Onko muidenkin äidit 70 täytettyään muuttuneet sietämättömiksi valittajiksi kun mikään ei ole hyvä?

Oli 73v kun alkoi. Ymmärrän kun on kipuja mutta en ymmärrä miten minä voisin ne hoitaa pois.

Kyllä se kuuluu ikään . Ja rutiinit äärimmäisen tärkeitä. Elämä suurinpiirtein kaatuu väärän merkkiseen jogurttiin, pitää käydä heti ostamassa se oikea jos väärän tuo. Lasku pitää maksaa heti, samana päivänä, soittelee siitä vaikka on suoraveloitus.

Se auttaa kuitenkin, että katsoo että hän syö monipuolisesti. Jos skippaa ateriapalvelun ja vetää vain välipaloja, niin on sellainen lapsen sokerihimokiukku.

Tällä palstalla jo parikymmpiset äidit valittaa kaikesta. Nekin mammat valitttaa joilla ei ole edes lasta.

Ei mun äiti

Äiti on nyt 77. Ei ole havaittavissa tuollaista.

Josku on muististaan huolissaan.

Turhautumista se valitus on. Kannustusta tarvitsee.

Itseä harmittaa kun ei enää pysty.

Empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kuuluu ikään . Ja rutiinit äärimmäisen tärkeitä. Elämä suurinpiirtein kaatuu väärän merkkiseen jogurttiin, pitää käydä heti ostamassa se oikea jos väärän tuo. Lasku pitää maksaa heti, samana päivänä, soittelee siitä vaikka on suoraveloitus.

Se auttaa kuitenkin, että katsoo että hän syö monipuolisesti. Jos skippaa ateriapalvelun ja vetää vain välipaloja, niin on sellainen lapsen sokerihimokiukku.

Äitisi taitaa olla sairas 70 v. Ei tässä iässä (72 v) terveenä tarvitse ateriapalvelua ja itse käyn kaupassa ja vaihdan jotain jugurttimerkkejä jatkuvasti koska haluan kokeilla uusia, ainoa mitä en vaihda on kahvimerkki. Välipaloja en ole ikänäni "vetänyt" enkä sokeripullia ja sipsejä tai makeita juomia. Mitään valittamista ei elämässäni ole, harmittaa tietysti kun on hitaammaksi tullut. Ennen oli ripeä ja nopea touhuamaan. 

Oma äitini on lähes kahdeksankymppinen ja todella reipas. Autoilee sinne sun tänne ja hyötyliikuntaa tulee paljon kun omakotitalon kaikki pihatyöt sun muut hoitaa yksin.

Toivottavasti itselle tulee yhtä hyvä seniori-ikä.

Äitini on juuri tuollainen mutta hänellä onkin todettu Alzheimer. Syö aina samaa ruokaa, muut maistuvat tai haisevat pahalta. Pesulla ei haluaisi käydä, kun tulee kylmä. Äänet ottavat korviin. Jos ulkona sataa vettä tai lunta tai tuulee, päivä on pilalla. Ei viitsisi siivota tai pestä pyykkiä mutta niitä ei saisi kukaan muukaan tehdä. Hän on kuin uhmaikäinen taapero.

Mun äiti on 76 vee ja päiväkään ei ole käyttänyt elämässään valittamiseen- eikä käytä.

Rintasyövästäkin parani ja on aina positiivinen ja kiitollinen .

Mun äiti 70v on aina valittanut. Kaikki muut tekee asiat väärin eikä kukaan muu vietä unettomia öitä stressaten.

Ei äitini, mutta mummo! Voi jestas miten ärsyttävä hänestä onkaan tullut mitä vanhemmaksi ehtii. "Serkkusi X käy täällä paljon useammin, hän onkin lähihoitaja toisin kuin sinä joka olet ihan vaan kaupassa töissä, hakisit sinäkin lähihoitajaksi niin töitä riittäisi! Joko on miestä löytynyt? /Serkkusi/ on jo kihloissa miehensä kanssa! Lapsiakin varmaan hankkivat pian, mikset sinä hanki lapsia? Olisi jo aika! Serkkusi Y käy myös melkein joka viikko lapsineen, hänelläkin on kaikki paremmin elämässään kuin sinulla! Miksei äitisi käy koskaan? Tätisi (serkujen äiti) käy joka viikko!" Ja niin edelleen.

Että miksiköhän en käy kylässä kuin synttäreinään, jouluna ja äitienpäivänä? Olisiko tuo ainainen kitinä ja syyllistäminen syynä? Lisäksi en voi mitenkään vaikuttaa siihen ettei äitini käy, johtuu ihan puhtaasti siitä ettei hänkään jaksa sitä jatkuvaa vikinää ja vertailua siskoonsa ja tämän täydellisiin lapsiin ja lisäksi äitini on liikuntarajoitteinen joten yksi vierailu jossakin tarkoittaa ettei pariin päivään ole sellaisessa kunnossa että jaksaisi mitään tehdä ennen kuin voimansa palautuvat. (Tämä seurausta parin vuoden takaisesta aivo infarktista, ennen sitä oli terve)

Lisäksi mummo ei kuule juuri mitään kun ei kehtaa kuulolaittetta pitää kun se on niin noloa jotenkin. Hädintuskin pystyy kävelemään mutta rollaattoria ei myöskään suostu käyttämään kun sekin on ilmeisesti nolo. Muistikin taitaa jo reistata koska yhdellä visiitillä kuulen saman tarinan ja samat vikinät aina vähintään kolme kertaa. En vaan jaksa sitä, kolmesti vuodessakin on liian usein tapaamisia ja kaipaan sitä kivaa mummia joka oli silloin kun olin lapsi. Nykyään en edes tunnistaisi samaksi ihmiseksi jollei oltaisi oltu tekemisissä vuosittain.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti 70v on aina valittanut. Kaikki muut tekee asiat väärin eikä kukaan muu vietä unettomia öitä stressaten.

Joo, sama, raskas valittajatyyppi forever.

Mun äiti on yli 90, mutta ei valita. Reipas ja positiivinen mieleltään. Hyvin pystyy vielä tekemään asioita.

ei ole, olisiko äidilläsi alkava muistisairaus.

Jotkut on aina valittaneet.