Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut keski-ikäiset kestätte rupsahtamisen?
Kommentit (82)
Elämässäni on muita arvoja ja sisältöä kuin ulkonäköni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä huonosti, mutta tiedostaen sen luonnollisuuden. Mietin välillä, että miten mieheni kestää katsella mua
Kyllä elämän lainalaisuudet on olleet mulla tiedossa jo pitkään ettei asia ole mua tai ketään kaveria päässyt mitenkään yllättämään. Enkä ymmärrä mitä kestämistä tässä on, ihan tavallista elämää niinkuin tähänkin asti.
En ole vielä rupsahtanut (39). Mutta palautumisen heikkeneminen on kova pala, se treeni mikä ennen ei tuntunut missään voi tehdä pari päivää kipeää.
Muuten koetan ajatella niin, että en ole omena vaan passionhedelmä, ei siitäkään kukaan sano että pilalle meni kun kurtistui.
Mä en ole vielä rupsahtanut ja ajattelin sillä tavalla jatkaa : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä kestäkään. Keskittymällä muuhun tai hyviin puoliin. Ja yrittämällä tehdä jotain terveysvalintoja, vaikka pieni jälkiruoka saa taas huonon omantunnon vähän.
Hyvin. Mieskin on rupsahtanut eikä edes ole mikään laatumies, niin on ihan sama miltä itse näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu luonnolliseen ikääntymisprosessiin. Yritän muistaa olla kiitollinen siitä, että olen saanut elää näinkin vanhaksi. Isäni ja siskoni kuolivat 40-vuotiaina. Jokainen eletty vuosi on saavutus ja se saa näkyä.
Minä olen 68 v, enkä koe itseäni rupsahtaneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan elämää kuten ennenkin. Näen joka päivä ihmisiä, jotka ovat ns ikääntyneen näköisiä, mutta ovat iloisiä, ystävällisiä ja lämpimiä luonteita. Tunnen olevani turvassa heidän kanssaan. Jokainen meistä jakaa saman salaisuuden.
Miten niin kestän? Kuinka ylipäätä kestän elämän, johon nyt kuuluu ajankulu ja biologinen vanheneminen? En reagoi asiaan mitenkään. Minulla ei ole tarvetta havitella pitkää ikää, elän ihan juuri sen verran kun näillä elintavoilla ja geeneillä on mahdollista. Ulkonäköön en ole juuri koskaan kiinnittänyt mitään huomiota:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä ei ole rupsahtanut ikinä niin ehkä en itsekään. Se on 80 vuotias ja kroppa, kun neliviiskymppisellä.
Kun ei elämä ole koskaan pyörinyt oman ulkomuodon ympärillä, niin ei se pyöri keski-ikäisenäkään. Oikeastaan mukava rupsahtaa, niin voi olla ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämässäni on muita arvoja ja sisältöä kuin ulkonäköni.
Ajattelen samoin. Kiitos sanoistasi.
Vertaamalla itseäni muihin ikäisiini eikä nuorempiin. Silloin voi olla oma itsensä ja kivannäköinen jollain tavalla aina.
En kestä, otan pistoshoitoja, hampaiden valkaisua ja kampaaja ja kuntosali auttaa. Vanhenen tietysti koko ajan mutta hidastaminen vähän helpottaa. Koitan kääntää ajatuksia ikäpositiiviseksi.
Se ei ole rupsahtamista, se on ajan patinaa ja se on arvokasta.
Miksi pitäisi pohtia, tai jopa surra asiaa, jolle ei voi tehdä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole rupsahtamista, se on ajan patinaa ja se on arvokasta.
Miksi pitäisi pohtia, tai jopa surra asiaa, jolle ei voi tehdä mitään?
Jos joku etsii kumppania, elähtäneenäkö se sitten tehdään? Osa ei sitten uskalla lähestyä ketään.
Huonosti :(