Lue keskustelun säännöt.
voiko lasta huostaanottaa tmv äidin masennuksen takia? mulla
17.05.2010 |
on ylihuomenna taas lääkäri mut uskaltaako siellä olla täysin rehellinen, että lääkkeet ei auta, hirveet tuskatilat ja epätoivonen olo...
Lapsen (kohta 5v)jaksan vielä hoitaa siis että on ruuat ja puhtaat vaatteet ja uloskin koitan jaksaa viedä jne mut siivotakaan en enää jaksa ja meidän koti on kaaos.. Ilman unilääkkeitä en nuku ollenkaan ja lääkkeillä liikaa ja sit oon koomassa koko päivän, ja kamalat valveunet piinaa, nukkuminenkin pelottaa
Aiemmin eivät oo isommassa määrin kyseenalaistaneet mun kykysä hoitaa lasta kun oon kieltäny itsetuhoiset ajatukset mutta nyt tuntuu että voi kun pääsis vaan pois.. Mitään en jaksa, oon kuoleman väsyny koko ajan vaikken tee juuri mitään, käytännön asiat tuntuu yivoimasilta ja kaikki umpikujassa. Tuo lapsi on ainoa mikä mua on pitäny vähääkään elämässä kiinni, sen jos vievät niin ei oo mitään.
Niin ja oon yh, lapsen isä asuu kaukana eikä siitä mitään apua oo koskaan ollu, päinvastoin kiusantekoa ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa sillon kun oltiin vielä yhessä (ennen lapsen syntymää)
Anteeeksi tuli kauhee epäselvä selostus, pakko purkaa johonki.. tärisn ja itken ja seinät kaatuilee päälle, kestopaniikki ja hirveet pelot kaikesta. Ei musta vaan oo eläjäks
Kommentit (17)
jos mikään ei tehoa siihen eikä apu auta niin sitten se toki on mahdollista.
Ennen huostaanottoa teille kuitenkin pitäisi tarjota päivähoitopaikkaa ja vuorovaikutusterapiaa ja sulle muutakin hoitoa (toisia lääkkeitä, toimintaterapiaa, jotain) ja vasta jos et ota noita vastaan tai ne eivät auta ja lapsi oireilee, harkitaan muita toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lastensuojelun työntekijä voi ottaa puheeksi lasten väliaikaisen sijoittamisen perheseen. Muista, että lapsen tehtävä ei ole pitää sinua pystyssä, vaan hänelläkin on oikeus normaaliin arkeen ja huoltokykyisiin aikuisiin ympärilläsi. Perhesijoitus ei merkitse yhteydenpidon katkaisemista ja vanhemmuuden riistämistä, vaan tilanteen rauhoittamista hetkeksi. Kuulostaa valitettavasti siltä, että sinun lapsenasi minullakin olisi jo huono olo, vaikkei se päälle päin näkyisi.
Tuossa tilanteessa varmaan saisit perhetyöntekijän kotiisi ja katsoisivat mitä apua tarvitset. Tuskin lasta huostaanottaisivat vaan auttaisivat sinua. Et voi kieltää ettei lapsesikin masennuksestasi kärsisi. Ei se riitä, että saa ruokaa, puhtaata vaatteet, ulkoilla. Lapsesi on jo niin iso, että ymmärtää sinulla olevan paha olla ja lapsesi on varmasti huolissaan sinusta ja kärsii. Se paha olo myös tarttuu.
Olen itse myös yksinhuoltaja ja sairastan parantumatonta sairautta, jonka vuoksi en jaksa pitää koti putipuhtaana, enkä ole työkykyinen.
Olen lastensuojelun asiakas, mutta ei lapsiani huostaan oteta vaan perhetyöntekijä käy auttamassa arjessa.
Kysymys on siitä, voiko lapsi hyvin ja onko hänellä kotona turvalliset kasvamisen olosuhteet, ei suoraan siitä, missä kunnossa äiti tai isä on. Vasta jos vanhemmat eivät pysty pitämään huolta lapsesta ja tukitoimia on tarjottu mutta ne eivät auta tai riitä, mietitään sijoitusta. Huolenpito ei tässä tarkoita pelkästään ruokaa, juomaa, puhtautta yms. vaan myös huomiota ja välittämistä.
Olen työskennellyt lastensuojelussa sekä sijoitettujen lasten parissa, perhetyössä sekä päässyt seuraammaan läheltä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työskentelyä. Voin taata sinulle, että äidin masennus ei ole yksin syy huostaanottoon.
Lastensuojelun lähtökohtana on AINA lapsen etu ja lapsen asumista kotona perheensä kanssa tuetaan viimeiseen asti. Lapsi otetaan huostaan vasta, kun katsotaan, ettei enää ole lapsen edun mukaista asua kotona.
Valitettavasti vallalla tuntuu olevan käsitys, että lastensuojelun työntekijät ottavat lapset huostaan automaattisesti. Lastensuojelun kautta on saatavilla monenlaista apua esim. kotiapua, (siivousta, ruoanlaittoa. yms)perhetyötä ja sitä kautta voi tulla ohjatuksi vaikkapa terapiaan.
Kerro rohkeasti masennuksestasi, se on ainoa keino saada apua! Ansaitset sitä itsellesi!
Voimia ja jaksamista!!
eräs Sosionomi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eksän pentu just otettu huostaan sen äidin masiksen takia...ja eksäst ei oo minkää tekijäks.jätti minutkii vauvan kaa..mut en oo masentunu
Hakeuduin viime kesänä lääkäriin kun olin siinä kunnossa että tuli täysin seinä vastaan
Siitä asti oon ollu sairaslomalla, käyn terapiassa, syön lääkkeitä mutta tuntuu että mikään ei auta ja mua HÄVETTÄÄ kun envaan parane.. välillä parempia kausia ja sitten taas kaikki kaatuu uudestaan.
sossusta pyysin tukipehettä (että mulla ois vaikka 1 vapaa vloppu kuussa) muttei saatu kun ei kuulemma oo resursseja, pari kertaa käyny kotipalvelun nainen tiskaamassa ja viemässä lasta ulos. Käydään myös perheneuvolassa ja siellä lapsesta ei oo oltu huolestuneita, ei myöskään hänen hoitopaikassa kun on iloinen ja reipas ja ei kuulemma oireile mitenkään, on siis mun tilanne kaikkien noiten tahojen tiedossa.Mutta silti pelkään et vievät lapsen kun en vaan parane.. Ja mulla on ihan hirveet syyllisyydet kaikesta, oon ollu päihdeongelmainen lapsen taaperoaikana ja pelkään mitä vaikutuksia silläkin on ollu, vaikka nykyään raitis en pääse ajatuksesta että oon pilannu jo kaiken
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheneuvolaan hakeuduin itse, myös seurakunnan perhetyöntekijälle oon käyny itkemässä ja hän antoi 40e ruokalapun taloudellisen ahdinkomme takia, ei muuta. Tuntuu että oon niin väsyny ja aloitekyvytön enää edes hakemaan mitään apua, kun mikään ei tunnu auttavan ja nää pahimmat kaudet lamaa mut ihan täysin
Jos kerran lapsesi on iloinen eikä päivähoidossakaan olla hänestä huolissaan, niin et ole pilannut mitään korjaamattomasti. Todennäköisesti taaperoaikaisella päihteidenkäytöllä on ollut jotain vaikutusta lapseen, mutta se mitä teillä on ollut sen jälkeen yhdessä on korjannut taaperoajan puutteita. Lapsen aivothan ovat hyvin joustavat, ja uudet kokemukset vahvistuvat ja "kumoavat" aikaisempia, jotka heikkenevät pois.
Minusta sinun kannattaa olla ylpeä ja tyytyväinen siihen, että olet saanut elämäänne noin parannettua viimeisten vuosien aikana - olkootkin, että kärsit vielä masennuksesta. Olet mennyt paljon eteenpäin, kun olet jättänyt päihteet ja miehen, joka on vahingoittanut sinua. Niistä huolimatta olet saanut kasvatettua lapsen, joka voi hyvin ja on perusluonteeltaan iloinen - sinussa on ollut paljon voimaa ja kykyä huolehtia lapsesta kuormittavasta elämäntilanteesta huolimatta! Ei lapsi tarvitse täydellistä äitiä, riittävän hyvä on lapselle parhain äiti. Sitä sinä olet ollut, koska lapsesti voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kannattaa puhua tunteistasi!
Jos lapsesi on parempi olla jossain muualla että saat rauhassa sairastaa ja parannella oloasi niin tarkoittaako se ettet ole enää äiti?
Jostain joskus luin kauniin kirjoituksen miten äiti itse totesi miten lapsen on parempi olla sijaisperheessä kun hän toipuu masennuksesta.
Lapsen saa takaisin!
Mutta ajattele tarkkaan oletko vaan itsekäs ja pidät lasta itsestäänselvyytenä ja hän on sinulle välttämättömyys -mikä on asia lapsen kannalta paras?
Tämä ei tarkoita etteikö lapsen olisi sinun luona parasta mutta onko se hänelle hyväksi?
Jos et jaksa vaatteita pestä niin miksi olisit seurana hänelle riittävä?
Pitäähän lapsen perushuolto jaksaa!
Lastensuojelussa tähtäin on siinä että lapsen on hyvä kasvaa, ei olla äidille/isälle se asia mikä pitää hänet elossa.
Vaikka lapsesi olisi jossain sijaisperheessä, niin se olisi tilapäistä. Jos lapsesi olisi toisaalla että saat vaan parantaa itseäsi niin miten se tarkoittaa ettet eläisi lapsesi vuoksi?
Älä polta itseäsi loppuun!
Käännä uusi sivu, ja aloita puhtaalta pöydältä. Jokaisella on oikeus olla onnellinen. ja lapselle riittää se että olet olemassa, olet sille kaikki kaikessa, ja sinua rakastetaan. Sulla on mielettömästi syitä miksi olla onnellinen, ja elää. Siisti koti = elämättä jäänyt elämä. Ihan sama missä siivossa kotinne on, turhaa ottaa ongelmia tois arvoisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran lapsesi on iloinen eikä päivähoidossakaan olla hänestä huolissaan, niin et ole pilannut mitään korjaamattomasti. Todennäköisesti taaperoaikaisella päihteidenkäytöllä on ollut jotain vaikutusta lapseen, mutta se mitä teillä on ollut sen jälkeen yhdessä on korjannut taaperoajan puutteita. Lapsen aivothan ovat hyvin joustavat, ja uudet kokemukset vahvistuvat ja "kumoavat" aikaisempia, jotka heikkenevät pois. Minusta sinun kannattaa olla ylpeä ja tyytyväinen siihen, että olet saanut elämäänne noin parannettua viimeisten vuosien aikana - olkootkin, että kärsit vielä masennuksesta. Olet mennyt paljon eteenpäin, kun olet jättänyt päihteet ja miehen, joka on vahingoittanut sinua. Niistä huolimatta olet saanut kasvatettua lapsen, joka voi hyvin ja on perusluonteeltaan iloinen - sinussa on ollut paljon voimaa ja kykyä huolehtia lapsesta kuormittavasta elämäntilanteesta huolimatta! Ei lapsi tarvitse täydellistä äitiä, riittävän hyvä on lapselle parhain äiti. Sitä sinä olet ollut, koska lapsesti voi hyvin.
kyllä tuo syyllisyys on iso syy ollu masennuksen puhkeamiseen, tuntuu että kaikki on jo pilalla ja turha yrittää mitään.. masentuneen vinoutunu ajatuskuvio, sanoi lääkärini
Käännä uusi sivu, ja aloita puhtaalta pöydältä. Jokaisella on oikeus olla onnellinen. ja lapselle riittää se että olet olemassa, olet sille kaikki kaikessa, ja sinua rakastetaan. Sulla on mielettömästi syitä miksi olla onnellinen, ja elää. Siisti koti = elämättä jäänyt elämä. Ihan sama missä siivossa kotinne on, turhaa ottaa ongelmia tois arvoisista asioista.
pienille aivoille kun oon imettäny häntä humalassa jne, kukaan ei koskaan huomannu mun päihderiippuvuutta vaikka hain lasta usein kännissä hoidosta jne, sillon olin itsekäs paska enkä hakenu apua vaikka varmasti lapsi kärsi, sillon vaan olin liian sairas näkemään sitä. enkä pääse tästä yli vaikka lääkäri sun muut on antanu "synninpäästön" asiasta monesti..nyt pelottaa että haukutte ja saa haukkuakkin, mietin joka päivä miten vois tehdä kaiken toisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et jaksa vaatteita pestä niin miksi olisit seurana hänelle riittävä? Pitäähän lapsen perushuolto jaksaa!i]
sylitän ja kerron miljoona kertaa että rakastan. silti toinen puoli se masentunut minä saa raivareita, huutaa ja uhkailee.
seurana en varmasti olekaan riittävä mutta eihän hän olekaan aamusta iltaan vaan mun kans
Mitään et saa tekemättömäksi ahdistuksellasi, mutta ymmärrän kyllä, että mennyt kalvaa ja ahdistaa. Toisaalta syyllisyys on hyväksi, sillä se kertoo, että ymmärrät mikä on lapsellesi hyvää ja haluat sitä hänelle - mutta vähempikin syyllisyys riittää!
Olet tosiaan selvästi jäänyt kiinni menneeseen ja häpeään sen johdosta (tänään oli Hesarissa kirjoitusta häpeästä - Ben Malisen kirjoihin kannattaa tutustua).
Mistähän saisit apua, että voisit nyt keskittyä menneen sijaan nykyhetkeen? Lapsesi voi hyvin, joten yritä olla hänelle läsnä ja läheinen NYT.
Toivottavasti pääset aiemman päihteidenkäytön tuomasta syyllisyydestä ja häpeästä. Voisit alkaa miettiä, missä asioissa olet pärjännyt hyvin ja siten vahvistaa minäkuvaasi - olet paljon muutakin kuin entinen päihderiippuvainen ja nykyinen masenutunut! Voi kun löytäisit muita määrittäjiä, jotka kuvaavat sinua äitinä ja ihmisenä, sillä niitäkin varmasti on.
Vierailija kirjoitti:
miten muuten voit saada apua? Ei lastensuojelua tarvitse pelätä, ei niiden ensimmäinen reaktio ole huostaanotto, sieltä voit saada myös apua arkeen. Mun mielestä sun kannattais pyytää vaikka kodinhoitajaa tai jotain muuta apua.
Kyllä ne huostaan ottaa jossain kohtaa. En suosittele.
miten muuten voit saada apua? Ei lastensuojelua tarvitse pelätä, ei niiden ensimmäinen reaktio ole huostaanotto, sieltä voit saada myös apua arkeen. Mun mielestä sun kannattais pyytää vaikka kodinhoitajaa tai jotain muuta apua.