Olen umpikujassa (asperger-piirteisyys ja tulevaisuus)

Mitä minun tulisi tehdä? Olen umpikujassa itseni ja tulevaisuuteni kanssa.

Olen parikymppinen mies, ja minulla diagnosoitiin asperger-piirteisyys jo ala-asteiässä. Nyt hieman vanhempana sosiaaliset taitoni ovat parantuneet, ja pystyn paremmin toimimaan ihmisten kanssa.

Pääsin yläasteelta ihan kohtalaisella keskiarvolla. Olen yrittänyt lukiota kahteen otteeseen ja ammattikoulua kerran. Kaikki nämä jäivät kesken itseohjautuvuuden vaikeuksien ja liiallisen kuormittumisen vuoksi. Myös ajoittainen psyykkinen oireiluni tuhosi ne loputkin motivaation rippeet; minulla on kausittainen ocd ja ahdistuneisuutta. Tähän minulla lääkitys ja terapoin itseäni kognitiivisella käyttäytymisterapialla.

Nyt olen ollut muutaman kuukauden ajan kuntouttavassa työtoiminnassa puutyöverstaalla, ja olen alkanut haaveilemaan puusepän ammatista. Tähän paikalliseen ammattikouluun olisi jatkuva haku puusepän koulutukseen, mutta jostakin syystä minua stressaa ja huolettaa hakea sinne, sillä ajattelen noita vanhoja kouluja jotka ovat jääneet kesken. Toki minulle voitaisiin tehdä hojks ja voisin saada monenlaista tukea, mutta siltikin se mietityttää.

En kuitenkaan koe olevani niin huonossa kunnossa, että haluaisin jäädä sairauspäivärahalle tai kuntoutustuelle makoilemaan kotiin. Haluaisin suorittaa tutkinnon ja päästä osa-aikaisiin töihin?

Mitä minun pitäisi tehdä?