Lue keskustelun säännöt.
Millainen on epävakaa persoonallisuushäiriö
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Mustavalkoista, ehdotonta ajattelua. Pienetkin vastoinkäymiset voivat osua syvälle ja olla raastavia kokemuksia. Omanarvontunne heikko. Tunnepuuskat tavallisia, esim. suututaan äärimmilleen, heitellään tavaroita ja sanotaan kamalia asioita, seuraavassa hetkessä kadutaan, itketään ja vihataan itseä. Tämä kai se tavallisin (helpoin) muoto, mutta sitten on epävakaita persoonia, joilla on vivahteita muista persoonallisuuden häiriöistä, esim. narsistisesta tai antisosiaalisesta häiriöistä ja ne saattavat olla kinkkisemmin hoidettavia.
Ihan kuulostaa vaimoltani. Onko lääkityksellä parannettavissa? Tai siis hallittavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mustavalkoista, ehdotonta ajattelua. Pienetkin vastoinkäymiset voivat osua syvälle ja olla raastavia kokemuksia. Omanarvontunne heikko. Tunnepuuskat tavallisia, esim. suututaan äärimmilleen, heitellään tavaroita ja sanotaan kamalia asioita, seuraavassa hetkessä kadutaan, itketään ja vihataan itseä. Tämä kai se tavallisin (helpoin) muoto, mutta sitten on epävakaita persoonia, joilla on vivahteita muista persoonallisuuden häiriöistä, esim. narsistisesta tai antisosiaalisesta häiriöistä ja ne saattavat olla kinkkisemmin hoidettavia.
Kuten Amber Heard, se jezebel.
Lääkityksellä ja terapialla huomattavasti helpotettavissa, ikää tullessa usein tasoittuu.
Tätä ei lasketa ilmeisesti varsinaiseksi mielisairaudeksi, vai miten se oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustavalkoista, ehdotonta ajattelua. Pienetkin vastoinkäymiset voivat osua syvälle ja olla raastavia kokemuksia. Omanarvontunne heikko. Tunnepuuskat tavallisia, esim. suututaan äärimmilleen, heitellään tavaroita ja sanotaan kamalia asioita, seuraavassa hetkessä kadutaan, itketään ja vihataan itseä. Tämä kai se tavallisin (helpoin) muoto, mutta sitten on epävakaita persoonia, joilla on vivahteita muista persoonallisuuden häiriöistä, esim. narsistisesta tai antisosiaalisesta häiriöistä ja ne saattavat olla kinkkisemmin hoidettavia.
Ihan kuulostaa vaimoltani. Onko lääkityksellä parannettavissa? Tai siis hallittavissa.
Surullista, miten monille persoonallisuushäiriöt selviävät liian myöhään. Koulussa pitäisi opettaa näistä perusteet. Tämä persoonallisuushäiriö saattoi jopa parantua terapialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustavalkoista, ehdotonta ajattelua. Pienetkin vastoinkäymiset voivat osua syvälle ja olla raastavia kokemuksia. Omanarvontunne heikko. Tunnepuuskat tavallisia, esim. suututaan äärimmilleen, heitellään tavaroita ja sanotaan kamalia asioita, seuraavassa hetkessä kadutaan, itketään ja vihataan itseä. Tämä kai se tavallisin (helpoin) muoto, mutta sitten on epävakaita persoonia, joilla on vivahteita muista persoonallisuuden häiriöistä, esim. narsistisesta tai antisosiaalisesta häiriöistä ja ne saattavat olla kinkkisemmin hoidettavia.
Ihan kuulostaa vaimoltani. Onko lääkityksellä parannettavissa? Tai siis hallittavissa.
Ei ole, kun se on persoonallisuushäiriö. Persoonallisuushäiriöt on juurtuneita tapoja sekä uskomuksia itsestään ja muista. Se on käytöshäiriö, ei sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustavalkoista, ehdotonta ajattelua. Pienetkin vastoinkäymiset voivat osua syvälle ja olla raastavia kokemuksia. Omanarvontunne heikko. Tunnepuuskat tavallisia, esim. suututaan äärimmilleen, heitellään tavaroita ja sanotaan kamalia asioita, seuraavassa hetkessä kadutaan, itketään ja vihataan itseä. Tämä kai se tavallisin (helpoin) muoto, mutta sitten on epävakaita persoonia, joilla on vivahteita muista persoonallisuuden häiriöistä, esim. narsistisesta tai antisosiaalisesta häiriöistä ja ne saattavat olla kinkkisemmin hoidettavia.
Ihan kuulostaa vaimoltani. Onko lääkityksellä parannettavissa? Tai siis hallittavissa.
Ikä tasoittaa, harvoin suostuvat hoitoon. Hoito toimii jos suostuvat siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Depersoonallisuushäiriö, onko tietoa tästä?
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei lasketa ilmeisesti varsinaiseksi mielisairaudeksi, vai miten se oli?
Se on persoonallisuushäiriö, eli persoonallisuudessa/luonteessa/käytöksessä on piirteitä, jotka tulkitaan haitalliseksi tai ne hankaloittavat ihmisen elämää ja ihmissuhteita. Jos epävakaa ihminen katuu toimintaansa ja suhteettomia tunnepuuskiaan on yleensä terapialla tosi hyvät edellytykset onnistua, koska tällöin ihmisellä itsellään on motivaatiota toipua. Esim. narsistiset epävakaat taas yleensä syyttävät muita tunnepuuskistaan ja katsovat reaktionsa olleen oikeutettuja, nämä ovat siksi niitä kinkkisemmin hoidettavia.
Se miten lähipiiri voi auttaa epävakaata, on ymmärtää häiriön luonnetta. Epävakaa on harvoin tahallaan vaikea, hänen on vain todella hankala hallita voimakkaita tunnetilojaan. Vaatii myös kovaa työtä koittaa pysyä tasapainossa mielialan heittelyjen kanssa. Yleensä lähipiiri näkee vain ne hetket jolloin epävakaa epäonnistuu tässä, mutta eivät näe sitä työtä jota hän joka päivä tekee mielensä kanssa onnistuneesti. Epävakaa haluaa tulla nähdyksi ja ymmärretyksi. On tietenkin vaikea antaa empatiaa ja lohdutusta silloin, kun toinen on aivan mahdoton, mutta olisi kaikille paras jos läheiset pyrkisivät päästä tilanteiden päälle siten, että näkisivät epävakaan ihmisen oireidensa takaa. Että tässä puhuu nyt häiriö, eikä ihminen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustavalkoista, ehdotonta ajattelua. Pienetkin vastoinkäymiset voivat osua syvälle ja olla raastavia kokemuksia. Omanarvontunne heikko. Tunnepuuskat tavallisia, esim. suututaan äärimmilleen, heitellään tavaroita ja sanotaan kamalia asioita, seuraavassa hetkessä kadutaan, itketään ja vihataan itseä. Tämä kai se tavallisin (helpoin) muoto, mutta sitten on epävakaita persoonia, joilla on vivahteita muista persoonallisuuden häiriöistä, esim. narsistisesta tai antisosiaalisesta häiriöistä ja ne saattavat olla kinkkisemmin hoidettavia.
Ihan kuulostaa vaimoltani. Onko lääkityksellä parannettavissa? Tai siis hallittavissa.
Iän myötä saattaa helpottaa, oma läheiseni oli ikävuodet 10-30 kuin piru, mutta nyt lähes nelikymppisenä jo tasaisempi ihminen.
On lääkitystä ja terapiaa mutta en tiedä millaisia.
Ylidiagnosoitu persoonallisuushäiriö nuorilla naisilla. Traumaperäinen stressihäiriö ja epävakaa p-häiriö muistuttavat oireiltaan usein toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylidiagnosoitu persoonallisuushäiriö nuorilla naisilla. Traumaperäinen stressihäiriö ja epävakaa p-häiriö muistuttavat oireiltaan usein toisiaan.
Nuorilla naisilla yleensä syynä narsismi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustavalkoista, ehdotonta ajattelua. Pienetkin vastoinkäymiset voivat osua syvälle ja olla raastavia kokemuksia. Omanarvontunne heikko. Tunnepuuskat tavallisia, esim. suututaan äärimmilleen, heitellään tavaroita ja sanotaan kamalia asioita, seuraavassa hetkessä kadutaan, itketään ja vihataan itseä. Tämä kai se tavallisin (helpoin) muoto, mutta sitten on epävakaita persoonia, joilla on vivahteita muista persoonallisuuden häiriöistä, esim. narsistisesta tai antisosiaalisesta häiriöistä ja ne saattavat olla kinkkisemmin hoidettavia.
Ihan kuulostaa vaimoltani. Onko lääkityksellä parannettavissa? Tai siis hallittavissa.
Surullista, miten monille persoonallisuushäiriöt selviävät liian myöhään. Koulussa pitäisi opettaa näistä perusteet. Tämä persoonallisuushäiriö saattoi jopa parantua terapialla.
Juuri tätä samaa olen itsekin harmitellut. Näistä pitäisi nuorten vasta elämänsä alussa olevien saada tietää.
Itse kamppailin myös neljä vuotta pershärön kanssa, enkä saanut selville oliko hän narsisti vai pershärö. Niin paljon samankaltaisuutta kummassakin häiriössä. Ruumiillista väkivaltaa ei ollut.
Narsismista ei tunnu kaikki asiantuntijatkaan olevan perillä. Pitäisi puhua enemmän uhrin kokemuksesta, millaista käytöstä hän on saanut kestää. Usein ohjataan pariterapiaan, vaikka suhteessa on kolme(Ei sitä pariterapiassa hoideta
narsismia) Kumppanit ja kolmas pyörä on narsismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tietää että on trauma?
Traumaattinen tapahtuma palaa usein muistikuvina mieleen, ja ihmisellä on tarve puhua siitä uudelleen ja uudelleen. Reaktiovaiheeseen liittyy usein pelkoa, ahdistusta, syyllisyyden tunnetta, unettomuutta ja fyysisiä oireita, kuten vapinaa tai pahoinvointia.
Traumaperäisestä stressihäiriöstä puhutaan silloin, kun henkilö on kokenut poikkeuksellisen uhkaavan tai järkyttävä tapahtuman, joka todennäköisesti aiheuttaisi voimakasta ahdistusta kenelle tahansa. Oireita ovat esimerkiksi jatkuvat ja ahdistavat muistikuvat tapahtumasta, voimakkaat takaumat ja painajaisunet.
Lievää vaikeammassa stressireaktiossa esiintyy lisäksi vähintään 2 seuraavista:
- vetäytyminen tavanomaisista sosiaalisista tilanteista
- huomiokyvyn kaventuminen
- ilmeinen desorientaatio
- suuttumus tai sanalliset vihamieliset ilmaukset
- epätoivo tai toivottomuus
- sopimaton tai tarkoitukseton yliaktiivisuus
- liiallinen tai hallitsematon suru.
PTSD:
Potilas on kokenut poikkeuksellisen uhkaavan tai katastrofaalisen tapahtuman, joka todennäköisesti aiheuttaisi voimakasta ahdistuneisuutta kenelle tahansa.
Tapahtumaan liittyvästi ilmenee jokin seuraavista:
- jatkuvat muistikuvat
- hetkelliset voimakkaat takaumat
- painajaisunet tai ahdistuneisuus oloissa, jotka muistuttavat koetusta tapahtumasta.
Potilas pyrkii välttämään joutumasta oloihin, jotka muistuttavat tapahtumasta.
Potilaalla esiintyy vähintään toinen seuraavista:
- kykenemättömyys muistaa joitakin keskeisiä asioita tapahtumasta
- jatkuvat psyykkisen herkistymisen ja ylivireyden oireet.
Yksilötasolla poikkeuksellisen järkyttävät tapahtumat voivat muodostua traumaattisiksi, kun 1) tilanteen fyysiset, henkiset ja sosiaaliset vaatimukset ylittävät sietokyvyn, 2) tilanteessa menetetään sellaisia resursseja, joihin yleensä tukeudutaan vaikeissa tilanteissa, esimerkiksi läheisiä ihmissuhteita, 3) aiemmin turvalliset paikat tulevat turvattomiksi tai tuhoutuvat tai 4) tilanne järkyttää uhrin tunnetta elämän merkityksellisyydestä tai maailman oikeudenmukaisuudesta.
Terapia helpottaa, auttaa ymmärtämään omaa itseä ja hallitsemaan omaa käytöstä. Omalle puolisolle annoin joskus ohjeeksi suhtautua mielenmuutoksiini kuin olisin viisivuotias. Kun hän ymmärtää, että toisinaan reagoin aivan yliampuvasti, ei hän lähde mukaan hulluuteeni vaan tulee halaamaan.
Mulla oli tämmöinen ystävä, mutta kävi liian raskaaksi joten oli pakko pistää välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Terapia helpottaa, auttaa ymmärtämään omaa itseä ja hallitsemaan omaa käytöstä. Omalle puolisolle annoin joskus ohjeeksi suhtautua mielenmuutoksiini kuin olisin viisivuotias. Kun hän ymmärtää, että toisinaan reagoin aivan yliampuvasti, ei hän lähde mukaan hulluuteeni vaan tulee halaamaan.
On hankalaa, jos toinen kieltäytyyy halauksesta, raivoaa, että älä koske. Mikä silloin auttaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia helpottaa, auttaa ymmärtämään omaa itseä ja hallitsemaan omaa käytöstä. Omalle puolisolle annoin joskus ohjeeksi suhtautua mielenmuutoksiini kuin olisin viisivuotias. Kun hän ymmärtää, että toisinaan reagoin aivan yliampuvasti, ei hän lähde mukaan hulluuteeni vaan tulee halaamaan.
On hankalaa, jos toinen kieltäytyyy halauksesta, raivoaa, että älä koske. Mikä silloin auttaisi?
Kysy. Silloin, kun ei ole tilanne päällä.
"Mitä voin tehdä, kun päädytään näin hankalaan tilanteeseen?"
Ehkä voit auttaa, ehkä paras vaihtoehto on antaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia helpottaa, auttaa ymmärtämään omaa itseä ja hallitsemaan omaa käytöstä. Omalle puolisolle annoin joskus ohjeeksi suhtautua mielenmuutoksiini kuin olisin viisivuotias. Kun hän ymmärtää, että toisinaan reagoin aivan yliampuvasti, ei hän lähde mukaan hulluuteeni vaan tulee halaamaan.
On hankalaa, jos toinen kieltäytyyy halauksesta, raivoaa, että älä koske. Mikä silloin auttaisi?
Silloin parempi antaa olla rauhassa ja olla vaikka yrittämättäkään keskustella, jos toinen yrittää haastaa riitaa, tms. Sekopäisyyskohtauksen tullessa (tunnistan nykyään itse jo sellaisen tietynlaisen paineen päässä ja kehossa) menen usein jo ennakoivasti pihalle ja saatan kävellä vihaisena ja ihan pois tolaltani päämäärättömästi kilometrikaupalla. Joskus olen keskellä yötä kävellyt hangessa edestakaisin niin kauan, että pää selkenee.
Luotan mieheeni ja tiedän, että saan aina mennä takaisin kotiin. Mies tietää myös kokemuksesta, että tulen jonkun ajan päästä vähin äänin ja rauhoittuneena kotiin, eikä yritäkään lähteä perään tai soitella, että mikä nyt tuli.
Mustavalkoista, ehdotonta ajattelua. Pienetkin vastoinkäymiset voivat osua syvälle ja olla raastavia kokemuksia. Omanarvontunne heikko. Tunnepuuskat tavallisia, esim. suututaan äärimmilleen, heitellään tavaroita ja sanotaan kamalia asioita, seuraavassa hetkessä kadutaan, itketään ja vihataan itseä. Tämä kai se tavallisin (helpoin) muoto, mutta sitten on epävakaita persoonia, joilla on vivahteita muista persoonallisuuden häiriöistä, esim. narsistisesta tai antisosiaalisesta häiriöistä ja ne saattavat olla kinkkisemmin hoidettavia.