Parisuhde, jossa mies on ulkonäkökeskeinen
ja kiinnittää sun ulkonäössä huomiota pieniinkin juttuihin ja muutoksiin (ei siis varsinaisesti niistä sano ääneen mutta tulee ilmi joissain sivulauseissa), miten kestätte vanhentua tällaisen ihmisen kanssa?
Mies on itse komea ja tietää sen, eikä ikä näy hänessä mitenkään.
Kommentit (31)
En jaksaisi yhtään ja tuttavuus ei edistyisi parisuhteeseen asti.
Väittäisin siis itse tyyppiä, enkä alkaisi edes yrittää muuttaa häntä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi yhtään ja tuttavuus ei edistyisi parisuhteeseen asti.
Väittäisin siis itse tyyppiä, enkä alkaisi edes yrittää muuttaa häntä mitenkään.
Ap on siis tällaisen ihmisen kanssa naimisissa, lapsiakin löytyy. Mietin vaan että hajotanko perheen tällaisen syyn takia, jos en vaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi yhtään ja tuttavuus ei edistyisi parisuhteeseen asti.
Väittäisin siis itse tyyppiä, enkä alkaisi edes yrittää muuttaa häntä mitenkään.
Ap on siis tällaisen ihmisen kanssa naimisissa, lapsiakin löytyy. Mietin vaan että hajotanko perheen tällaisen syyn takia, jos en vaan jaksa.
Sitä niittää mitä kylvää. Loppujen lopuksi omien valintojen kanssa joutuu ottamaan sitä todellista vastuuta.
Miksi minun pitäisi vanhentua tällaisen ihmisen kanssa? Kun aikoinaan etsin miestä ystäväksi, niin en edes vilkaissut itserakkaisiin miehiin päin. Sellaisten jutut eivät ole kovin kiinnostavia. On hyvä, että pitää ulkonäöstään ja sinut itsensä kanssa, mutta oman ulkonäön palvominen ei nappaa.
Mulla oli tuollainen mies. Oli tosi hyvä piirtämään ja valokuvaamaan ts erittäin visuaalinen tyyppi. Selosti mulle sekä minun että muiden sekä myös omat ulkonäkövirheensä. Ulkonäkö, ulkonäkö... tuli jo korvista ulos, miten mun joku jalankaaren olisi pitänyt mennä.
Lähdin suhteesta tämän ja monen muun ankaruuden takia. 7 vuotta meni hukkaan parasta nuoruuttani. No joo, c'est la vie. Nyt olen naimisissa aivan ihanan, ei todellakaan ulkonäkökeskeisen miehen kanssa.
Heh, tässä sen taas näkee, naista kohtaan tunnettu rakkaus pitäisi olla täysin pyyteetöntä, mutta miehelle voidaan taasen esittää vaikka kilsan pituiset vaatimuslistat jotka tulee täyttää ennen kuin on rakkauden arvoinen.
Joo, mies itse ei ollut mikään komistus, mutta kuolasi jatkuvasti upeiden naisten perään Ig:ssä. Ällötti nähdä mistä kaikista kuvista oli tykkäillyt. Minua ei koskaan kehunut.
Minullapa on 159 cm pitkä (itse olen 160 cm), kalju 31-vuotias mies. Hän painaa 65 kiloa, eli ei ole ihan hoikka. Pyöreä naama ja valtava nenä. Painan 48 kiloa ja olen ihan oikeasti kaunis, mutta minulla on huono itsetunto. Olen hyvässä työpaikassa ym., mutta annan kohdella itseäni huonosti, kun lapsuudenkodissani tämän opin.
Mies haukkuu minua jatkuvasti lihavaksi, kyylää kaikkia satunnaisia finnejä ja huomauttelee niistä, käski ottaa botoxia, kun otsassa on yksi pieni juonne ja niin edelleen. Haukkuu pukeutumistani, vaikka pukeudun aina kauniisti ja meikkaan myös kotona. Nyt kesällä vasta ymmärsin, ettei miehen käytös ole oikein. Etsin nyt salaa omaa asuntoa ja aion lähteä, kun sen saan.
En olisi uskonut, että suostun tällaiseen elämään. Silti käytin kuusi vuotta elämästäni tähän mieheen.
N31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi yhtään ja tuttavuus ei edistyisi parisuhteeseen asti.
Väittäisin siis itse tyyppiä, enkä alkaisi edes yrittää muuttaa häntä mitenkään.
Ap on siis tällaisen ihmisen kanssa naimisissa, lapsiakin löytyy. Mietin vaan että hajotanko perheen tällaisen syyn takia, jos en vaan jaksa.
Miten ihmeessä olet tuollaisen kanssa uskaltanut tehdä lapsia?
Olen ollut tällaisen miehen vaimon tuttu jonkun aikaa. Mies oli jättänyt edellisen vaimonsa, koska tämä ei ollut yhtä timmissä kunnossa, kuin mies. Uusi tyttis oli, ja hän sitten kehuskeli toisille, kuinka kolmekymppinen jäi kuin nalli kalliolle, kun hän tuli kuvioihin.
En tiedä, ovatko he edelleen yhdessä, mutta sen tiedän, että se treenaaminen lähti välillä lapasesta. Nainen kävi salilla jopa silloin, kun oli flunssainen ja hieman kuumetta. Ei kovin tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Heh, tässä sen taas näkee, naista kohtaan tunnettu rakkaus pitäisi olla täysin pyyteetöntä, mutta miehelle voidaan taasen esittää vaikka kilsan pituiset vaatimuslistat jotka tulee täyttää ennen kuin on rakkauden arvoinen.
Eihän samat ole varmaankaan vastaamassa. Minulla oli miehelle vaatimuslistalla empaattinen luonne, älykkyys, vastuuntunto ja hyvä yleissivistys. Ulkonäöstä sen verran, ettei sairaalloisen lihava. Sainkin tällaisen miehen ja olen onnellinen.
Säädin joskus tuollaisen miehen kanssa. Tuli hyvin selväksi että vihoviimeinen valinta parisuhteeseen.
En tiedä, onko ap:n mies yhtä paha tapaus, mutta vaikka itsekin olen hyvännäköinen, hyväkroppainen ja hyvällä itsetunnolla varustettu, alkoi nopeasti ahdistamaan tietoisuus siitä miten tärkeää miehelle ulkokuori on. Meilläkin oli ikäeroa kymmenisen vuotta (minä nuorempi) mutta hän oli jatkuvasti nuorempien ja nuorempien tyttöjen perään. Ja painoa ei olisi saanut tulla yhtään, ei kiloakaan. Vahvasti oli läsnä tunne, että vanheneminen ja/tai luonnollinen painonnousu tarkoittaisi välittömästi sitä, että minut vaihdettaisiin paremman näköiseen ensi tilassa. Kelpasin hänelle sillä hetkellä, ja hän kyllä olisi halunnut parisuhdetta, mutta se ulkonäön palvominen oli liian ahdistavaa.
Löysin paremman miehen parisuhteeseen.
Minun eksäni oli vähän tuollainen. Hän vahti painoani, syömisiäni ja liikuntaani. Bmi:ni oli aina 21,5-22.
Hän katseli myös missikisat arvostellen. Saattoi sanoa, että miksi meikkaan aina samalla tavalla. Eniten minua loukkasi, kun olin raskaana jahän kommentoi, että olen iso.
Ei hän sen ulkonäkökeskeisempi ollut, mutta eipä hänellä ollut varaakaan, koska oli myös pihi, eikä ulkonäköön tietenkään rahaa saanut laittaa.
Niin, miksi olin hänen kanssan? Koska kaikki paljastui pikku hiljaa. Vuosien varrella. Ei se mikään sellainen juttu ole, että läväyttää esiin heti alussa.
Nykyään olen naimisissa miehen kanssa, joka katsoo vain autojen perään, sanoo,että olen kaunis tällaisena kuin olen, eikä kontrolloi rahan käyttöäni. Ai että on vapauttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi yhtään ja tuttavuus ei edistyisi parisuhteeseen asti.
Väittäisin siis itse tyyppiä, enkä alkaisi edes yrittää muuttaa häntä mitenkään.
Ap on siis tällaisen ihmisen kanssa naimisissa, lapsiakin löytyy. Mietin vaan että hajotanko perheen tällaisen syyn takia, jos en vaan jaksa.
Se että kiinnittää huomion ulkonäön muutoksiin olisi syy hajottaa perhe??
Vierailija kirjoitti:
Minullapa on 159 cm pitkä (itse olen 160 cm), kalju 31-vuotias mies. Hän painaa 65 kiloa, eli ei ole ihan hoikka. Pyöreä naama ja valtava nenä. Painan 48 kiloa ja olen ihan oikeasti kaunis, mutta minulla on huono itsetunto. Olen hyvässä työpaikassa ym., mutta annan kohdella itseäni huonosti, kun lapsuudenkodissani tämän opin.
Mies haukkuu minua jatkuvasti lihavaksi, kyylää kaikkia satunnaisia finnejä ja huomauttelee niistä, käski ottaa botoxia, kun otsassa on yksi pieni juonne ja niin edelleen. Haukkuu pukeutumistani, vaikka pukeudun aina kauniisti ja meikkaan myös kotona. Nyt kesällä vasta ymmärsin, ettei miehen käytös ole oikein. Etsin nyt salaa omaa asuntoa ja aion lähteä, kun sen saan.
En olisi uskonut, että suostun tällaiseen elämään. Silti käytin kuusi vuotta elämästäni tähän mieheen.
N31
Roskiin tuollainen säälittävä "mies". Ansaitset paljon parempaa!
Minun mies on. Jännitin alkuun mitä tästä tulee, hänen ulkonäkökeskeisyytensä siis tulee ilmi vain vuolaina kehuina. Nooh, olen tässä kerännyt painoa ja vuosia mutta kehut vaan jatkuu. Osaa kehua sellaisetkin pikkujutut joita kukaan muu ei huomaa.
Eksän ulkonäkökeskeisyys tuli ilmi vähän muilla tavoin ja siihen en enää koskaan ryhtyisi.
Vierailija kirjoitti:
Minullapa on 159 cm pitkä (itse olen 160 cm), kalju 31-vuotias mies. Hän painaa 65 kiloa, eli ei ole ihan hoikka. Pyöreä naama ja valtava nenä. Painan 48 kiloa ja olen ihan oikeasti kaunis, mutta minulla on huono itsetunto. Olen hyvässä työpaikassa ym., mutta annan kohdella itseäni huonosti, kun lapsuudenkodissani tämän opin.
Mies haukkuu minua jatkuvasti lihavaksi, kyylää kaikkia satunnaisia finnejä ja huomauttelee niistä, käski ottaa botoxia, kun otsassa on yksi pieni juonne ja niin edelleen. Haukkuu pukeutumistani, vaikka pukeudun aina kauniisti ja meikkaan myös kotona. Nyt kesällä vasta ymmärsin, ettei miehen käytös ole oikein. Etsin nyt salaa omaa asuntoa ja aion lähteä, kun sen saan.
En olisi uskonut, että suostun tällaiseen elämään. Silti käytin kuusi vuotta elämästäni tähän mieheen.
N31
Pääasia, että olet nyt tehnyt oikean päätöksen lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Heh, tässä sen taas näkee, naista kohtaan tunnettu rakkaus pitäisi olla täysin pyyteetöntä, mutta miehelle voidaan taasen esittää vaikka kilsan pituiset vaatimuslistat jotka tulee täyttää ennen kuin on rakkauden arvoinen.
Joo-o. Pinnallisia ihmisiä löytyy sekä miehistä että naisista jos et ole vielä tajunnut. Uhriudu ja pyöri loppuelämäsi jossain vauvapalstalla valittamassa jos niin haluat elämäsi viettää, vanhanahan se voi kyllä kaduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minullapa on 159 cm pitkä (itse olen 160 cm), kalju 31-vuotias mies. Hän painaa 65 kiloa, eli ei ole ihan hoikka. Pyöreä naama ja valtava nenä. Painan 48 kiloa ja olen ihan oikeasti kaunis, mutta minulla on huono itsetunto. Olen hyvässä työpaikassa ym., mutta annan kohdella itseäni huonosti, kun lapsuudenkodissani tämän opin.
Mies haukkuu minua jatkuvasti lihavaksi, kyylää kaikkia satunnaisia finnejä ja huomauttelee niistä, käski ottaa botoxia, kun otsassa on yksi pieni juonne ja niin edelleen. Haukkuu pukeutumistani, vaikka pukeudun aina kauniisti ja meikkaan myös kotona. Nyt kesällä vasta ymmärsin, ettei miehen käytös ole oikein. Etsin nyt salaa omaa asuntoa ja aion lähteä, kun sen saan.
En olisi uskonut, että suostun tällaiseen elämään. Silti käytin kuusi vuotta elämästäni tähän mieheen.
N31
Ensimmäinen sana jota nainen käyttää kuvaillessaan negatiivisesti miestä on jälleen kalju.
Ja silti naiset aina väittävät että hiustenlähtö ei haittaa.
Niin ja mies on vain ihan sattumalta komea ja itse et niin ulkonäöstä välitä?