Lue keskustelun säännöt.
Miksi elämämme ei voi koskaan olla täysin huoletonta???
18.05.2010 |
Lapsuus meni alkoholisti-isän väkivallan ja sen uhan alla, nuoruus koulukiusaamsiessa ja äidin henkisestä piinasta kärsien, nyt aikuisena en saa mitään muuta kuin pätkätyötä vuodesta toiseen (pian alkaa taas työttömyys) ja säännöllisin väliajoin sataa muutakin paskaa niskaan kuten äidin vakava sairaus ja hänen saattohoitamisensa, omat ja miehet terveysongelmat, jatkuva taloudellinen tiukkuus ja sitten vielä kaikkea "pientä" mutta meille suurta juuri tuon tiukkuuden vuoksi eli esim 2kk sitten korjautimme kuivausrummun=250e ja nyt se laukesi lopullisesti, 1kk sitten meni astianpesukone, 4kk sitten pyykinpesukone ja nyt vikat 6-vkoa lapsetkin (2kpl) vain sairastelleet, putkeen.
Ja nyt sitten saimme kuulla ettei toisen lapsen tulevan syksyn ip-kerhopaikkakaan ole varma ja menee siis 1-luokalle.
Tuntuu että nyt en enää jaksa, ollut oman terveydentilan takia viimevkot sairaslomalla=lapset sairastelleet koko sen ajan ja nyt pitäisi palata töihin joka kuitenkin taas loppuu 1,5kk kuluttua ja sielläkin on ihan kamala ilmapiiri.
Olen ruvennut miettimään, että kuolema toisi helpotuksen..
Kommentit (13)
Tuota en vielä ollutkaan tehnyt, eli syyttänyt itseäni siitä että koko perhettä, paitsi vielä minua, on piinannut helvetillisen sitkeä ja pahayskäinen flunssa, silmätulehdukset ja toisella lapsella paha märkivä korvatulehdus.
Voi vattu sanon minä!!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä kokisit läheisesi tuskallisen ja pitkän matkan kohti kuolemaa häntä saattohoitaen ja siinä tuskassa mukana eläen. Tuskassa johon ei edes maksimiannos morfiinipumpusta auta.
Ap
Mutta viimeisen viestisi jälkeen sitä tuskin heruu. Näköjään rankat kokemukset eivät jalosta luonnetta.
Ja melkeinpä toivon, että sinä kokisit läheisesi tuskallisen ja pitkän matkan kohti kuolemaa häntä saattohoitaen ja siinä tuskassa mukana eläen. Tuskassa johon ei edes maksimiannos morfiinipumpusta auta. Ap
Mutta viimeisen viestisi jälkeen sitä tuskin heruu. Näköjään rankat kokemukset eivät jalosta luonnetta.
Ja melkeinpä toivon, että sinä kokisit läheisesi tuskallisen ja pitkän matkan kohti kuolemaa häntä saattohoitaen ja siinä tuskassa mukana eläen. Tuskassa johon ei edes maksimiannos morfiinipumpusta auta. Ap
Mutta eihän noin voi kelleen sanoa, hyvänen aika! AP mene itteesi!!!
Ja kyllähän elämä on vähän asennekysymyskin.
samoilla linjoilla mennään ap:n kanssa, ai niin, se mun köysi on vielä rasvaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä kyllä mitenkään erityisesti sympatiaa hakenutkaan, ainoastaan tietynlaisia käytöstapoja mutta se liikaa tällä palstalla.
En tod ole siinä henkisessä jamassa että jaksaisin tunneälyllisesti kuolleiden lotkautuksia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä kyllä mitenkään erityisesti sympatiaa hakenutkaan, ainoastaan tietynlaisia käytöstapoja mutta se liikaa tällä palstalla.
En tod ole siinä henkisessä jamassa että jaksaisin tunneälyllisesti kuolleiden lotkautuksia.Ap
ap voimia.tääl kans toinen kenen elämä ollu helvettii syntymäst lähtiin. ja on koettu avioero,mies petti... on uus mies,jonka kaa vaikeaa... ja on sitä ja tätä...
äitini pirullinen kun dementoitumassa...ei vaa hyväksy ett vanhenee.koittaa viel sotkee sit muiden asioissa.
jos en pian saa jotakin hyviä uutisia jostakin, niin on aika perkeleen lähellä etten kipitä junan alle. Vaikka eihän minusta siihenkään ole, kun on nuo rakkaat lapset. Luojan kiitos on.
Tämän kamelin selkä alkaa vain olla nyt katki.
hmm, eipä tuo niin lyhyesti ollutkaan mutta menköön.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läheisesi menettämisen takia, se on varmasti ollut raskas kokemus teille kaikille. =(
Nuo muut mainitsemasi asiat ovat kuitenkin ihan normaalia lapsiperheen arkea; monille tuttuja.
Jospa asiat vielä menisivät parempaan suuntaan.
Tsemppiä!
Siitä missä jamassa jaksaminen ihmisellä on, jos nuo mielestänne "normaalit pikkuasiat" tuntuvat katkaisevan kamelin selän.
Se kun on niin että jos paskaa sataa säänn väliajoin niskaan ja muutenkin jo vuosikausien väsymys mm pätkätöiden vuoksi taustalla, niin ei sitä ihminen kovin kauaa kestä.
Oikeasti, viim 6v ollut tällaista.
Ja niihin pikkuasioihinkin olisi helpompi suhtautua ja niitä jaksaa jos olisi sitä pätkäkkää niitä hoitaa, 6kk sisällä useiden isojen kalliiden kodinkoneiden poksahtaminen on aika helvetillinen stressin aihe.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo rahapula ahdistaa mutta niin se ahdistaa meitä muitakin. Meillä hajonnut nyt astianpesukone, jääkaappi, pesukone ja tv... ja se kaikkein pahin eli mun jalka.. =( luottokortit tapissaan, monen viikon räkätautikierre perheessä, pitkä sairausloma, työpaikka menossa alta eikä uutta oikein voi edes hakea kun jalka poikki.. tulot pudonnut pirusti mutta asuntolaina niskassa.. murheensa kullakin!
Nuo ovat arkielämän harmeja ja heti kun lakkaat stressaamasta lapsetkin lakkaavat sairastelemasta.