Miten päästä yli turhautumisesta rakkauteen?
En tiedä miten asian muotoilisin, mutta huomaan kyynistyneeni viime vuosina. Ihmiset vituttaa, kaikki näyttää rumilta ja minua vaan inhottaa. Samalla kuitenkin ikävöin maailmalle avointa, nauravaista "entistä itseäni". Nautin seksiseikkailuista, olin huoleton.
Nykyään täynnä vihaa, katkeruutta, pettymystä. Olen ollut 8 vuotta ilman vakavaa kumppanuutta. Tähän aikaan on mahtunut pidempiäkin tapailuja ja rakastumisia, mutta kaikki suhteet olleet vaikeita ja päättyneet karvaasti.
Haluaisin uskoa rakkauteen, mutta en enää ole sille avoin. Torjun kaikki minua lähestyvät miehet, koska vituttaa niin.
Miten pääsen yli tästä olosta? Toivottavasti joku täällä ymmärtää mitä tarkoitan.
Kommentit (8)
Miksi siis torjut, jos haluat sisimmässäsi löytää rakkauden?
Katkeruus vie voimat. Vitutus on voimaa jos haluaa muutosta.
Minäkin kyynistyin, ja olin pitkään yksin. Sitten ihastuin palavasti, sain sen miehen iskettyä... ja nyt huomaan että paskaan iskin käteni taas kuitenkin. Kunhan saan tämän tunteen kuoletettua, niin toivon tosiaan etten erehdy enää antamaan mahdollisuutta kellekään. Tosin ei kukaan minua lähesty jollen itse puske päälle, joten varmaan rauhassa saan olla.
Aika tyhmiinnyttää sinunkin ennen pitkää niin että antaudut rakkauden riskille uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ilman sitä vakavaa kumppanuutta sitten ole siedettävää olla?
On. Mutta kyllä toivoisin jakavani elämää vielä joskus jonkun kanssa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi siis torjut, jos haluat sisimmässäsi löytää rakkauden?
Koska kukaan ei kiinnosta. Olen niin negatiivisessa tilassa, etten edes halua antaa mahdollisuutta. En osaa purkaa tätä tunnetta! Salaa kuitenkin kumppanuudesta haaveilen. Ehkä odotan kuuta taivaalta, en tiedä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Aika tyhmiinnyttää sinunkin ennen pitkää niin että antaudut rakkauden riskille uudestaan.
Toivotaan.. -ap
Eikö ilman sitä vakavaa kumppanuutta sitten ole siedettävää olla?