Parisuhde, jossa mies on ulkonäkökeskeinen

Vierailija kirjoitti:

Minullapa on 159 cm pitkä (itse olen 160 cm), kalju 31-vuotias mies. Hän painaa 65 kiloa, eli ei ole ihan hoikka. Pyöreä naama ja valtava nenä. Painan 48 kiloa ja olen ihan oikeasti kaunis, mutta minulla on huono itsetunto. Olen hyvässä työpaikassa ym., mutta annan kohdella itseäni huonosti, kun lapsuudenkodissani tämän opin.

Mies haukkuu minua jatkuvasti lihavaksi, kyylää kaikkia satunnaisia finnejä ja huomauttelee niistä, käski ottaa botoxia, kun otsassa on yksi pieni juonne ja niin edelleen. Haukkuu pukeutumistani, vaikka pukeudun aina kauniisti ja meikkaan myös kotona. Nyt kesällä vasta ymmärsin, ettei miehen käytös ole oikein. Etsin nyt salaa omaa asuntoa ja aion lähteä, kun sen saan.

En olisi uskonut, että suostun tällaiseen elämään. Silti käytin kuusi vuotta elämästäni tähän mieheen.

N31

Ennustan, että mies tulee valittamaan kaikille, miten jätit hänet lyhyyden ja kaljuuden takia.

Ulkonäkökeskeisen kanssa kannattaa mennä vain, jos on itse sekä ulkonäkökeskeinen että todella hyvän näköinen. Silloinkaan suhde ei ole koskaan kovin vakaalla pohjalla, koska ulkonäkö muuttuu iän myötä väistämättä - mutta myös koska esim. sairaus voi muuttaa ulkonäön lyhyessäkin ajassa.

En osaa neuvoa sinua, ap. En usko, että löytäisin itseäni ikinä tuollaisesta tilanteesta. Kun nyt kerran parisuhteessa olette, niin kaipa kannattaisi keskustella miehen kanssa suoraan asioista. Ts. mitä itse suhteelta haluat ja tarvitset.

up

up

Olen seukannut tuollaisten miesneitien kanssa, hoikka kaunis nainen ei riitä, vaan pitää olla hame ja korkkarit veneelläkin, luomi väärässä paikassa, jakaus väärällä puolella, ryppy otsassa.

Nyt mulla on mies joka on miehekäs. Jos kysyn vaatteistani, hän sanoo että vaatteilla tai ilman, olen hänen silmissä ilman meikkiä kaunis ja elämä on helppoa. Kun olen laittautunut hän toki kehuu ja on ylpeä.

Mieheni on sellainen ja se murentaa itsetuntoani. En olisi tietenkään mennyt naimisiin miehen kanssa, joka arvostelee ja väheksyy ulkonäköäni. Se on tullut kuvioon vasta jälkeenpäin. Aluksi hän aina kehui kauniiksi ja ihanaksi.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mies itse ei ollut mikään komistus, mutta kuolasi jatkuvasti upeiden naisten perään Ig:ssä. Ällötti nähdä mistä kaikista kuvista oli tykkäillyt. Minua ei koskaan kehunut.

Mistä tällainen johtuu? Miksi ei voi kehua omaa naista? Onko jollain teoriaa?

Meillä puolestaan mies ei ole tippaakaan ulkonäkökeskeinen. Mikään ehostus tai tyylin muutos ei saa miehessä mitään reaktiota aikaiseksi. Ei mitään kommentteja ikinä suuntaan tai toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mies itse ei ollut mikään komistus, mutta kuolasi jatkuvasti upeiden naisten perään Ig:ssä. Ällötti nähdä mistä kaikista kuvista oli tykkäillyt. Minua ei koskaan kehunut.

Mistä tällainen johtuu? Miksi ei voi kehua omaa naista? Onko jollain teoriaa?

No eipä vaadi syvyyspsykologiaa tämä. Haluaa alistaa, nauttii tehdessään toisen epävarmaksi. Narsistisia ja sadistisia piirteitä. Jos oma outfit myös kyseenalainen, projisoi toiseen omaa epävarmuuttaa ja rumuuttaan. Kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Minun mies on. Jännitin alkuun mitä tästä tulee, hänen ulkonäkökeskeisyytensä siis tulee ilmi vain vuolaina kehuina. Nooh, olen tässä kerännyt painoa ja vuosia mutta kehut vaan jatkuu. Osaa kehua sellaisetkin pikkujutut joita kukaan muu ei huomaa.

Eksän ulkonäkökeskeisyys tuli ilmi vähän muilla tavoin ja siihen en enää koskaan ryhtyisi.

Minua ahdistaa, jos joku kommentoi ulkonäköäni joko positiivisesti tai negatiivisesti. Tulee sellainen olo, että on jonkun sortin tarkkailun alla jatkuvasti. On eri asia, jos vaikka on nenä poskella tai tms. silloin on aihetta kommentoida tilaa jotenkin.

Minusta ulkonäköä ei tarvitse kommentoida millään tavalla. Imartelusta en tykkää ollenkaan, siellä on aina joku taka-ajatus.

Minulla oli komea ja ulkonäkökeskeinen poikaystävä. Antoi minullekin neuvoja ulkonäön suhteen. Mieheni on kasvoista komea mutta hieman pyöreä mies, joka ei ole koskaan sanonut ulkonäöstäni mitään negatiivista. Ehdottomasti parempi näin, vanheta yhdessä ja olla oma itsensä. En olisi voinut oikeasti päätyä yksiin tuon ulkonäkökeskeisen kanssa.