Uusioprheet huom. ov

ja nyt meillä myös 2 yhteistä.

Eikä näitä yhteisiä olis IKINÄ tullut, jos mies olis jotenkin sorsinut mun lapsiani!

Eipä olis tarvinnu pitkään miettiä, että kumpi menee vaihtoon: mies vai lapset!

En IKINÄ hyväksyisi sitä, että mies ei hyväksyisi lapsiani!

Nyt me ollaan ihan "normaali" perhe. Mies puhuu kaikille, miten sillä on 4 lasta :) Ja niinhän sillä onkin, koska meidän perheessä on 4 lasta !!

se ei tykkää siitä kun on meillä. Puhuu jatkuvasti muuttamisesta jonnekin hevon kuuseen (mikä mustakin olis ihan ihanaa) mutta ei tällä haavaa vain onnistu, mua harmittaa kaikki ja vituttaa kumota toisen ja omani haaveet ja äh, olen ihan paskana. ap

kun mieheni tytär tulee isäviikonlopulleen. syynä on ihan vain se, että haluan, että nuo kaksi saavat viettää aikaa ihan kaksinkin. tottahan toki juttelen tytön kanssa silloin kun mieheni menee puuhailemaan jotain muuta, mutta kyllä minä aika paljon omiani hommailen kun nuo kaksi ovat yhdessä.



minä tosin olen asiasta miehelle puhunut. hän on sitä mieltä, ettei minun tarvitsisi tehdä näin, mutta jotenkin koen että tyttö tarvitsee aikaa isältään.

Itselläni on edellisestä avioliitosta 2 lasta ja erään seurustelusuhteen aikana toimi tosi kivasti uuden kumppanin ja minun lapsieni (ja uuden kumppanin lasten) välit. Vieläkin joskus ajattelen kaihoten sitä aikaa, oli mukavaa kun kumppani huomioi kivasti lapset ja nämäkin tykkäsivät hänestä. No se juttu sitten muute ei toiminut.

Toinen juttu taas oli ihan päin vastainen, kumppani piti oman lapsensa puolta joka kiusasi ja ei tullut lasteni kanssa toimeen. Se onneksi koko juttu loppui nopeasti.

Nykyinen kumppani, jonka kanssa olen aviossa suhtautuu aika neutraalisti lapsiini, tekee omia juttujaan kun nämä tulee jne. Ei negatiivinen ole, mutta ei hirmu tiiviisti lapsienkaan kanssa. Lapset jo alkavat olla isoja joten sillä ei niin kai sit merkitystä. Kunhan aikuinen ei ilkeile/ole mielivaltainen ja on hyvä lasten vanhemmalle niin se kai sopii lapsillekin.

Ei siis tapaa bioisäänsä.



Isäpuoli kohtelee ja välittää lapsestani kuin omastaan. Miehen omat ovat jo aikuisia, joten mitään kilpailuasetelmaakaan ei ole. Päälle päin näytämme ihan tavalliselta ydinperheeltä. Ja siltä kyllä ihan tuntuukin.

Tyttäreni on aina meillä.

Ei siis tapaa bioisäänsä.

Isäpuoli kohtelee ja välittää lapsestani kuin omastaan. Miehen omat ovat jo aikuisia, joten mitään kilpailuasetelmaakaan ei ole. Päälle päin näytämme ihan tavalliselta ydinperheeltä. Ja siltä kyllä ihan tuntuukin.

mulla on 1 oma lapsi.. miehell'ä 3-.. ja meillä sit viel 1 yhteinen.miehen lapset asuu meillä joka toinen vloppu. ja mun tyttö aina. ja yhteinen tietty aina. joskus oon huomannu et joku kiristää miestäni.. yleensä se on sit joku mitä mun tyttöni on sanonu.. ehkä omasta isästään(joka on täys ääliö eikä hae lasta.. lupaa vaan kaikkea aina..) ja mun miestä ärsyttää sit ku toinen "ylistää" isää joka ei ikinä o kuvioissa.. mut oon vaan sanonu et miltä hänestä ja hänen lapsista tuntuis jos minä olisin ilkee.. tms.. joten nykyään on pidempään jo mennyt aika hyvin..



muistan et joskus yks poikaystävä oli mustis ku mulla oli toisen miehen lapsi.. eikä hänen..

meillä päinvastainen tilanne, en oikein pysty sietämään miesystäväni tytärtä.... syynä mm varastanut vaatteitani sun muuta, kysessä teini joka saa kaiken mitä haluaa eikä oikein taida ymmärtää että ei nyt kuitenkaan toisten omaisuutta kuitenkaan saa ottaa jos mieli tekee. Tässä sit miettinyt että pitäsikö muuttaa erilleen, ei tarvi likkaa katella ja saa olla isänsä kanssa ihan keskenään. Ei ole helppoja nämä uusperhe kuviot...

"mun" lapsia ja yhteistä tasapuolisesti, olemme kuin ydinperhe. Loistava isä, tasapuolinen ja läsnäoleva.

Ja toiseksi lapset voivat asua myös isänsä luona. Mieheni lapsen muutto meille oli toivottu ja odotettu juttu. Minulle ei ole koskaan ollut epäselvää, että mieheni on myös isä, ja kahta seksikkäämpi hän vain on sen takia.