Masentaa, kun näin 44-vuotiaana kukaan ei enää huomioi
Mietin mitä on oikein tapahtunut? Vielä viime vuonna oli aivan erilaista. Sain paljonkin katseita miehiltä ja jopa eräs vieras mies sanoi ääneen wau ja katsoi minua ihaillen. Olen nuorekas ja aina ollut ns. hyvännäköinen ja kauniiksi kehuttu. Kuin taikaiskusta, kun täytin 44-vuotta kaikki hiipui. Todella harvoin kukaan mies katsoo tai huomioi ja sekin edellyttää, että on viimeisen päälle meikit ja hiukset ym. Lisäksi eräs tapailemani mies, joka ennen ylisti ulkonäköäni niin tuntuu, ettei ole enää niin kiinnostunut, eikä kehu. Olen yrittänyt kriittisesti katsoa peiliin, mutta en näe mitään niin dramaattista muutosta entiseen. Toki viime talvi ja kevät oli minulle tosi stressaavaa aikaa, kun paljon kaikkea ikävää tapahtui. Ehkä olen hieman väsähtänyt, mutta tuskin nyt kokonaan rupsahtanut vai enkö vain itse tajua? Asia häiritsee, kun en ymmärrä mitä on tapahtunut? Vai onko se muka tämä ikä vain, että on jo liian vanha? Itse mielestäni minun ikäinen ei edes ole mikään vanha oikeasti. Mitä ajatuksia?
Kommentit (28)
Minjusta tuntuu että kaikki on vaan masentuneita tästä maaiman tilanteesta. Emme jaksa iloita kun kaikki pelkäämme mitä tuleman pitää.Tämä kiitos EUn ja lehdistön ympäri maailmaa.
Kyllä sen huomaa, miten ikä vaikuttaa. 20-30 vuotiaana tuli jatkuvasti iskuyrityksiä, mutta nyt nelikymppisenä ei enää saa miesten huomiota ja kyllä se masentaa, vaikka olen naimisissa pitkään jo ollut.
Vierailija kirjoitti:
Minjusta tuntuu että kaikki on vaan masentuneita tästä maaiman tilanteesta. Emme jaksa iloita kun kaikki pelkäämme mitä tuleman pitää.Tämä kiitos EUn ja lehdistön ympäri maailmaa.
Tässä voi kyllä olla perää. Itsekin olin varsinkin keväällä tosi stressaantunut myös maailmantilanteesta ja voi olla, että ihmiset yleisesti on väsyneitä ja ajatukset muualla kaikkien näiden asioiden suhteen, eikä ole sellaista kepeää, flirttailevaa tunnelmaa. Hyvä huomio!
-Ap
Miksi olet hyväksynyt seksuaalisen häirinnän ja nyt jopa ikävöit sitä?
Sulla on jonkinlainen mielenterveyshäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen huomaa, miten ikä vaikuttaa. 20-30 vuotiaana tuli jatkuvasti iskuyrityksiä, mutta nyt nelikymppisenä ei enää saa miesten huomiota ja kyllä se masentaa, vaikka olen naimisissa pitkään jo ollut.
Maailma on muuttunut. Enää ei miehenä viitsi lähestyä ketään.
Ketä ja miten olet jotakuta viimeksi huomioinut?
Kyllä 44v on valitettavasti jo vanha. Toki sinua vanhempia miehiä löytyy vielä, joita voi kiinnostaa.
Naisilla tuo menee järjestäen niin, että valittavat ahdistelua ja iskemisiä parikymppisinä, eivätkä osaa iloita kunnolla huomiosta. Sitten nelikymppisinä tajutaan, ettei se aika enää palaakaan ja epätoivoisina kaikki huomio onkin kullanarvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen huomaa, miten ikä vaikuttaa. 20-30 vuotiaana tuli jatkuvasti iskuyrityksiä, mutta nyt nelikymppisenä ei enää saa miesten huomiota ja kyllä se masentaa, vaikka olen naimisissa pitkään jo ollut.
Maailma on muuttunut. Enää ei miehenä viitsi lähestyä ketään.
Lisäksi tässä on kymmenen vuotta taottu ihmisten päähän, että naiset on miehiä ja mitään sukupuolia ei saa olla. Se on vähentänyt kiinnostusta naisiin ylipäätään. Ja vaikka kiinnostaisikin, niin tuo rummutus on tehnyt asioista vaikeita ja vastenmielisiä, niin mieluummin keskittyy muihin asioihin.
Sam 37 v mies. Ei kiinnosta naisia ollenkaan.
Itse olen 45-vuotias, ja kyllä koen olevani julkisesti varsin näkymätön. En meikkaa, en flirttaile enkä tarvitse erityistä huomiota miehiltä, koska elelen onnellisessa suhteessa. Oma puoliso onneksi on edelleen kiinnostunut.
Kun oma viehätysvoima ei mieltä juuri askarruta, ei kiinnitä juuri huomiota toistenkaan viehätysvoimaan. Enemmänkin tavoittelen ahkeruutta, arvokkuutta, lempeyttä ja ystävällisyyttä, ja niitä arvostan myös toisissa.
Miehenä täytyy sanoa että vanhemmiten alkanut saada katseita kiihtyvään tahtiin kauniilta naisilta. Harmittaa kun taviksemmat ei ole huomaavinaan, vaikka tiedän kokemuksesta että sellainen olisi aika kiva petihommissa. Kaikista kauneimmat on pehkuissa paljon huonompia.
Myönnän rehellisesti, että kyllä olen kiitollinen geeneistäni. Olen 41v ja saan iskuyrityksiä jatkuvasti. Henkkarit kysyttiin viimeksi viime viikolla. Yleisin veikkaus iästäni on "noin 25?". Ei harmita vanheneminen yhtään.
Huomiohoorat taas asialla. Mihin te sitä jatkuvaa huomiota tarvitsette? Terapian paikka.
Kyllä on säälittävissä kantimissa elämä, jos 44-vuotiaana hakee jotain huomiota miehiltä. Missä olit nuoruusvuotesi? Silloinhan huomiota saa niin paljon liikaa, että vanhempana on onnensa kukkuloilla, kun huomionsaanti lakkaa. Mikä ap:ta vaivaa? Onko hän perustanut koko elämänsä ulkonäölleen? Tosi älykästä ja syvällistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 44v on valitettavasti jo vanha. Toki sinua vanhempia miehiä löytyy vielä, joita voi kiinnostaa.
Naisilla tuo menee järjestäen niin, että valittavat ahdistelua ja iskemisiä parikymppisinä, eivätkä osaa iloita kunnolla huomiosta. Sitten nelikymppisinä tajutaan, ettei se aika enää palaakaan ja epätoivoisina kaikki huomio onkin kullanarvoista.
Aika harva nelikymppinen nainen enää niin kauheasti huomiota kaipaa. Saati että epätoivoiseksi heittäytyisi. Olihan se kivaa pistää poikien päitä pyörälle, mutta aikansa kutakin.
N45.
Eli olet vihdoin päässyt näkemään millaista elämä on suurimmalla osalla miehistä?
Nämä ovat onneksi vain ulkonäkökeskeisten ongelmia.
Mikä tässä nyt on hyvä, kun vielä vuosi sitten vinguit, kuin miehet vahtaa? Silloin se oli seksuaalista häirintää ja nyt sinä koet itsesi jotenkin huonoksi, kun et enää sitä saa.
Todella kummallista, kun monet todella näyttävät naiset eivät eläessään kiinnitä mitään huomiota miesten katseisiin ja toiset kärsivät joko niistä tai niiden puutteesta.
En minä olisi tehnyt laulua miehestä, joka "riisui mua katseellaan", mutta en olisi myöskään pakoillut. Tuskin olisin erityisesti edes pannut merkille.
Mitä väliä?