Lue keskustelun säännöt.
Onko ok ja ns normaalia, että 1-2vkoa ennen loman loppumista alkaa
24.07.2022 |
Pyörimään työasiat ja tuleva syksy/talvi mielessä ja miettii kuinka klaaraa ja jaksaa ja selviää?
Työnkuvani muuttuu entistä raskaammaksi eikä ulospääsyä ole (ei ole mahdollista irtisanoutua eikä mitään tietoa mitä muutakaan voisin tehdä=en mitään huomioiden alan/koulutuksen/kokemuksen joka vain tästä yhdestä asiasta) saati opiskella), näen erittäin levottomia ja eläviä unia enkä välttämättä edes töihin liittyviä, mietin asioita ennen nukahtamista ja aamulla herätessä alkaa sama miettiminen.
Tiedän juu ettei taida olla ihan ok, yritän vain "ääneen" ajatella tätä ja rauhoitella itseäni.
Tai jotakin.
Kommentit (20)
Mulla on vielä viikko lomaa ja viime yönä näin ekan työpaikkaan liittyvän painajaisen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin normaalia. Siitä se arki taas lähtee rullaamaan, kun se alkaa.
Mieti, miten teet arjestasi mahdollisimman hyvän ja saat jokaiseen päivään mahtumaan myös iloa tuottavia asioita.
Ei ole normaalia. Hus terapiaan kehittämään stressinhallintataitojasi, elämä ei oikeasti ole noin vakavaa.
On normaalia vaativissa työtehtävissä, että ensimmäinen ja viimeinen lomaviikko menee työasioita päässä pyöritellen. Kahden viikon lomalla ei siis voi palautua, vaan lomalla on syytä on mahdollisimman kauan sekä myös kaukana normaaleista kuvioista.
Mulla on viikko lomaa jäljellä. En jaksa ajatella työasioita vielä. Varmaan ensi viikonloppuna viimeistään sunnuntaina alan vähän orientoitumaan.
Kai jokainen valmistautuu omalla tavallaan, mutta ehkä kannattaisi vielä nauttia lomasta eikä pohtia työjuttuja. Ehdit stressata niitä koko vuoden ensi kesään saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minullakin alkaa harmikseni viimeisellä lomaviikolla pyörimään työasiat mielessä. Olen ratkaissut asian niin, että teen viimeisellä lomaviikolla toisen, lyhyemmän ulkomaanreissun. Siellä ei työasiat mietitytä niin kuin kotona.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia vaativissa työtehtävissä, että ensimmäinen ja viimeinen lomaviikko menee työasioita päässä pyöritellen. Kahden viikon lomalla ei siis voi palautua, vaan lomalla on syytä on mahdollisimman kauan sekä myös kaukana normaaleista kuvioista.
Teen vaativaa asiantuntijatyötä. Mietin työasioita ehkä vuorokauden sen jälkeen, kun loma alkoi. Sen jälkeen olen vain nauttinut lomasta. Otin yhden ekstraviikon palkatonta, että pääsen palautumaan kunnolla. Viikko vielä jäljellä, enkä ole uhrannut ajatustakaan töille. Ehdin kyllä ajatella niitä sitten, kun on sen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vankilassa saisit rauhassa rentoutua eikä ketään rasittaisi.
Vierailija kirjoitti:
vankilassa saisit rauhassa rentoutua eikä ketään rasittaisi.
Onko kokemusta??!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa muuta kuin että tsemppiä ja jaksamista. Mulla ensi viikon alku vielä ma ja ti lomaa, sitten töihin hullun työnarkomaanin pomon kanssa.
En tee vaativaa asiantuntijat yötä, aika perustason puurtamista liian vähäisillä resursseilla ja vailla etenemismahdollisuuksia. Tai on sellainen, mutta todnäk käytännössä jatkuisi vain sama raataminen entistä enemmillä töillä ja palkka nousisi ehkä 200€/kk jos sitäkään. Eli ei kiitos.
Enkä ymmärrä mikä mindfullnes voisi auttaa tällaiseen, sitä työtä ja raatamista on kuitenkin se 8h/pvässä ma-pe+ne päivät jolloin joutuu venymään saamatta edes ylityökorvausta (joka olisi onnettomia euroja sekin), se kun otetaan aikana silloin kun voidaan.
Olen menettänyt paloni, aika välinpitämätön olo, muttei tarpeeksi ettenkö vain jaksaisi ja jaksaisi ja jaksaisi, kun kerta on _pakko_, velvollisuudentunneko se on, eikä vaihtoehtojakaan elämässäni ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kohdalla työasiat pyörii mielessä koko ajan. Hemmetin stressaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mahdotonta päästä nykyisestä työstä pois, mikäli asut isohkossa kaupungissa. Monilla aloilla työvoimapula on aiheuttanut sen, että haetaan tekijöitä itse koulutettaviksi aivan pystymetsästä. Toki nämä hommat ovat helposti niitä ikävämmästä päästä olevia, mutta silti.
Aina on mahdollisuus irtisanoutua!
Niin, ei tosiaan ole normaalia. Jotain pitää tehdä. Jokaisella lienee jonkin sortin esimies, jonka kanssa asiasta keskustella.
Yritä kehittyä siihen suuntaan, että vaikka se työ on tärkeää ja haastavaa, ja töissä suhtaudut siihen huolella ja vakavuudella, vapaa-ajalla ja tauoilla aina muistutat itsellesi, että ei tää nyt niin vakavaa ja maailman tärkein asia ole.
Tuo on se kevyt tapa. Jos ei tuota nopeita tuloksia ja muutoksia omaan ajatteluun, niin keskustelua esimiehen kans, psykologia, sairaslomaa jne kehiin. Ehkä jopa kuitenkin työn vaihto.
Mut jotain on tehtävä. Ei tuo hyvä ole.
Kyllähän ne työasiat toki mieleen silloin tällöin putkahtelee, mutta olisi tosi hyvä oppia siihen, että tervehtii niitä mielessään ilolla, mutta toteaa, että vielä ei ole aika tätä murehtia, otan tän sitten töissä agendalle. Ja sit siitä pitäis päästä irti. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Opetella pitää, muuten ihminen ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ei tosiaan ole normaalia. Jotain pitää tehdä. Jokaisella lienee jonkin sortin esimies, jonka kanssa asiasta keskustella.
Yritä kehittyä siihen suuntaan, että vaikka se työ on tärkeää ja haastavaa, ja töissä suhtaudut siihen huolella ja vakavuudella, vapaa-ajalla ja tauoilla aina muistutat itsellesi, että ei tää nyt niin vakavaa ja maailman tärkein asia ole.
Tuo on se kevyt tapa. Jos ei tuota nopeita tuloksia ja muutoksia omaan ajatteluun, niin keskustelua esimiehen kans, psykologia, sairaslomaa jne kehiin. Ehkä jopa kuitenkin työn vaihto.
Mut jotain on tehtävä. Ei tuo hyvä ole.
Kyllähän ne työasiat toki mieleen silloin tällöin putkahtelee, mutta olisi tosi hyvä oppia siihen, että tervehtii niitä mielessään ilolla, mutta toteaa, että vielä ei ole aika tätä murehtia, otan tän sitten töissä agendalle. Ja sit siitä pitäis päästä irti. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Opetella pitää, muuten ihminen ei jaksa.
Ai, et koekaan työtäsi tuikitärkeäksi, et vaan enää motivoidu huonon palkan ja liiallisen raskauden takia. No, sit ehdottomasti ratkaisuja homman vaihtoon tai muuhun.
Aina jotain järjestyy, mutta ei heti. Mut jos ei lukkiudu jo lähtökohtana siihen, et mikään ei onnistu, niin on paljon parempi odotella sitä hetkeä kun asiat alkaa loksahdella.
Ymmärrän hyvin sinua, ap. Olen myös itse samantyylisessä tilanteessa. Ala, missä olen, on paininut resurssiongelmien, työnjohto-ongelmien tms kanssa jo vuosia. Lomilla tulee mietittyä työasioita liikaa.
En pääse omasta oravan pyörästä tässä kaupungissa pois ja muuttaakaan en voi, koska useampi ihminen on minusta täällä riippuvainen.
Ainoa asia, mikä minut on pelastanut, on liikunta. Harrastan rankkaa liikuntaa useamman kerran viikossa. Pää tyhjenee ja kroppa kiittää.
Minulle toimii, ehkä ei muille, mutta kokeilla kannattaa.
Viimeinen lomaviikko on yhtä painajaista kun miettii miten ensiviikolla joutuu taas sinne paskalandiaan.
Mitä nopeammin ymmärrät oikeasti sen, että meillä jokaisella on vain yksi elämä, niin ymmärrät myös että ei ole järkeä tuhlata energiaa asioihin joka ahdistaa noin paljon.
Jos irtisanoutuminen tai työn vaihtaminen kevyempään ei oikeasti ole vaihtoehto, niin mieti keinoja miten voisit helpottaa työhön liittyvää stressiä ja ala harjoitella niitä jo nyt (mindfulness, säännöllinen ulkoilu ynms.) Jos stressi ja ahditus käy sietämättömäksi niin hakeudu työterveyteen niin monta kertaa, että saat apua.