Pakkotoiminnot ja ajatukset

Aika monien pakko-oireisten läheiset ovat lähteneet lätkimään.

Vierailija kirjoitti:

Aika monien pakko-oireisten läheiset ovat lähteneet lätkimään.

Tämä voi pitää paikkaansa mutta haluan uskoa, että jos toista rakastaa niin rakastaa myös vastamäessä vaikka oma puolisoni ei niin ehkä tekisikään, jos tietäisi miten syvissä vesissä pääni välillä on.

Läheiseni pakkoajatukset alkoivat häipyä jotain nelikymppisenä, nykyisin olemme yli 50, enkä viitsi utsia, hänellä näyttäisi olevan ihan muuta pään sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Läheiseni pakkoajatukset alkoivat häipyä jotain nelikymppisenä, nykyisin olemme yli 50, enkä viitsi utsia, hänellä näyttäisi olevan ihan muuta pään sisältöä.

Toivottavasti näin käy myös itselläni, nyt n.40

Viime yö meni paniikin kourissa, kun ajatus lähti laukalle. Eikä auttanut vaikka otin lääkkeen minkä olisi pitänyt auttaa nukahtamaan.

Tänään onkin sitten hankala päivä, kun on valmiiksi väsynyt ja pitäisi lähteä kotoa pois. Ja en saa ketään völjyyn mukaan.

Huonostihan se meni, psniikkikohtaus kaupassa ja hirveän hankala loppu päivä. Tänään en kyllä kauppaan enkä muualle lähde. Pitää antaa pään jäähtyä

Onko kenelläkään tässä ryhmässä pakkoajatuksena, että teitä syytettäisiin jostain mitä, ette varmasti ole tehnyt? Esim 10-20 vuoden takaa tai vaikka lyhyemmän ajan takaa. Ja ne vaivaa tosi paljon, pelko siitä, että syytetään ihan perättömistä asioista? Varastaminen, valehtelu, jotain on tehnyt toiselle ihmiselle tms

Minulla on pakkoajatus, että en voi puhua kenestäkään pahaa tai minun kauheat muut pakkoajatukset muuttuu "todeksi"

En voi ikinä valehdella. Kierrän mieluummin koko asian, kun otan siihen mitään kantaa.

Välillä meinaan seota, kun ajatus jää päälle ja varon, joka ikistä sanaani

Tämä sairaus on itselläkin tapetilla, siksi nostan, jos tulisi kokemuksia, neuvoja lisää

Minulla ei ole mitään diagnoosia pakkohäiriöistä enkä ole koskaan käynyt asiasta missään psykologin tms. juttusilla, mutta itse epäilen, että jotain oakko-oireiden suuntaista minulla on liittyen erityisesti terveysaiheisiin. Kun vaikka luen lehtijutun jonkin sairauden oireista, alan pelätä sitä niin, että tarkastan mahdolliset oireet itsestäni lukuisia kertoja joka päivä. Joskus luin ihosyövästä ja sen jälkeen meni monta viikkoa niin, että en saanut ahdistusta ja ajatusta "minulla ihan varmasti on se" loppumaan ennen kuin olin tarkistanut koko ihoni läpi. Ja tämä ajatus saattoi tulla uudestaan monta kertaa saman päivän aikana ja aina oli sioritettava sama tarkastusrituaali kuin ehkä vain tunti sitten.

Pahinta on yrittää viimeiseen asti torjua ajatukset. Pitäisi vaan antaa ajatusten kulkea omalla painollaan..helpommin sanottu, kuin tehty. Itsellä masennus laukaisi pakkoajatukset, eikä muu auttanut kuin lääkitys. Onneksi apu kuitenkin löytyi. Nyt olen ollut yli vuoden lähes oireeton. Se mitä tapahtuu, kun lääkitys lopetetaan jää nähtäväksi. Pakkoajatukset ja oireet on pahimmillaan maan päällinen helvetti.

Tietyt lorut ja rukoukset tarkasti tietyssä järjestyksessä tai perheen jäsenille sattuu jotain pahaa. Lisääntyneet kovasti kun jäin liikuntavaivaisena neljän seinän sisälle.  Järki sanoo, että lopeta jo mutta entä jos sitten kuitenkin...  

Ne ajatukset on asia mihin kannattaa vähiten keskittyä ja eniten keskittyä siihen että uni, ruokavalio ja liikunta on mallillaan. Nuoren ihmisen aivot on helposti ylivilkkaat eikä tietenkään täysin kehittyneet että kyllä kaikkia kummallisia päässä toistuvia soivia ajatuksia ainakin nuorena joutuu sietämään, kun identiteettikin on kehittymässä ja ihminen imee kaikenlaista informaatiota ympäristöstä kovaa kyytiä. Minulla kaikki pakkoajatukset väheni asteittain ikävuosina ~23-30 ja kolmekymppisenä katosi. Sitä ennen oli aika villiä oman pään sisällä. Lienee aika normaalia.

Myös uskonnollinen kasvatus tietysti ruokkii pelkoa ja pakkoajatuksia. 

Paniikkihäiriö on helppo torjua. Kun alkaa tuntua, että apua nyt mä sekoan, nyt mulla heittää, nyt saan sydärin, niin siihen ei pidä mennä mukaan vaan psyykata itseään että no jos saan niin sit saan, mutta tää on vaan paniikkia aivot on nyt ylikuormittuneet. Ja sitä kautta rauhoittua. Mulla kuulyi rytmihäiriöitä paniikkikohtauksiin, mutta kyllä niistä selvisi ei kannata aina luovuttaa vaan psyykata itseään vahvemmaksi. Se on ainut tapa päästä noista ongelmista eroon.