Mä en ole vieläkään käsittänyt sitä, että lapseni ei ole normaali

meidän molemmat lapset on erityislapsia ja sitä pitää ihan normaalina tilanteena. Vasta kun näkee tavallisia saman ikäisiä lapsia huomaan eron.

tokenemisia sattuu muutamassa kuukaudessa.

vähättely ei auta vaikka miten luulisi

Minulla on myös erityislapsi ja on sen asian kanssa tuskailtu kovasti, onhan se hankala paikka perheessä, etenkin kun on muitakin lapsia, eikä ehdi koko ajan kuntouttamaan vain tätä yhtä.



Joskus miettii että olisi helpompi, jos osaisi suhtautua kuten isät monesti: käytännön asiat hoidetaan, kun ne tulevat vastaan, muuten ei sen kummemmin käsitellä tai analysoida tilanteita ja tunteita.



Mitä tarkoitat kun kirjoitat että lapsi on vaurioitunut ja rikki, haluatko täsmentää?



Varmasti asia on ajatuksissa etenkin nyt kun teillä jotain tapahtuu, mutta koita olla säälittelemättä itseäsi ja lasta. Hän on silti sinun rakas lapsesi, olipa hänessä mitä erityistä hyvänsä. Harvan lapsen, tai ihmisen yleensä elämä menee ihan oppikirjojen mukaan, erityisiä tilanteita voi tulla vastaan kenelle tahansa, niitä ei kai kannattaisi ottaa turhan raskaasti (joo, helpommin sanottu kuin tehty).

Voihan sitä kirppariltakin ostaa virheettömän, uutuuttaan kiiltävän kattilan tai sitten sellaisen joka tuntuu heti omalta, vaikka siinä on vähän lommoja. :)



Älä voivottele liikoja tai näe lapsesi elämää pelkkinä haasteina, esteinä ja vaikeina juttuina. Ole iloinen hänestä sellaisena kuin hän on ja iloitse niistä asioista, jotka ovat tärkeitä ilon asioita ja onnistumisen hetkiä juuri hänen elämässään!



Se, että lapsi on syntyessään terve, ei tarkoita sitä, että elämä hänen kanssaan olisi automaattisesti helpompaa tai nautittavampaa kuin ertiyislapsen kanssa. Kummassakin on omat haasteensa ja on aivan turha verrata niitä toisiinsa.



Rakasta lastasi niin kuin olet rakastanut tähänkin asti, ota arki vastaan rennosti, ole kiinnostunut lastasi koskevista asioista ja ole ylpeä lapsestasi. Kyllä se arki siitä uomiinsa pullahtaa ja äitiltä tulee varmasti tippa linssiin joka ikisessä kevätjuhlassa. :)

oleva suloinen ja rakas lapsi on sitä edelleen!!!! Mikään diagnoosi ei sitä saa muuttaa. Nyt saatte vain apua paremmin arkeenne ja lapsi tulevaisuuteensa eväitä jotta pärjää. Älä anna lausuntojen ja diagnoosien tuoda huonommuuden tunnetta, lapsesi on sinun ja yhtä ihana kuin ennenkin.

Vaan hän on erityislapsi, hoitoa ja terapiaa vaativa eritysilapsi. En kai ole käsitellyt koko asiaa vielä, en ymmärrä sitä, en käsitä että se liittyy meidän perheeseen.

Vuosia tätä on jo jatkunutkin, vasta nyt alkavat rattaat pyöriä. Siirto erityiskouluun pienryhmään, lääkärin c-lausunto ja korotettua vammaistukea, terapiaa.. Minun silmissäni niin suloinen ja rakas pieni lapseni onkin pahasti vaurioitunut ja rikki, ihan oikeasti. Ei hän olekaan niinkuin kaikki muut sisaruksensa. Mä olen erityislapsen äiti, mulla on erityislapsi.

Ei tätä ymmärrä.

Vaan rakastat ja kasvatat häntä niinkuin muitakin voimavarojesi puiteissa, Se lapsi siinä nyt tärkein,Älä kysele miks miks. se ei johda mihinkään. Vaan lapset on lapsia kehityy eri lailla,Olen nähnyt monta väärää dioknosisointia,väärää lääkitystä,ns parantumattomasti sairaaksi monivammaiseksi luokitetulle,Yks esim Murros ikään asti söi epilepsia lääkeitä vapautetiin kansakoulusta,kun liian vilkas.Murros iässä lakkas syömästä lääkeitään. mein väliin töihin vaikka oli eläke. ON nykyään täysin terve 50v ja töissä samalla työn antajalla 35v arvostettu asiakas palvelia auto massari. Josta työn antaja ei halua luopua.Itse hankki 18v ajokortin suulisella tenteillä kun ei osaa luke ei kirjoitaa, Mutta kun katsoo tilinauhaa niin hänen päässälaskukone lukee heti että jos palkasta puutuu ylityö tai joku muu lisä. Numero tuntemus ja päässä lasku pelaa täysin. Myös aytot tunteetyyppimerkinnän mukaan ei kukaan niitä ole hänelle opettanut.JOTEN ei ole sit kai toivottomia tapauksia kaikki ainakaan.

Jos kysyttävää nii mailaa henk kohtaisesti siinä osoite jos ei ylläpito ehdi poistaaa?? LOPUN merkistön tiedät.kun ei kai koko osoiteita saa näkuä.