Lue keskustelun säännöt.
Olen umpikujassa (asperger-piirteisyys ja tulevaisuus)
05.08.2022 |
Mitä minun tulisi tehdä? Olen umpikujassa itseni ja tulevaisuuteni kanssa.
Olen parikymppinen mies, ja minulla diagnosoitiin asperger-piirteisyys jo ala-asteiässä. Nyt hieman vanhempana sosiaaliset taitoni ovat parantuneet, ja pystyn paremmin toimimaan ihmisten kanssa.
Pääsin yläasteelta ihan kohtalaisella keskiarvolla. Olen yrittänyt lukiota kahteen otteeseen ja ammattikoulua kerran. Kaikki nämä jäivät kesken itseohjautuvuuden vaikeuksien ja liiallisen kuormittumisen vuoksi. Myös ajoittainen psyykkinen oireiluni tuhosi ne loputkin motivaation rippeet; minulla on kausittainen ocd ja ahdistuneisuutta. Tähän minulla lääkitys ja terapoin itseäni kognitiivisella käyttäytymisterapialla.
Nyt olen ollut muutaman kuukauden ajan kuntouttavassa työtoiminnassa puutyöverstaalla, ja olen alkanut haaveilemaan puusepän ammatista. Tähän paikalliseen ammattikouluun olisi jatkuva haku puusepän koulutukseen, mutta jostakin syystä minua stressaa ja huolettaa hakea sinne, sillä ajattelen noita vanhoja kouluja jotka ovat jääneet kesken. Toki minulle voitaisiin tehdä hojks ja voisin saada monenlaista tukea, mutta siltikin se mietityttää.
En kuitenkaan koe olevani niin huonossa kunnossa, että haluaisin jäädä sairauspäivärahalle tai kuntoutustuelle makoilemaan kotiin. Haluaisin suorittaa tutkinnon ja päästä osa-aikaisiin töihin?
Mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (21)
Sinuna lähtisin kokeilemaan. Nykyään ovat varsinkin noin nuoren kohdalla tosi tiukkoja noissa sairauspäivärahoissa ja kuntoutustukiasioissa. Niitä ei sulle välttämättä pelkän as-diagnoosin perusteella myönnetä ja psyykkinen oireilukaan ei riitä perusteeksi, sillä lääkityksellä ja terapialla oireiden pitäisi pysyä hallinnassa.
Lukio on tosi vaativa, joten tuo puupuoli voisi olla juuri sulle sopiva. Kun vaan muistat asennoitua rennosti etkä itse tee itsellesi liian suuria vaatimuksia ja paineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koulu tuntuu ylivoimaiselta, niin olisiko mahdollista opiskella oppisopimuksella?
Kuriositeettina on mainittava, että koska Asperger ei ole sairaus, ei sillä todellakaan saada mitään kuntoutustukea tai eläkettä - ei edes sairaslomaa. Ja sinulla on vain piirteet - eli käytännössä ei mitään.
Noin muuten: tsemppiä opiskeluun, onnistut varmasti!
Vierailija kirjoitti:
Kuriositeettina on mainittava, että koska Asperger ei ole sairaus, ei sillä todellakaan saada mitään kuntoutustukea tai eläkettä - ei edes sairaslomaa. Ja sinulla on vain piirteet - eli käytännössä ei mitään.
Noin muuten: tsemppiä opiskeluun, onnistut varmasti!
Miksiköhän Mirjami ja Rainer saa heti eläkepaprut kun tulee täysiikäiseksi. Niillä riittää pelkkä työhaluttomuus syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuriositeettina on mainittava, että koska Asperger ei ole sairaus, ei sillä todellakaan saada mitään kuntoutustukea tai eläkettä - ei edes sairaslomaa. Ja sinulla on vain piirteet - eli käytännössä ei mitään.
Noin muuten: tsemppiä opiskeluun, onnistut varmasti!
Miksiköhän Mirjami ja Rainer saa heti eläkepaprut kun tulee täysiikäiseksi. Niillä riittää pelkkä työhaluttomuus syyksi.
Tätä voimme miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden asperger-nuoren, joka tuollaisen tutkinnon jälkeen työllistyi vakituisesti, tosin ei juuri puusepäksi, mutta kuitenkin. Hän elää omassa kivassa asunnossaan normaalia nuoren aikuisen elämää, varmasti on mahdollista sinullekin.
Kuulostaa että ap:lla on myös add/adhd. Niihin saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treenaa kauhiat voimat ja mee vankilaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että ap:lla on myös add/adhd. Niihin saa apua.
AP tässä. Olen tosiaan miettinyt joskus tuota add:tä, hyperaktiivisuutta minulla ei ole koskaan ollutkaan. En tosin ole varma, että onko minulla erillinen add vai ovatko ne vain asperger-piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa kannattaa selittää rehtorille ja opettajalle diagnoosi.
Assit ovat hyviä työntekijöitä, parhaita monilla aloilla.
Mene ihmeessä koulutukseen! Ja ota vastaan kaikki apu minkä saat niin helpompi pärjäillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon pelaat pelejä netissä/pleikkarilla/koneella päivässä tai viikossa?
Älä ota paineita. Mene opiskelemaan unelma-alaasi! Kaikkea ei ole pakko suorittaa kerralla, jos sattuu olemaan huonompi ajanjakso. Itselläni on ADHD ja eräs fyysinen sairaus. Olen ollut huonokuntoinen jo useamman vuoden ja korkeakouluopintoni ovat tauolla. Jatkan niitä sitten kun siltä tuntuu. Olen käynyt lukion lisäksi amiksen ja voin kertoa, että amiksessa on yleensä todella lungi meininki. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista myös pyytää itsellesi tuutoria koulun opiskelijajärjestöltä. Tuutori voi auttaa sinua kaikessa opiskeluun liittyvässä. Äläkä ole noin ankara itsellesi. Teet mitä pystyt ja tärkeintä on, että yrittää.
Ennen kouluun lähtemistä kannattaa ehdottomasti varmistaa, että sulla on itselläsi kaikki kotona kondiksessa.
Esimerkiksi jos pelaat todella paljon tietokonepelejä tai olet paljon netissä, todennäköisesti et jaksa koulua tai se voi tuntua ylikuormittavalta ihan vain sen takia, koska sun aivot on tottunut siihen helppoon netti/peli maailmaan ja saa jopa vierotusoireita siitä, ettet ole netissä tai pelaamassa, vaan koulussa ja opiskelemassa.
Siksi jos pelaat paljon niin pitäisi jo nyt opetella, että pelaat vain kerta kaksi viikossa niin, että aivot tottuu tähän ennen kuin aloitat koulua.
Myös jos mielenterveyden kanssa on ongelmia, niin tärkeää olisi että sulla olisi hoitkontaktit joiden luona käyt muutaman viikon välein ihan vaan että sun etenemistä koulussa ja jaksamista seurataan.
Tottakai pelottaa ja jännittää kun on pettymyksiä taustalla! Mutta eteenpäin vaan kuule 💪 Potentiaalia selvästi löytyy, tarviit vaan tukea ja kannustusta. Ja itse ajattelisin niin että jos siitä puuseppäjutusta ei jostain syystä tulekaan mitään, niin kyllä sinä paikkasi silti vielä löydät. Älä ota siitä sellaista "nyt sen on pakko olla tässä, nyt on PAKKO onnistua." Tsemppiä niin paljon
T. Nuorena ahdistuneisuuden takia kolme koulutusta keskeyttänyt nykyinen leipuri-kondiittori (joka tykkää työstään:)
Itseohjautuvuuden puute itselläkin ollut elämässä vaikeutena vähän joka asiassa. Ellei mitään ns. pakkoa ole tehdä mitään niin en sitten useimmiten näe syytä tehdä mitään noin niinkuin itsekseni. Olenkin sitten ollut sellainen päämäärätön ajelehtija vain.
Lukio on vaativa oppilaitos, kun siellä pitää ottaa haltuun niin monia eri aineita. Kirjoituksesi perusteella kuulostat fiksulta ihmiseltä, joka pärjäisi korkeakouluopinnoissa, kunhan oikea ala löytyy ja se voi viedä aikaa.
Ammattiopistoissa on kuitenkin pitkät perinteet erityisen tuen tarjoamisesta ja vaatimuksia voidaan tarvittaessa soveltaa tai alentaa, jotta saisi tutkinnon. Ammattiopiston tutkinnolla voit myös hakea AMK:hon tai yliopistoon, joten siinäkin mielessä tutkinto on hyvä olla. Toki voit myös hakea opiskelemaan korkeakouluun avoimen opinnoilla.
Mietin myös sitä, että tunnetko paljon kiireentunnetta tulevaisuuden valintojen suhteen ja oletko ehkä hyppäämässä nopeasti ensimmäistä koulua kohti, jossa arvelet pärjääväsi? Olet todella nuori ja saavutettu tutkinto ei ole hukkaan heitettyä aikaa, mutta jos et ole käsillä tekijäihminen, sinulle voisi löytyä muukin polku, jos pysty sitoutumaan pitempiaikaiseen suunnitelmaan ja luovut koulujen ja työelämään ulkopuolisuuteen liittyvästä häpeästä, jota osa pakenee kouluttautumalla hampaat irvessä jollekin alalle mahdollisimman nopeasti.
Joskus se nopea valinta vie enemmän aikaa kuin se 'hidas' valinta, jos se nopea valinta ei olekaan hyvä. Tätä kannattaa miettiä.
Yläasteen keskiarvoa ei kannata liikaa miettiä, jos ei ollut siihen ihan tyytyväinen. Tärkeää on se, että mistä on kiinnostunut. Itselläni yläasteen keskiarvo oli 7 ja useita aineita mukautettiin helpommaksi. Minulla on myös Asperger-diagnoosi 00-luvulta ja olen paljon sinua vanhempi. Minulle aluksi tarjottiin erityisammattikoulua ja kivikasvoinen erityisamista edustava mies katsoi tympeästi ja oli hiljaa, kun puhuin unelmistani.
Oman polun löytäminen on kestänyt pitkään, mutta opiskelen tällä hetkellä tutkintotavoitteisesti AMK:ssa ja olen opiskellut avoimen yliopiston opintokokonaisuuksia huippuarvosanoilla. Yliopiston aineet ovat olleet minulle paljon helpompia kuin vaikka yläasteen matikka, joten ei kannata pelästyä ja kavahtaa isoja sanoja ja hallinnollisia sanoja, kuten "korkea-aste" tai vaativa sitä ja tätä, vaan miettiä sitä, että mikä itseä kiinnostaa.
Hae ihmeessä erityisnä tukena järjestettävään ammattikoulutukseen. Vielä parempi on, jos olet valmis hakemaan erityisen tuen ammattikouluun. Niitä on isommissa kaupungeissa. Katso esim. opintopolku.fi ja sieltä ammattikoulutus erityisenä tukena
Hei, mahtava kun olet löytänyt alan, joka kiinnostaa. Itsetuntemuksesikin on korkeaa, olet oppinut paljon itsestäsi, haasteistasi. Ja nyt on aika vahvistaa lisää niitä hyviä puolia itsessäsi, sinussa on todella paljon vahvuuksia, usko itseesi, ja siihen, että kun tekeminen kiinnostaa, sinä annat itsestäsi onnistumisen eteen enemmän, vähemmällä kuormituksella. Minusta uudet tuulet kuulostavat hyvältä, uskon että selviät hyvin. Opetellen eteenpäin! Tsemppiä.