Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on parempi? Kettumainen oma itsensä vai muita miellyttämään pyrkivä kaikki käy -tyyppi?
05.08.2022 |
Kysymys oikeastaan otsikossa. Millaisen ihmisen kanssa teidän mielestä on helpompi tulla toimeen? Omat mielipiteensä aina toitottava, vähästäkin vänkäävä, kaikesta valittava ihminen, joka kuitenkin on aidosti oma itsensä? Vai tyyppi, joka on selkeästi mielin kielin, on aina samaa mieltä, yrittää kauheasti olla mukava, kyselee, kehuu ja kiittää, mutta silti välillä näkyy ettei ole samaa mieltä tai vaikuttaa väsähtäneeltä muiden seuraan? Jos näistä kahdesta pitäisi valita, kumpi olisi kivempi työkaveri?
Kommentit (58)
Rehellinen yrmy on helpompi, kuin teeskenteliyyn taipuvainen jees-jees henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni molemmat on ääripäitä ihmisestä. Kultainen keskitie on paras.
Mielummin olen sen miellyttäjän kanssa tekemisissä.
Miellyttäjä ehdottomasti. En kyllä tajua miten valittaminen olisi aidompaa kuin miellyttämiseen pyrkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Miellyttäjä ehdottomasti. En kyllä tajua miten valittaminen olisi aidompaa kuin miellyttämiseen pyrkiminen.
Siten että 'miellyttäjä' puukottaa selkään jossain vaiheesa. Rehellinen valittaja on parempi kuin ruskeakielinen mielistelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni molemmat on ääripäitä ihmisestä. Kultainen keskitie on paras.
Tämä
Ääripäitä nämä tietysti on. Entä jos mielistelijän ainoa motiivi on, että olisi kohtuullisen mukavaa ja mahdollisimman sujuvaa olla yhdessä, kun yhdessä on pakko olla? Ja sitten aina ei jaksakaan hymyillä, niin lasketaanko se selkäänpuukotukseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kumpikaan. Jos nyt olisi pakko valita niin miellyttäjä. Tuo eka kuulostaa todella kauhealta.
Kaikki ihmiset varmasti tekevät näitä molempia. Mutta esimerkiksi asiakaspalvelijalta kukaan ei varmasti halua että olisi täysin oma itsensä ja antaisi tulla kaikki omat ajatuksensa vaikeista asiakkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. Ensimmäistä ei kiinnosta mikään seura, jälkimmäistä ei kyseinen seura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miellyttäjä ehdottomasti. En kyllä tajua miten valittaminen olisi aidompaa kuin miellyttämiseen pyrkiminen.
Siten että 'miellyttäjä' puukottaa selkään jossain vaiheesa. Rehellinen valittaja on parempi kuin ruskeakielinen mielistelijä.
En kyllä pitäisi valittamatonta työkaveria ruskeakielisenä mielistelijänä. Ehkä hän ei halua peesata ikuisen valittajan draamaa, vaan tekee hommansa ilman huomionhakuisuutta. Nämä jatkuvaan valittajat myrkyttävät työpaikan ilmapiirin, kun kuvittelevat oman mielipiteensä olevan se ainoa oikea ja totuus. Jos tuohon leikkiin ei lähde mukaan niin on selkäänpuukottaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielummin suoraa puhetta, kuin se, että pitää tuhlata aikaa siihen, että joutuu sorkkaraudalla kaivamaan tuollaisen tyhjän puhujan oikean mielipiteen esille.
Voi toki aina valittavalla olla muukin motiivi kuin tuoda esiin todellisia ajatuksiaan. Monesti sitä ei sitten pystykään, ja päätyy valittelemaan jokavuotisista jäniksenpapanoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielummin olen rehellisen ihmisen kanssa kuin teennäisen mukavan jees jees henkilön josta ei koskaan tiedä mitä mieltä se oikeasti on.
Teennäisen kiltit ja mukavat on vaarallisia, koska jossain kohtaa käy kuitenkin oikea luonne esille.
(Eikä tässä nyt puhuta varmaankaan mistään as palvelu tehtävissä työskentelevistä teennäisen mukavista vaan ihan siviilipersoonista).
Valitettavasti nämä teennäisen kiltit toisia huomioivat empaatikot viehättää aluksi pesoonaltaan varmasti enemmän tai ainakin seurassa on helpompi olla, mutta kun 1.kerran huomaakin nuo piirteet feikiksi, niin tilanne kääntyy kyllä niin että arvostan aitoa ja rehellistä kettumaista valittajaakin enemmän.
En tykkää huijatuksi tulemisesta tässäkään mielessä.
Ap: n kysymyksen asettelu ja henkilökuvaukset on kyllä lähtökohtasesti jo melko johdattelevat.
Noista olisi ensiajattelulla helppo valita tuo kiltti mielistelijä joka ei sitten ehkä aina jaksakaan (koska aito henkilö on kuvattu melko iläväksi).
Mutta jos tuo miellyttäjätyyppi ei oikeasti olekaan sitä mitä esittää, vaan teeskentelee ja jossain kohtaa hänestä kuoriutuukin ihan joku muu persoona on se kanssaihmisille ikävää. Ikäänkuin olisi petetty.
Kyllä aitous kannattaa, teeskentely on sitäpaitsi raskasta.
Ja huom. Hyvät tavat kuitenkin pitää aidonkin ihmisen muistaa työpaikalla.
Mulla oli taannoin kollegana ja sittemmin satunnaisena työkaverina naishenkilö joka esitti kaikille mukavaa, iloista, lupsakkaa, rauhallista, vähän hidastempoista ylemmän amk tutkinnon suorittanutta asiantuntijaa joka tulee kaikkien kanssa toimeen ja on hyvin sovitteleva.
Kappas kun sitten ei mennytkään kaikki ihan putkeen ja työhönsä tympääntyminen alkoikin näkyä passiivisagressiivisia piirteitä.
Kuoroutui rouvasta sen päivänen selkäänpuukottaja että. Oikein vimpan päälle kiero kavaltaja ja ylimielinen muija.
Äänestän rehellisyyden ja aitouden puolesta!
En tykkää teennäisistä mielistelijöistä joille aina kaikki käy, muut saa päättää ja kivaa edessäpäin mut sit oikeesti ei ookaan vaan takanapäin haukutaan.
Miten tällasten emotionaalisten huijareitten kanssa pärjää?
Paitsi tietty siten ettei ne koskaan paljasta todellista luontoaan......tai et kuule sitä takanapäin marmatusta ja arvostelua jostain muualta. 😆
Eikö tommonen hemmetin mielistely ja toisten nuoleskelu oo tosi raskasta? Onko semmosia ihmisiä oikeesti olemassa joille kaikki on aina ihan sama, annetaan muiden päättää ja ollaan mielin kielin
vai onko ne opetellu jonkun ihme roolin saadakseen arvostusta ja ehkä kavereita.
Kai nyt nokkelaälyiset ihmiset ainaki tunnistaa teeskentelevän (työ) kaverin ennenpitkää.
Mielipiteitä?