Lue keskustelun säännöt.
Vaikea suhde siskoon
07.05.2010 |
Olemme aina tulleet hyvin toimeen, sisko minua vajaat pari vuotta vanhempi. Hänellä kaksi tyttöä. Minua jotenkin ahdistaa jokin hänen tyylissään olla äiti. On poissaoleva, koko ajan touhuaa jotain tai esim lukee lehteä, ei oikein koskaan ole läsnä lapsilleen (siis sillloin kun tavataan). Lapsen saa vähän niin kuin pärjäillä, miten taitavat, että hän saa omat juttunsa hoidettua. Usein esim shoppailevat niin, että lapset on vaunuissa ja äiti katselee tavaroita, välillä ehkä antaa heille rusinoita tms, että ovat rauhassa. Itse en tällaista omien lasteni (poikia) kanssa jaksa, he viilettävät ympäri kauppaa ja ostosten teko on miltei mahdotonta.
Samoin ärsyttää vaativa asenne lapsia kohtaa. 4-vuotias on aloittamassa syksyllä kaksi harrastusta, joita on yhteensä 4 tuntia viikossa (3-4 eri kertaa). Musiikkiharrastuksesta sanoi, että 'kyllä ne konserttipianistitkin aloittavat jo tosi aikaisin soittamaan' eli ilmeisesti on pianistin ura tähtäimessä...niin pienenä jo alkaa kauheat vaatimukset.
Ehkä tämä muistuttaa omasta lapsuudestani, ja siksi ahdistaa. Harmi vaan kun ärsyttää välillä niin, että en oikein jaksa tavata siskoa. MEillä on jotenkin niin eri tyyli kasvattaa ja olla lastemme kanssa. HElpompaa oli kun lapset olivat vauvoja tai ihan pieniä, silloin ei eroja niin huomannut.
Kommentit (55)
Ei kai koskaan suhde omiin sisaruksiin ole kovin yksinkertainen. Aina on jotain skismaa, esimerkiksi minulla luultavasti osittain siksi, että olen nuorimmainen. Sisko on esikoinen ja siksi vanhemmille jotenkin aina 'ykkönen'. Mitään varsinaista suosimista en lapsuudesta muista, mutta sisko oli minulle välillä julma ja sulki minut ulkopuolelle.
Pitäisi varmaan mennä johonkin terapiaan puhumaan tästä. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musta siskosi tapa toimia kuulostaa ihan normaalilta. Miksi lapsia pitäisi paapoa esim. kyläreissuilla, jos he leikkivät keskenään.
älkää vertailko niin kovasti toisianne.kyllä ne lapset varmaan täysipainoisesti kasvavat.
Minäkin olen käynyt jo vuoden terapiassa ja siitä on oikeasti ollut ihan älyttömästi apua. Tajuan nyt monta asiaa paremmin kuin ennen ja katkeruus on poistunut.
vaan teidän väliseenne sisarussuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kirjoituksestasi huokuu se, että luulet ja uskot olevasi parempi äiti lapsillesi kuin siskosi omilleen. Mitä tarkoitat, ettei siskosi ole läsnä lapsilleen? Minusta vanhemman tehtävä ei ole toimia viihdytysautomaattina vaan antaa lasten keksiä ja ideoida omat leikkinsä ja olla käytettävissä tarvittaessa. Shoppailusta en oikeastaan keksi mitään negatiivista. Kyllä lapset yleensä ilmaisevat oikein selväsi jos eivät viihdy. Toisaalta siskosi voi olla sitä mieltä, että on itse parempi vanhempi, koska hänen lapsensa osaavat käyttäytyä kaupassa eivätkä juokse ympäriinsä. Asioilla on aina monta puolta eikä yksi tapa olla vanhempi ole välttämättä sen oikeampi kuin toinenkaan. Niin pitkälle kun lapsille ei aiheuteta vahinkoa. Mitä vertailu edes hyödyttää?
vähennä yhteydenpitoa katkaisematta välejä kuitenkaan kokonaan. Myöhemmin tilanne voi taas muuttua. Mutta jos ahdistaa, niin ihmissuhde syö sinulta energiaa, ja sellaista on turha liian paljoa jaksaa.
Minulla taas on isosiskooni huomattavan iso ikäero, vanhempani saivat minusta iltatähden. Minäkin ahdistun siskoni seurassa, vaikka välit ovatkin periaatteessa hyvät, mutta eivät kuitenkaan ihan "luonnolliset". En osaa selittää. Jaksan siskoani mukavasti muutaman tunnin, mutta kun hän asuu matkan päässä, niin aina kun hän tulee, hän on yötä. Ja sitten pitäisi seurustella pitempään, ja se oikeasti seurustelua, en voi olla luontevasti oma itseni arkipuuhissa, niinkuin olen normaalisti. Siskoni esim. kursailee kahvi- ja ruokapödässä, ei oikein ota ennenkuin hänelle tarjotaan jne. Ei ota toista kupillista kahvia ennenkuin muutkin ovat valmiita ottamaan. OK, hyvät tavat ovat okei, mutta lapsiperheen arjessa tämä on liioittelua.
Jos otan rätin käteen ja pyyhin jonkun paikan tai lakaisen lattian, niin siskoni toteaa, että kuinka mä nyt aloin siivoamaan. Lapsiperheen arjessa se vaan on vähän pakko ottaa samantien pois...
Suhde vaan ei ole samanlainen kuin esim. hyvän ystävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskosi tapa olla äiti on kyllä outo, itsekin ihmettelen äitejä, jotka eivät koskaan ole läsnä lapsilleen. Tulee paha olo lasten puolesta.
Pöyristyttävää, että tällä "älymystö"palstalla se on kaikille ihan ok.
Mitä ihmettä tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei jaksa leikkiä, pelata, olla, lukea tai tehdä yhtään mitään?
olla kauppareissulla ihailla.. lapset juoksee päättömästi ympäri? Kun taas siskosi lapset nätisti vierellä.. niin kai se kuuluisikin olla?
nyt en ihan ymmärrä? onko ideaali se, ettei pääse liikkumaan kun lapset saa vapaasti kirmata ilman sääntöjä?
Minusta siskosi vaikuttaa tosi järkevältä. lapsi tykkää ehkä pianostakin.. ainakin harrastukset on mukavia lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä sen sijaan kuulostat järjettömän kateelliselta ja haluat kilpailla ja päteä ja vertailla.
Mielestäni AP ei varsinaisesti vertaile tai ole kateellinen, ennemminkin tilittää, että siskon käytös muistuttaa lapsuudesta, jossa tulkintani mukaan (lukekaa rivien välistä!) oli ahdistavaa...
Sisko siis käyttäytyy lapsuudenkodin mallin mukaan.
Harrastukset on kivoja joo, jos/kun on lapsen valitsemia, joista lapsi nauttii. Ja aikuinenkin voi toki ohjata lasta valinnassa, ja pienten lasten kanssa näin täytyykin tehdä, lasten taipumusten mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten kanssa. Siskoni meininki on kuitenkin sellaista, että monta kertaa viikossa käydään. Lapset eivät siis viihdy kovin hyvin, kitisevät ja haluavat, ihmekös tuo, huomiota ja leikkimistä, eivät ostoksilla oleilua. Istuvat satunnaisesti rattaissa hyvin ja silloin, kun saavat jotain syötävää esim. SIskoni on ajatuksissaan ja katselee tavaroita. Mielestäni tämä on pieniltä lapsilta aika paljon vaadittu (siis jatkuvalla syötöllä).
JA ei vanhemman olekaan tarkoitus olla viihdytysautomaatti, mutta mielestäni esim puolitoistavuotiaan ei kuulu 'keksiä' itselleen jatkuvasti tekemistä, vaan hänen kanssaan pitäisi viettää aikaa, ei koko ajan surffata esim netissä ja toisella silmällä vähän vahtia, mitä lapsi tekee. Tuntuu, että heidän ollessaan meillä joudun itse vähän niinkuin lapsenvahdiksi hänenkin lapsilleen, kun hän itse touhuaa jotain muuta koko ajan. t. ap
voihan se olla että sisko on nimmenomaan hänen seurassaan poissaoleva.
ja kai se nyt on vertailua, kun ap mielestää shoppaa fiksummin, on paremmin läsnä, ei painosta ikävästi harrastuksiin jne. vaan on KAIKIN PUOLIN PAREMPI ÄITI, jota surkea sisko suorastaan äitinä ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska valitettavasti suurin osa näistä av-mammoista on itse näitä poissaolevia. Surffataan netissä ja lapset saa itse keksiä tekemisensä, eihän sitä ennenkään äidit ole lastensa kanssa leikkineet.
Olet täysin oikeassa, ei pienten lasten paikka ole itkua jatkuvasti rattaisissa, kun äiti tekee ostoksia. Tai 4-vuotiaan harrastaa tuntitolkulla.
Tällä palstalla se vaan on täysin normaalia, siksi tämä ap:n herjaus.
kun tiedät noin tarkkaan kaiken hänen ajankäytöstään?
toisaalta antaa lasten pärjätä ihan miten sattuu mutta toisaalta odottaa heiltä ihmeitä esim.harrastusten taholta. Kovat vaatimukset mutta perusturva ja hoiva puuttuu. Ymmärrän että asia vaivaa sinua.
ap:sta oman kateellisen besserwisser-siskonsa. Minä ainakin tunnistin.
Mielestäni ap:n siskon toiminnassa ei ole kadehdittavaa, lähinnä säälittävää.
Nyt lopeta heti kättelyssä tuollaiset ajatukset, ettet myrkytä mieltäsi. Jokainen saa kasvattaa lapset niin kuin haluaa, eikä täydellistä tapaa olekaan. Jos tuollaisille ikäville ajatuksille antaa vallan, niin loppujen lopuksi parin vuoden päästä ollaan ilmiriidoissa. Sitäkö sinä haluat? Sinähän se silloin käyttäydyt kaikista huonoiten. Minä olen niin monta kertaa nähnyt mitä tuollaiset kateelliset ajatukset aiheuttavat kavereiden ja sisarusten välille. Rakkautta ja empatiaa, kultaseni!