Laihduttaminen ja muiden huolet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Varsinkin oma veljeni on kova kommentoimaan ja huolestuu, jos laihdun (hänen mielestään) liikaa. Olen tosiaan lievästi ylipainoinen ollut joko aikuisikäni ja en todellakaan liian laiha koskaan. Minulla on hoikka vyötärö ja yläkroppa, joten solisluut tulevat herkästi näkyviin ja vyötärö oli esim. 74kg painaessani 71cm. Näytän siis herkästi hoikalta, vaikka painoa olisi liikaa. Haluaisin painaa 65kg, mutta joutuisin kuuntelemaan sukulaisteni kommentteja ja kauhisteluita varmasti erittäin paljon. Jopa töissä yksi läheinen työkaveri kommentoi herkästi, koska menee kuulemma posket lommolle, vaikka painoa olisi yli sen 70kg. Tämä hieman lannistaa laihduttaessa, koska alan itsekin epäilemään, että meneekö yli.

Jos näytät hoikalta, voiko olla että olisit ns. "salalihava"? En yhtään muista tuon käsitteen nimeä, mutta joskus koulussa käytiin läpi miten erilailla ihmiset säilövät rasvaa - joillakin ylipainoa ei näy lainkaan ulospäin.

Toisena mahdollisuutena rasvaa painavampi lihas.

Varmasti olenkin. Varsinkin lantio ja jalat ovat isot verrattuna yläkroppaan. En ole sellaista höttörasvaa vaan melko tiiviisti varastoitunut :D se tekee myös paljon, ettei minulla kerry vatsanseudulle helposti ylimääräistä. Vatsani on aina melko litteä, vaikka painoa olisi kuinka paljon. Sivulta kun katsoo, niin olen hoikka, mutta edestä huomaa leveän lantion ja pulleat jalat. Sali taustaa on myös jonkinverran ja lihastakin kertynyt, mutta se ei koko painoa selitä.

En myöskään ymmärrä tuota, mikä on tullut jo paristi esille: muut yrittävät "sabotoida" laihdutusta. Miksi? Ennen ei tarjottu herkkuja tai yritetty tunkea ruokaa kurkusta alas, mutta kun haluaisi päästä normaalipainoiseksi niin on hengenhätä päästä syöttämään.

Jotkut vaan tykkää kommentoida toisten hoikkuudesta. Itse olen niin tottunut siihen, koska olen kuunnellut tuota koko elämäni. Ihan uskomatonta, miten onkin ihan jokaisessa työpaikassa, ystävät, ystävien vangemmat ym. sukulaiset, jne. joka paikassa saan kuulla joko ihan suoraa ihmettelyä laihuudesta, vitsailua, kettuilua, vihjailua tai kaikkea edellä mainittua yhdessä. 

Kaikista parhain on tämä ikivihreä; "niin, hyvähän sinun on, kun sinähän et liho, vaikka söisit mitä!" 

Mistähän tämäkin harhaluulo oikein on? En ole ikinä tuollaista väittänyt, päinvastoin, lihon ihan siinä missä kaikki muutkin. 

Kyllä tosin vanhemman huolet voi olla ihan aitoakin jos huomaa nopean eron eikä ymmärrä että se on saavutettu terveellisesti. Esim. Youtubesta löytyvän supersize vs superskinny ohjelman ihmisillä syömistavat laihoillakin ihan yhtä järkyttävät vaikkakin eri tavalla vaikkei syömishäiriötä olisi

Tuttavat eivät välttämättä näe sinua ylipainoisena, jos näette usein: jos olit suhteiden alussa normaalipainoinen, sitten paisunut hitaasti ja nyt laihdutat kovaa tahtia, he eivät välttämättä ymmärrä laihdutuksen syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää mahdoton syöminen ja liika huonojen hiilarien puputus on perua sota- ja pula-ajoilta. Vieläkin on vanhalla väellä kuvitelma, että kaikki pitää syödä. Tietenkään ei saa laittaa ruokaa haaskiin, mutta ei sitä tarvi hullun lailla puputtaa jos nälkä ei ole.

Ja meillä varmaan on jokaisella kotona jääkaappi ja mahdollisuus lämmittää sitä ruokaa uudelleen, joten annoksen voi mainiosti jättää kesken ja syödä loppuun seuraavalla kerralla kun on taas nälkä ja aterioinnin aika. Itsekin lopetan syömisen siinä kohtaa kun tunnen että nälkä on sammutettu.

Jos pureskelee ruokansa huolellisesti ja syö rauhallisesti (eikä juo hiilihapotettua juomaa ruoan kanssa) ja on muutenkin terve, niin vatsa ilmoittaa röyhtäyksellä milloin se on täynnä. Eli tarkkailkaapa huviksenne missä kohti ruokaillessanne tulee se ensimmäinen röyhtäys ja katsokaa paljonko lautaselle vielä jäi. Kaikki siihen jäänyt on ns. ylimääräistä mitä ei varsinaisesti tarvitsisi enää sillä kertaa syödä. Tämä voi auttaa oikean annoskoon ymmärtämisessä.

Tämä röyhtäisyn tarkkailu oli kätevä neuvo varsinkin jos joltain puuttuu kylläisyyden tunne kokonaan. 

Tuo röyhtäily on hauska :D Harmi ettei itsellä aina tule

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää mahdoton syöminen ja liika huonojen hiilarien puputus on perua sota- ja pula-ajoilta. Vieläkin on vanhalla väellä kuvitelma, että kaikki pitää syödä. Tietenkään ei saa laittaa ruokaa haaskiin, mutta ei sitä tarvi hullun lailla puputtaa jos nälkä ei ole.

Ja meillä varmaan on jokaisella kotona jääkaappi ja mahdollisuus lämmittää sitä ruokaa uudelleen, joten annoksen voi mainiosti jättää kesken ja syödä loppuun seuraavalla kerralla kun on taas nälkä ja aterioinnin aika. Itsekin lopetan syömisen siinä kohtaa kun tunnen että nälkä on sammutettu.

Jos pureskelee ruokansa huolellisesti ja syö rauhallisesti (eikä juo hiilihapotettua juomaa ruoan kanssa) ja on muutenkin terve, niin vatsa ilmoittaa röyhtäyksellä milloin se on täynnä. Eli tarkkailkaapa huviksenne missä kohti ruokaillessanne tulee se ensimmäinen röyhtäys ja katsokaa paljonko lautaselle vielä jäi. Kaikki siihen jäänyt on ns. ylimääräistä mitä ei varsinaisesti tarvitsisi enää sillä kertaa syödä. Tämä voi auttaa oikean annoskoon ymmärtämisessä.

Tämä röyhtäisyn tarkkailu oli kätevä neuvo varsinkin jos joltain puuttuu kylläisyyden tunne kokonaan. 

Mulla ei yleensä kyllä tule mitään röyhtäyksiä syödessä, joten tämä ei toimi mulle. Mulla myös kylläisyyden tunne tulee yleensä vasta sen jälkeen, kun on lopettanut syömisen. Lautasen tyhjennyttyä tuntuu, että lisää pitäisi saada, mutta kun odottaa minuutin, ei enää olekaan nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavat eivät välttämättä näe sinua ylipainoisena, jos näette usein: jos olit suhteiden alussa normaalipainoinen, sitten paisunut hitaasti ja nyt laihdutat kovaa tahtia, he eivät välttämättä ymmärrä laihdutuksen syytä.

Tai sitten yrittää olla ylikohteliaita, tyyliin että "älä laihduta! oot sopiva just tälläsenä :)))" kun molemmat tietävät että ei, ei voi olla sopiva tän kokosena!

Tuttu juttu, jouduin ite myös laihduttamaan ns "salassa". No eihän se onnistunut, kyseltiin jatkuvasti olenko sairaana ja tuputettiin vaikka mitä..

Joo on todella hassua miten naisten pitäisi olla normaali- tai ihannepainoisia ja tähän muottiin koko yhteiskunta meitä pakottaa, ja sit kun joku on, niin saa siitä paskaan niskaan. Eli olitpa minkä painoinen tahansa, aina joku urputtaa. Tarinan opetus onkin oppia olemaan itseensä tyytyväinen ja pitää itsensä terveenä. Terveys ei ole pelkästään painoriippuvainen

Riippuu tosi paljon sun käytöksestäsi. Jos suhtaudut pakkomielteisesti, niin läheisenä huolestuisin. Kaikki äkilliset ja voimakkaat muutokset saavat hälytyskellot yleensä kilkattamaan, jos yhtään toisesta välittää. Jos taas kaikki on hyvässä tasapainossa elämässäsi ja painonpudotus ei hallitse elämääsi, niin sitten on kyse turhasta puuttumisesta.

Voi siinä olla kuitenkin ihan huolestumistakin. Muistan kun itse pudotin painoa (no ylipainoa oli 36 kiloa),

niin läheiset myös kritisoi, että on mennyt överiksi. Myöhemmin kun katsoin kuvia, niin tosiaan naamasta olin kuin kuivan kesän orava. Nyt paino on pysynyt samassa, mutta naama on saanut rasvaa takaisin ja muutenkin kroppa on tasaantunut. Nykyään kukaan ei enää kommentoi.