Lue keskustelun säännöt.
Rauhoittavien kanssa pystyn näköjään normaaliin elämään
01.08.2022 |
Yllättävää huomata ja vähän ehkä surullistakin. Viikon olen jo ollut ahdistunut milloin mistäkin asiasta (loma alkoi) ja paisuttelen asioita mielessäni ja keksin murehdittavaa. Miehen kanssa ollut riitaa myös todella paljon minun takiani kun olen paisutellut asioita ja kilahdellut milloin mistäkin ja itkenyt eri asioita ahdistuksen vallassa. No nyt sitten tänään ajattelin että täytyy kai turvautua mietoon rauhoittavaan lääkkeeseen ja kas olen taas normaali tasapainoinen ihminen mieleltäni ja pystyn hallitsemaan tunteitani. Nyt kun mietin asioita mitä murhedin tai mistä ahdistuin niin ne tuntuu hyvin pikkujutuilta. Mietin vaan että tältäkö "mieleltään normaaleista" ihmisistä yleensä tuntuu, että asia mietityttää ehkä vähän mutta tajuaa kyseessä olevan pikku murheiden. Oli tässä jo monta kuukautta etten edes muistanut koko rauhoittavien olemassaoloa muuta kuin nyt kun tätä ahdistusta kestänyt jo viikon. Eli en koe että mitenkään riippuvainen ainakaan olisin jos joku sitä aikoo väittää.
Kommentit (16)
Joo huumeiden vaikutuksen alaisena on paljon mukavampi olla, kuin ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normi-Jamppa kirjoitti:
Siltä se kai meistä tuntuu. Asiat otetaan asioina ja puolison kanssa eletään harmoniassa.
Kumpa pystyisin itsekin tuohon ilman lääkkeitä. No joo välillä pystynkin mutta sitten jostain kumpuaa aina välillä tämä ahdistus, joka ei meinaa lähteä pois. Ap
Vierailija kirjoitti:
Normi-Jamppa kirjoitti:
Siltä se kai meistä tuntuu. Asiat otetaan asioina ja puolison kanssa eletään harmoniassa.
Kumpa pystyisin itsekin tuohon ilman lääkkeitä. No joo välillä pystynkin mutta sitten jostain kumpuaa aina välillä tämä ahdistus, joka ei meinaa lähteä pois. Ap
Mitä tabuja? Voisi ehdottaa lääkärille. . .
Minä ainakin vatvon ja vellon ja märehdin asioita niin että lopulta asiat on ihan solmussa päänsisällä enkä saa niitä oiottua. Mutta minua tuskin voikaan kutsua "normaaliksi".
Voimia sinulle, toivottavasti olosi paranee ja saat apua ahdistukseesi. Siitä kyllä paranee. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normi-Jamppa kirjoitti:
Siltä se kai meistä tuntuu. Asiat otetaan asioina ja puolison kanssa eletään harmoniassa.
Kumpa pystyisin itsekin tuohon ilman lääkkeitä. No joo välillä pystynkin mutta sitten jostain kumpuaa aina välillä tämä ahdistus, joka ei meinaa lähteä pois. Ap
Mitä tabuja? Voisi ehdottaa lääkärille. . .
Oxamin 15mg eli käsittääkseni ihan sieltä miedoimmasta päästä, mikä ei toisille tunnu missään. Minulla auttaa juuri sopivasti, taittaa sen pahimman ahdistuksen pois ja muuten olo on ihan normaali. Ei väsynyt, ei hilpeä, ei fyysisesti rentoutunut jne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle, toivottavasti olosi paranee ja saat apua ahdistukseesi. Siitä kyllä paranee. Kokemusta on.
Kiitos 😊 Miten paranee? Terapialla vai? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin vatvon ja vellon ja märehdin asioita niin että lopulta asiat on ihan solmussa päänsisällä enkä saa niitä oiottua. Mutta minua tuskin voikaan kutsua "normaaliksi".
Joo. Miten estää asioiden automaattisen vatvomisen. Onko tämä OCD-meininkiä vai jotain?
ahdistus johtuu siitä että ajattelet liikaa tulevaisuutta.
Ota mielesi hallintaan ettei se hallitse sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin elämäni parhaat vuodet käyttäen Opamox 30mg/pv. Elin kuin normaali ihminen käyden ostoksilla kauppakeskuksissa yms. Hyvän kierre vahvistui hiljalleen ja lopulta pystyin asioimaan ja käymään missä hyvänsä itsekseni. Aloitin sitten aikanaan kuitenkin uuden työn ja sen vaatimusten takia jouduin ajamaan rauhoittavan lääkityksen alas, aika nopealla aikataululla eikä se sinällään tuottanut mitään ongelmia. Vuosi-puolitoista meni rauhoittavien lääkkeiden avulla saavutetun positiivisen kierteen "jälkimainingeissa", mutta oirehdintaa alkoi hiljalleen jälleen ilmetä. Lopulta ajauduin melkoiseen syrjäytymiskierteeseen vältellen lähes kaikkea ihmisten ilmoilla käyntiä töissäkäyntiä lukuunottamatta, lääkityksenä oli silti koko ajan siis mielialalääke (masennuslääke) ja verenpainelääke, mutta ei niistä oikeastaan apua ollut.
Kyllä rauhoittavat lääkkeet ovat jopa elinehto tiettyjen sairauksien hoidossa, etenkin niiden vakavammissa muodoissa. Nyt harkitsen niiden aloittamista uudelleen, jos saisin taas elämäni takaisim. Nyt kun elän lähinnä neljän seinän sisällä viikosta ja kuukaudesta toiseen, eihän tämä ole minkään arvoista elämää.
Itselläni siis yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normi-Jamppa kirjoitti:
Siltä se kai meistä tuntuu. Asiat otetaan asioina ja puolison kanssa eletään harmoniassa.
Kumpa pystyisin itsekin tuohon ilman lääkkeitä. No joo välillä pystynkin mutta sitten jostain kumpuaa aina välillä tämä ahdistus, joka ei meinaa lähteä pois. Ap
Mitä tabuja? Voisi ehdottaa lääkärille. . .
Oxamin 15mg eli käsittääkseni ihan sieltä miedoimmasta päästä, mikä ei toisille tunnu missään. Minulla auttaa juuri sopivasti, taittaa sen pahimman ahdistuksen pois ja muuten olo on ihan normaali. Ei väsynyt, ei hilpeä, ei fyysisesti rentoutunut jne. Ap
Oxamin/Opamox 15mg on kyllä hyvin mieto lääkitys, etenkin jos sitä käyttää päivittäin. Sillä ei todellakaan saa mitään "sekavaa" olotilaa aikaiseksi, vaan ajatukset pelaavat täysin normaalilla tavalla ja voi tehdä ajattelua vaativaa työtä. Olo on kohdallani lähinnä täysin normaali, ehkä pahimmillaan aavistuksen väsähtäneempi sen hetken kun lääkkeen teho on voimakkaimmillaan ja tämäkin vain silloin jos on tullut nukuttua hyvin heikosti edellisenä yönä.
Toki sellaiselle, joka ottaa yksittäisen pillerin vain silloin tällöin, voi vaikutus olla voimakkaampi. Kannattaa kokeilla ensin kotioloissa, jos on uudesta lääkkeestä kysymys, ettei tule sitten yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normi-Jamppa kirjoitti:
Siltä se kai meistä tuntuu. Asiat otetaan asioina ja puolison kanssa eletään harmoniassa.
Kumpa pystyisin itsekin tuohon ilman lääkkeitä. No joo välillä pystynkin mutta sitten jostain kumpuaa aina välillä tämä ahdistus, joka ei meinaa lähteä pois. Ap
Mitä tabuja? Voisi ehdottaa lääkärille. . .
Oxamin 15mg eli käsittääkseni ihan sieltä miedoimmasta päästä, mikä ei toisille tunnu missään. Minulla auttaa juuri sopivasti, taittaa sen pahimman ahdistuksen pois ja muuten olo on ihan normaali. Ei väsynyt, ei hilpeä, ei fyysisesti rentoutunut jne. Ap
Oxamin/Opamox 15mg on kyllä hyvin mieto lääkitys, etenkin jos sitä käyttää päivittäin. Sillä ei todellakaan saa mitään "sekavaa" olotilaa aikaiseksi, vaan ajatukset pelaavat täysin normaalilla tavalla ja voi tehdä ajattelua vaativaa työtä. Olo on kohdallani lähinnä täysin normaali, ehkä pahimmillaan aavistuksen väsähtäneempi sen hetken kun lääkkeen teho on voimakkaimmillaan ja tämäkin vain silloin jos on tullut nukuttua hyvin heikosti edellisenä yönä.
Toki sellaiselle, joka ottaa yksittäisen pillerin vain silloin tällöin, voi vaikutus olla voimakkaampi. Kannattaa kokeilla ensin kotioloissa, jos on uudesta lääkkeestä kysymys, ettei tule sitten yllätyksenä.
Joo, niin olen käsittänyt että toleranssi myös kasvaa aika nopeasti, siksi en popsikaan näitä heti kun vähänkin alkaa tuntua huonommalta, vaan vasta sitten kun olo alkaa käydä oikeasti sietämättömäksi. Ja pelkään myös sitä jos jostain syystä lääkäri ei kirjottaisikaan uutta reseptiä, niin haluan "säästellä" näitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle, toivottavasti olosi paranee ja saat apua ahdistukseesi. Siitä kyllä paranee. Kokemusta on.
Kiitos 😊 Miten paranee? Terapialla vai? Ap
No ei ainakaan niillä lääkkeillä. Terapia auttaa JOS löydät ammattitaitoisen terapeutin, ja JOS kykenet rehelliseen itsesi havainnointiin sekä terveeseen tunne-elämään.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin vatvon ja vellon ja märehdin asioita niin että lopulta asiat on ihan solmussa päänsisällä enkä saa niitä oiottua. Mutta minua tuskin voikaan kutsua "normaaliksi".
Olet normaali nainen.
Siltä se kai meistä tuntuu. Asiat otetaan asioina ja puolison kanssa eletään harmoniassa.