Laihduttaminen ja muiden huolet

Ovat kateellisia koska itse eivät saa mitää aikaiseksi.

Ei se terveellinen kroppa ole kahdesta kilosta kiinni.

kannattaa totutella kommentteihin kateellisilta, niitä on luvassa jatkossakin. suurin osa on nykyään ylipainoisia ja pitävät sitä normaalina

Ihan samat kokemukset kun laihdutin normaalipainoon muutama vuosi sitten. Hirveetä ruoan tuputusta ja voivottelua joka suunnalta. Kauheinta on tietysti se kun haluaa pysyä normaalipainoisena ja kieltätytyy leivonnaisista sun muista ja tyytyy kupilliseen kahvia :)

Juu aivan tavallista kateellisten panettelua. Jos haluat painaa vähemmän elät sen mukaan. Pidä toki huoli että joskus voit ehkä herkutellakin itselle sopivilla herkuilla ja ettei mene pakkomielteeksi.

Itse tottunut siihen et aina saa selitellä omia syömisiä tai miksei ota jälkkäriä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se terveellinen kroppa ole kahdesta kilosta kiinni.

Ihan turha alapeukuttaa. Jos nyt ihan järjellä ajatellaan, niin varmaan tarkoitus on pysyä loppuelämä normaalipainoisena ja mahdollisimman terveenä? Silloin on turha hirttäytyä johonkin täsmälliseen vaakalukemaan. Tuollaiset kilon-parin viilaukset normaalipainon sisällä on niin turhia, ei mitään merkitystä. Oikeastaan koko vaaka on turha. Peili kertoo.

Tuo on tyypillistä että muut voivottelee noita. Typerää.

Vierailija kirjoitti:

Ei se terveellinen kroppa ole kahdesta kilosta kiinni.

Ei välttämättä olekaan, mutta mulla ainakin pari kiloa riittää että tuntuu koko ajan turvonneelta

Toki aina parempi olla lähempänä sitä terveintä painoa myös siksi, että jos paino lähtee yhtäkkiä liukumaan suuntaan tai toiseen niin sen voi saada nopeammin pysäytettyä ja korjattua

Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Sinun syömisesi (aikuinen ihminen, ei syömishäiriötä) ei kuulu muille.

Ruoan tuputtajille sano: "Syö sinä, sinussahan se näkyy."

Vierailija kirjoitti:

Ei se terveellinen kroppa ole kahdesta kilosta kiinni.

Riippuu, mitä se 2 kg on. Jos se on lihasmassaa, se on hyvä. Jos se on turvotusta, se on huono asia, ja on syytä selvittää, mikä turvotusta aiheuttaa. Jos se on rasvakudosta, riippuu missä se rasva sijaitsee.

Kuulostaa tutulta. Varsinkin oma veljeni on kova kommentoimaan ja huolestuu, jos laihdun (hänen mielestään) liikaa. Olen tosiaan lievästi ylipainoinen ollut joko aikuisikäni ja en todellakaan liian laiha koskaan. Minulla on hoikka vyötärö ja yläkroppa, joten solisluut tulevat herkästi näkyviin ja vyötärö oli esim. 74kg painaessani 71cm. Näytän siis herkästi hoikalta, vaikka painoa olisi liikaa. Haluaisin painaa 65kg, mutta joutuisin kuuntelemaan sukulaisteni kommentteja ja kauhisteluita varmasti erittäin paljon. Jopa töissä yksi läheinen työkaveri kommentoi herkästi, koska menee kuulemma posket lommolle, vaikka painoa olisi yli sen 70kg. Tämä hieman lannistaa laihduttaessa, koska alan itsekin epäilemään, että meneekö yli.

Minulla on tippunut paino jo melkein viisi kiloa parin kuukauden aikana.

Mitä tein? No, helevetti lopetin syöpöttelyn eli normaalikokoisia annoksia eikä jälkiruuaksi fazerin suklaalevyä 300g sipsipussin kera.

Laihduttakaa, saatanan siat ja lopettakaa ulina!

Ne vertaa itseään sinuun, ja sieltä on peräisin nuo kommentitkin. Kyllä ne vielä tottuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se terveellinen kroppa ole kahdesta kilosta kiinni.

Ihan turha alapeukuttaa. Jos nyt ihan järjellä ajatellaan, niin varmaan tarkoitus on pysyä loppuelämä normaalipainoisena ja mahdollisimman terveenä? Silloin on turha hirttäytyä johonkin täsmälliseen vaakalukemaan. Tuollaiset kilon-parin viilaukset normaalipainon sisällä on niin turhia, ei mitään merkitystä. Oikeastaan koko vaaka on turha. Peili kertoo.

Itseasiassa ne ulkonäkökilot on siellä normaalin painon sisällä ja pari kiloa voi tehdä paljon suuremman vaikutuksen ulkonäköön kuin lihavan laihduttamat 30kg. Joten kyllä 2kg voi olla just se merkittävä kilomäärä.

Jos jotain kiinnostaa tällainen dieetti niin aloitin tänään japanilaisen naisen ruokailutottumukset. Eli siellä syödään siihen asti että nälkä lakkaa eikä yhtään sen jälkeen. Ruoka-annoksesta jäi puolet lautaselle tällä tapaa. Me syödään liikaa. Ei ihme että ollaan lihavia kun jatketaan syömistä senkin jälkeen kun nälkäkeskus aivoissa ilmoittaa, että täynnä.

Tää mahdoton syöminen ja liika huonojen hiilarien puputus on perua sota- ja pula-ajoilta. Vieläkin on vanhalla väellä kuvitelma, että kaikki pitää syödä. Tietenkään ei saa laittaa ruokaa haaskiin, mutta ei sitä tarvi hullun lailla puputtaa jos nälkä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Varsinkin oma veljeni on kova kommentoimaan ja huolestuu, jos laihdun (hänen mielestään) liikaa. Olen tosiaan lievästi ylipainoinen ollut joko aikuisikäni ja en todellakaan liian laiha koskaan. Minulla on hoikka vyötärö ja yläkroppa, joten solisluut tulevat herkästi näkyviin ja vyötärö oli esim. 74kg painaessani 71cm. Näytän siis herkästi hoikalta, vaikka painoa olisi liikaa. Haluaisin painaa 65kg, mutta joutuisin kuuntelemaan sukulaisteni kommentteja ja kauhisteluita varmasti erittäin paljon. Jopa töissä yksi läheinen työkaveri kommentoi herkästi, koska menee kuulemma posket lommolle, vaikka painoa olisi yli sen 70kg. Tämä hieman lannistaa laihduttaessa, koska alan itsekin epäilemään, että meneekö yli.

Jos näytät hoikalta, voiko olla että olisit ns. "salalihava"? En yhtään muista tuon käsitteen nimeä, mutta joskus koulussa käytiin läpi miten erilailla ihmiset säilövät rasvaa - joillakin ylipainoa ei näy lainkaan ulospäin.

Toisena mahdollisuutena rasvaa painavampi lihas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se terveellinen kroppa ole kahdesta kilosta kiinni.

Ihan turha alapeukuttaa. Jos nyt ihan järjellä ajatellaan, niin varmaan tarkoitus on pysyä loppuelämä normaalipainoisena ja mahdollisimman terveenä? Silloin on turha hirttäytyä johonkin täsmälliseen vaakalukemaan. Tuollaiset kilon-parin viilaukset normaalipainon sisällä on niin turhia, ei mitään merkitystä. Oikeastaan koko vaaka on turha. Peili kertoo.

Ot mutta sille peilikuvallekin kyllä helposti sokeutuu. Mäkin oon mielestäni ihan samannäköinen kuin 12 kg kevyempänä :)

Vierailija kirjoitti:

Tää mahdoton syöminen ja liika huonojen hiilarien puputus on perua sota- ja pula-ajoilta. Vieläkin on vanhalla väellä kuvitelma, että kaikki pitää syödä. Tietenkään ei saa laittaa ruokaa haaskiin, mutta ei sitä tarvi hullun lailla puputtaa jos nälkä ei ole.

Muistan lapsuudesta ja nuoruudesta kun mummoni käveli perässäni tuputtamassa ruokaa koko ajan. Ei kelvannut kieltäytyminen, ei se kun sanoi ettei jaksa kun on täynnä. Painostettiin siihen että jättää kokonaan huomioimatta sen luonnollisen kylläisyyden tunteen. Ruokaa piti mättää koska nyt sitä oli.