Lue keskustelun säännöt.
Heräsin yhtäkkiä siihen, että olen 28v ja koko nuoruus on hukkaan heitetty
30.07.2022 |
Ensi vuonna tulee täyteen 30 vuotta, oksettaa ajatuskin. Juuri olin 23-vuotias ja kuvittelin jo silloin olleeni kauhean vanha esim. opiskelemaan tai elämään nuoruutta.
Viimeiset viisi vuotta olen vain keskittynyt oravanpyörään, tehnyt töitä ja työpäivän jälkeen väsyneenä lähinnä maannut sängyssä koomassa.
Mitään ei tapahdu tässä elämässä! En voi kehuskella opiskelleeni, kun käsissä on pelkät amiksen paperit.
Ei ole koettu samanikäisten kaveriporukalla tekemiä juttuja kuten matkoja, juhlia yms ikimuistoisia muistoja.
Ei ole ollut kunnon poikaystävääkään, eli ei ole edes rakkautta koettu.
Elämä on täyttä paskaa ja silmien ympärillä syventyvät rypyt/harakanvarpaat vain muistuttaa elämättömästä nuoruudesta ja siitä, että olen vain pelkkä säälittävä vanhapiika valtion häpeällisessä paskaduunissa. Kohta varmaan olen kuin ilmetty tantta jostain sketsistä.
Muita samoin tuntevia ja miten jaksatte?
Kommentit (59)
Mikset mene opiskelemaan ja rupea elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset mene opiskelemaan ja rupea elämään?
Pelottaa, jos en sitten enää työllisty ja olen yksi lukuisista työttömistä korkeakoulutetuista, joita näen duunissani päivittäin.
Pohdin myös sitä, haluanko olla akateemisesti kouluttautunut lähinnä vain siksi, että haluan sillä todistaa olevani yhtä hyvä ja pätevä, kuin muut?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset mene opiskelemaan ja rupea elämään?
Pelottaa, jos en sitten enää työllisty ja olen yksi lukuisista työttömistä korkeakoulutetuista, joita näen duunissani päivittäin.
Pohdin myös sitä, haluanko olla akateemisesti kouluttautunut lähinnä vain siksi, että haluan sillä todistaa olevani yhtä hyvä ja pätevä, kuin muut?
Ap
No entä sitten? Jos sitä haluat niin toteuta haaveesi! Kyllä minullakin yksi motivaattori oli kiinnostavan aineen lisäksi se että saan näyttää epäilijöilleni että olen fiksu.
Sähän olet vielä nuori ja ehdit mitä vaan, kunhan vaan tuon sisäistät. Tässä 42v mies joka ei ole edelleenkään tehnyt hevon vïttuakaan elämänsä kanssa ja arvaa kui paljon vïtuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset mene opiskelemaan ja rupea elämään?
Pelottaa, jos en sitten enää työllisty ja olen yksi lukuisista työttömistä korkeakoulutetuista, joita näen duunissani päivittäin.
Pohdin myös sitä, haluanko olla akateemisesti kouluttautunut lähinnä vain siksi, että haluan sillä todistaa olevani yhtä hyvä ja pätevä, kuin muut?
Ap
Sitten et työllisty, mutta ainakin sulla on opiskelijaelämä eletty ja mukaan on ehkä tarttunut poikaystäväkin. Ainahan voit jatkaa amisduunissa hätäratkaisuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heh, tällänen provo tällä kertaa
joo-o
28v nainen on NIIIn VANHA! NIIIN RYppyNEN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos hyvän elämän mittari ovat kaveriporukan juhlat ja poikaystävät, niin ehkä se sinun nuoruutesi on tosiaan "hukkaan heitetty"... :)
Itse olen kyllä ihan toista mieltä. Olet opiskellut itsellesi ammatin ja työskennellyt meidän yhteiseksi hyväksi monta vuotta.
Kuvailet työtäsi "paskaduuniksi", mutta useimmat sellaiset kakkatyöt ovat juuri niitä, joita ilman yhteiskunta ei pyörisi lainkaan.
Ongelmasi taitaa olla itsekunnioituksen ja -arvostuksen puute. Jos haluat vaihtaa ammattia, ehdit todellakin sen tehdä. Edessäsi on vielä nelisenkymmentä vuotta työelämää.
Jos päätät pysyä nykyisessä työssäsi, hyvä sekin. Sinua tarvitaan juuri siinä.
Ja jos "poikaystävää" kaipaat, eiköhän sellainenkin löydy, kun vain ryhdyt katselemaan ympärillesi. Tsemppiä!
t. Mummo 69 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset mene opiskelemaan ja rupea elämään?
Pelottaa, jos en sitten enää työllisty ja olen yksi lukuisista työttömistä korkeakoulutetuista, joita näen duunissani päivittäin.
Pohdin myös sitä, haluanko olla akateemisesti kouluttautunut lähinnä vain siksi, että haluan sillä todistaa olevani yhtä hyvä ja pätevä, kuin muut?
Ap
No entä sitten? Jos sitä haluat niin toteuta haaveesi! Kyllä minullakin yksi motivaattori oli kiinnostavan aineen lisäksi se että saan näyttää epäilijöilleni että olen fiksu.
Aloittajalla ei taida olla oma aito halu opiskella. Eikä silloin tarvitse tehdä sitä, mitä ei halua, muiden vuoksi muka. Sanoisin hänelle, että lakkaa ajattelemasta, mitä muut sinusta miettivät. Yritä saada uusia kavereita vaikkapa harrastusten kautta. Toki helpommin sanottu kuin tehty.
En usko, että suosioon kavereiden keskuudessa vaikuttaa se, miten opiskellut on. Itse akateemisesti koulutettuna olen kiinnostunut esimerkiksi amiksen käyneiden seurasta. Oikeastaan sellaiset, ja ne jotka eivät seurustele, ovat useimmiten persoonallisen sympaattisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuo ole aika perus. Opiskellaan lapsuus ja nuoruus, työskennellään loppuaika. Tuollainen on ihmisen elämä tässä yhteiskunnassa. Itsellä ainakin tuollainen toiminta vie sen verran energiaa, ettei "vapaa-ajalla" oo jaksamista ja kiinnostusta oikein mihinkään. Voiko tuota elämäksi edes kutsua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelu oli tymintä mitä tein, kakkosena oli armeijan käynti muuta kuin sen paollisen nykyään puoli vuotta. Oikea yhteiskunnan mallioppilas. Ilman duunia. Kannattaa opiskella jos on työtön, jos on duunia kannattaa tietenkin tehdä töitä. Työttömyys on suomessa kaiken perusta ei työllistyminen. Mikä elämään tulee, tuntuu että nykyään elämä on niin rajoitettu myös vaihtoehtojen vähyyden takia että varmasti moni huomaa että elämä meni ohi.
Starat lähti 27v. Nyt on myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot nuori
Älä jauha peetä, 30v on naisella tietty rajapyykki. Markkina-arvo alkaa romahtaa vauhdilla. Miehellä periaatteessa eri mutta keinotekoisesti on suomessa tehty miehille iästä ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset mene opiskelemaan ja rupea elämään?
Pelottaa, jos en sitten enää työllisty ja olen yksi lukuisista työttömistä korkeakoulutetuista, joita näen duunissani päivittäin.
Pohdin myös sitä, haluanko olla akateemisesti kouluttautunut lähinnä vain siksi, että haluan sillä todistaa olevani yhtä hyvä ja pätevä, kuin muut?
Ap
No entä sitten? Jos sitä haluat niin toteuta haaveesi! Kyllä minullakin yksi motivaattori oli kiinnostavan aineen lisäksi se että saan näyttää epäilijöilleni että olen fiksu.
Aloittajalla ei taida olla oma aito halu opiskella. Eikä silloin tarvitse tehdä sitä, mitä ei halua, muiden vuoksi muka. Sanoisin hänelle, että lakkaa ajattelemasta, mitä muut sinusta miettivät. Yritä saada uusia kavereita vaikkapa harrastusten kautta. Toki helpommin sanottu kuin tehty.
En usko, että suosioon kavereiden keskuudessa vaikuttaa se, miten opiskellut on. Itse akateemisesti koulutettuna olen kiinnostunut esimerkiksi amiksen käyneiden seurasta. Oikeastaan sellaiset, ja ne jotka eivät seurustele, ovat useimmiten persoonallisen sympaattisia.
Höpöhöpö suomessa ei saa kavereita ellei joku luule hyötyvänsä tai kuulu samaan baariporukkaan.
28-vuotiashan on nuori! Älä tuhlaa nuoruuttasi siihen, että murehdit olevasi vanha.
Olen itse yli 40, ja yritän ajatella, että olen vielä suht nuori. Esim. reilu 60-vuotiaat vanhempani muistelevat tätä ikää osana nuoruuttaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
No, jos hyvän elämän mittari ovat kaveriporukan juhlat ja poikaystävät, niin ehkä se sinun nuoruutesi on tosiaan "hukkaan heitetty"... :)
Itse olen kyllä ihan toista mieltä. Olet opiskellut itsellesi ammatin ja työskennellyt meidän yhteiseksi hyväksi monta vuotta.
Kuvailet työtäsi "paskaduuniksi", mutta useimmat sellaiset kakkatyöt ovat juuri niitä, joita ilman yhteiskunta ei pyörisi lainkaan.
Ongelmasi taitaa olla itsekunnioituksen ja -arvostuksen puute. Jos haluat vaihtaa ammattia, ehdit todellakin sen tehdä. Edessäsi on vielä nelisenkymmentä vuotta työelämää.
Jos päätät pysyä nykyisessä työssäsi, hyvä sekin. Sinua tarvitaan juuri siinä.
Ja jos "poikaystävää" kaipaat, eiköhän sellainenkin löydy, kun vain ryhdyt katselemaan ympärillesi. Tsemppiä!
t. Mummo 69 vuotta
Mummo menee vaan siitä jeesustelemaan jättielääkkensä turvin sinne järvenranta mökilleen vaan.
Mulla samat. Nyt vaan valmistaudun lähinnä kuolemaan N33
Ei se mitään. Mä oon 45 ja koko elämä on mennyt hukkaan avioeron yms paskan myötä
Sitähän se on, oravanpyörä tämä elämä.