Lue keskustelun säännöt.
Tyttärelleni on tullut yhteishausta pakkomielle. Mitä teen?
27.07.2022 |
Haki tänä vuonna jo 5. kertaa lääkikseen mutta ovet eivät auenneet. Aloitti nyt taas jo heinäkuussa tekemään uutta lukusuunnitelmaa ensi vuoden pääsykokeisiin. Välillä sisäänpääsy on ollut vain parin pisteen päässä mutta tämä menee silti mielestäni yli. Koko elämä pyörii vain yhteishaun ympärillä vuodesta toiseen. Joko unohtaa muun elämän ja itsestä huolehtimisen kokonaan, hyvä jos syö ja nukkuu, tai sitten koko muu elämä pyörii yhteishaun ympärillä, tekee kahta eri matalapalkkaista työtä vain säästääkseen taas valmennuskurssiin ja ei puhu läheisilleen mistään muusta kuin lääkiksestä.
Olen yrittänyt ottaa tämän puheeksi mutta suuttuu joka kerta. Tyttären mielestä olen ilmeisesti vain vanha ja kateellinen ämmä, joka ei tue hänen UNELMIAAN.
Jos olen rehellinen hän ei mielestäni edes sovellu koko alalle. Fysiikka ja kemia ei kiinnosta, vaikka niitä kovasti yrittääkin lukea. Hän ei myöskään kestä verta tai muita eritteitä, minkä takia ei kelpuuta hoitajan ammattia varavaihtoehdoksi. Tätäkään hän ei suostu hyväksymään. Minnekään muualle ei ole suostunut hakemaan.
Miten voisin estää häntä pilaamasta omaa elämäänsä vai annako vain äitinä olla? Asuu kuitenkin jo omillaan ja en tiedä pitääkö tällaiset asiat oppia elämässä vain kantapään kautta.
Kommentit (21)
Ei ne opinnot itsessään paljoa fysiikkaa ja kemiaa sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin valmennuskurssilla, jossa yksi tyyppi haki 7. kertaa. En itse päässyt mutta hän pääsi.
Katkaise jo se napanuora tyttäreesi ja anna hänen elää omaa elämäänsä.
Jotkut pääsee ekalla, jotkut viidennellä yrityksellä
https://valivuosi.net/valivuosikokemuksia/arto-viidennella-yrityksella-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi se on "vasta" 5. kerta, eikä kymmenes tai yhdestoista. Ehkä ajan myötä tietää pääseekö vai ei. Saattaisi olla joku muukin tavoite tai idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos välivuodet käyttää hyödyksi, Avoimessa tai tekee töitä, niin ei vielä kovin huolestuttava tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Hänen elämä.
T kakskymppisen äiti
Oma 21-v nuori lopetti yliopistossa opiskelut ja muuttaa toiselle puolelle Suomea töihin, tyttökaverinsa perässä. Sentään töitä ja asunto on. Siitäpä tietään eteenpäin talsii ja tekee mieleisekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuet tietenkin lastasi kaikin mahdollisin tavoin kuten hyvän vanhemman kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen elämä.
T kakskymppisen äiti
Oma 21-v nuori lopetti yliopistossa opiskelut ja muuttaa toiselle puolelle Suomea töihin, tyttökaverinsa perässä. Sentään töitä ja asunto on. Siitäpä tietään eteenpäin talsii ja tekee mieleisekseen.
Se että tajuaa panostaa opiskelemiseen opetetaan jo taaperona. Meillä esikoinen vaihtoi nyt yliopiston toiseen yliopistoon. Opinto-oikeus säilyi toki ekaankin, koska opintosuorituksia teki tarpeeksi, viisas kun on.
Ei vain kokenut alaa omakseen, ainakaan vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli olet eri mieltä aikuisen lapsesi elämän valinnoista, sano se hänelle, ehdota vaihtoehtoa ja kun hän silti tekee kuten haluaa, anna hänen tehdä itse ratkaisunsa. Mikäli yrität väkisin ohjata hänen elämäänsä, myöhemmin voi katkeroitua kun estit hänen unelmansa. Vaikka se unelma olisi epärealistinen, jos lapsesi ei sitä itse ymmärrä selittämälläkään, kantapään kautta opettaminen on se vanha, toimiva oppikeino.
Anna lapsesi elää oma elämänsä, ja elä sinä omaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen elämä.
T kakskymppisen äiti
Oma 21-v nuori lopetti yliopistossa opiskelut ja muuttaa toiselle puolelle Suomea töihin, tyttökaverinsa perässä. Sentään töitä ja asunto on. Siitäpä tietään eteenpäin talsii ja tekee mieleisekseen.
Se että tajuaa panostaa opiskelemiseen opetetaan jo taaperona. Meillä esikoinen vaihtoi nyt yliopiston toiseen yliopistoon. Opinto-oikeus säilyi toki ekaankin, koska opintosuorituksia teki tarpeeksi, viisas kun on.
Ei vain kokenut alaa omakseen, ainakaan vielä.
Sama täällä. Ei kokenut alaa mieleisekseen ja oli pettynyt, miten vähän opetusta yliopistossa oli. Oli kuulemma lukekaa kirja ja menkää tenttiin -tyyppistä enimmäkseen. Haluaa toiminnallisempaa. Tietty tytön kanssa seurustelu ja nyt yhteenmuutto sekoitti pään. Ehkä vuosi tuumailua tekee hyvää ja miettiköön talven aikana mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsi lähti innoissaan alalle, jolle pääsi suoraan todistusvalinnalla, voitte tästä päätellä että lukiossa meni hyvin. Eka vuosi meni hyvin ja sitten motivaatio tipahti täysin. Sai töitä ja innostui töistä. Hän kävi lukio+amis yhdistelmän, sanotaan kolmoistutkinnoksi joten hänellä oli jo amisammatti. Tietysti minua harmittaa, että hän innostui töistä (ja tilille tulevasta rahasta) ylitöineen niin että opiskelut jäivät vähemmälle ja ei ehtinyt valmistua, niin lensi yliopistosta ulos. Mutta hän on itse tyytyväinen ja sanoo, että hakee joskus vielä avoimen väylän kautta mutta sille alalle, mistä alunperin amiksesta valmistui. En sano tarkkaa alaa, mutta tyyliin valmistui putkimieheksi samalla kun kävi lukion, pääsi putkifirmaan vakihommiin, mutta yliopistoon haki it-alalle, ei sittenkään kokenut alaa omakseen ja nyt aikoo hakea rakennuspuolen DI-koulutukseen vielä. Olen päättänyt, että se on lapsen oma elämä, eikä minun tehtäväni ole patistaa, ainoastaan tukea valinnoissa ja antaa neuvoja, jos niitä kysytään. Voi sen alan vaihtaa. Omakin muksu saa kuitenkin hyväksylukuja jonkin verran, mutta jos hän haluaa olla "putkimies" lopun elämäänsä, sitten on. Ei se huonopalkkainen ammatti ole missä hän työskentelee.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi lähti innoissaan alalle, jolle pääsi suoraan todistusvalinnalla, voitte tästä päätellä että lukiossa meni hyvin. Eka vuosi meni hyvin ja sitten motivaatio tipahti täysin. Sai töitä ja innostui töistä. Hän kävi lukio+amis yhdistelmän, sanotaan kolmoistutkinnoksi joten hänellä oli jo amisammatti. Tietysti minua harmittaa, että hän innostui töistä (ja tilille tulevasta rahasta) ylitöineen niin että opiskelut jäivät vähemmälle ja ei ehtinyt valmistua, niin lensi yliopistosta ulos. Mutta hän on itse tyytyväinen ja sanoo, että hakee joskus vielä avoimen väylän kautta mutta sille alalle, mistä alunperin amiksesta valmistui. En sano tarkkaa alaa, mutta tyyliin valmistui putkimieheksi samalla kun kävi lukion, pääsi putkifirmaan vakihommiin, mutta yliopistoon haki it-alalle, ei sittenkään kokenut alaa omakseen ja nyt aikoo hakea rakennuspuolen DI-koulutukseen vielä. Olen päättänyt, että se on lapsen oma elämä, eikä minun tehtäväni ole patistaa, ainoastaan tukea valinnoissa ja antaa neuvoja, jos niitä kysytään. Voi sen alan vaihtaa. Omakin muksu saa kuitenkin hyväksylukuja jonkin verran, mutta jos hän haluaa olla "putkimies" lopun elämäänsä, sitten on. Ei se huonopalkkainen ammatti ole missä hän työskentelee.
Voiko yliopistosta lentää pois? Vai lopettiko itse?
No se on sama miten elämänsä tuhlaa, kunhan viihtyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen elämä.
T kakskymppisen äiti
Oma 21-v nuori lopetti yliopistossa opiskelut ja muuttaa toiselle puolelle Suomea töihin, tyttökaverinsa perässä. Sentään töitä ja asunto on. Siitäpä tietään eteenpäin talsii ja tekee mieleisekseen.
Se että tajuaa panostaa opiskelemiseen opetetaan jo taaperona. Meillä esikoinen vaihtoi nyt yliopiston toiseen yliopistoon. Opinto-oikeus säilyi toki ekaankin, koska opintosuorituksia teki tarpeeksi, viisas kun on.
Ei vain kokenut alaa omakseen, ainakaan vielä.
Sama täällä. Ei kokenut alaa mieleisekseen ja oli pettynyt, miten vähän opetusta yliopistossa oli. Oli kuulemma lukekaa kirja ja menkää tenttiin -tyyppistä enimmäkseen. Haluaa toiminnallisempaa. Tietty tytön kanssa seurustelu ja nyt yhteenmuutto sekoitti pään. Ehkä vuosi tuumailua tekee hyvää ja miettiköön talven aikana mitä haluaa.
Suomalaiset yliopistot säästää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äa
Vierailija kirjoitti:
Hänen elämä.
T kakskymppisen äiti
Oma 21-v nuori lopetti yliopistossa opiskelut ja muuttaa toiselle puolelle Suomea töihin, tyttökaverinsa perässä. Sentään töitä ja asunto on. Siitäpä tietään eteenpäin talsii ja tekee mieleisekseen.
Se että tajuaa panostaa opiskelemiseen opetetaan jo taaperona. Meillä esikoinen vaihtoi nyt yliopiston toiseen yliopistoon. Opinto-oikeus säilyi toki ekaankin, koska opintosuorituksia teki tarpeeksi, viisas kun on.
Ei vain kokenut alaa omakseen, ainakaan vielä.
Sama täällä. Ei kokenut alaa mieleisekseen ja oli pettynyt, miten vähän opetusta yliopistossa oli. Oli kuulemma lukekaa kirja ja menkää tenttiin -tyyppistä enimmäkseen. Haluaa toiminnallisempaa. Tietty tytön kanssa seurustelu ja nyt yhteenmuutto sekoitti pään. Ehkä vuosi tuumailua tekee hyvää ja miettiköön talven aikana mitä haluaa.
Suomalaiset yliopistot säästää.
Ihan väärässä paikassa. Nuoreni oli yrittänyt päästä opintojen ohjaukseen yliopistolla. Ekalla kerralla amanuenssi tms oli unohtanut tapaamisen, tokalla yrityksellä ollut vartin myöhässä ja kuulemma vaan jotain toistellut tutkimuksen tekemisen tärkeydestä. Se ei paljoa opintoja aloittavaa nuorta kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen elämä.
T kakskymppisen äiti
Oma 21-v nuori lopetti yliopistossa opiskelut ja muuttaa toiselle puolelle Suomea töihin, tyttökaverinsa perässä. Sentään töitä ja asunto on. Siitäpä tietään eteenpäin talsii ja tekee mieleisekseen.
Se että tajuaa panostaa opiskelemiseen opetetaan jo taaperona. Meillä esikoinen vaihtoi nyt yliopiston toiseen yliopistoon. Opinto-oikeus säilyi toki ekaankin, koska opintosuorituksia teki tarpeeksi, viisas kun on.
Ei vain kokenut alaa omakseen, ainakaan vielä.
Bye bye tukikuukaudet. Eliitin harrastuksia moiset itsensä etsimiset.
Anna hänen yrittää jos kerran on intoa lukea. Älä puutu siihen.