Lue keskustelun säännöt.
Miten ette tulleet hulluksi uhmaikäisen kanssa?
19.07.2022 |
Välillä tuntuu ettei jaksaisi. Yritän olla rauhallinen mutta sisällä kuohuu.
Nimim. " HUONOSTIIIII EN LEPÄÄ IKINÄÄÄÄÄÄ HUONOSTIIIIII MENEEEEEE MASULLEEEEN EN LEPÄÄÄ IKINÄÄÄÄÄÄÄ"
Kommentit (12)
Uhmaikäisen kanssa pärjää kun ennakoi tämän tarpeita. Ruoka ja nukkuminen oikeina aikoina. Lisäksi kannattaa ulkoilla paljon. Ulkona leikkiessä lapsi purkaa energiaansa oikealla tavalla.
Jos uhmakohtaus tulee, aikuinen on lempeä mutta määrätietoinen. Uhman annetaan mennä ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikäisen kanssa pärjää kun ennakoi tämän tarpeita. Ruoka ja nukkuminen oikeina aikoina. Lisäksi kannattaa ulkoilla paljon. Ulkona leikkiessä lapsi purkaa energiaansa oikealla tavalla.
Jos uhmakohtaus tulee, aikuinen on lempeä mutta määrätietoinen. Uhman annetaan mennä ohi.
Ehkä, jos lapsi on suhteellisen helppo. Meillä yli puolet päivästä menee pelkkään huutamiseen ja raivoomiseen, huolimatta siitä miten paljon ulkoillaan, pidetään selkeää päivärytmiä ja ennakoidaan tilanteita. Rauhoitumme myös paljon lukemalla. Tästä huolimatta suuri osa päivästä menee hampaita kiristellen, kun uhmis riehuu ja murisee ympäri asuntoa. Naapurilla on varmaan seinän takana kivaa...
Tietenkin jos tuumii asiat sillain, että rutiineja noudattamalla lapsi huutaa vain puolet päivästä ja osan yöstä...
T. 3v uhmispojan äiti, onneksi puolivuotias ei vielä ole uhmassa...
Annettiin adoptoitavaksi, niin mielenterveys säilyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikäisen kanssa pärjää kun ennakoi tämän tarpeita. Ruoka ja nukkuminen oikeina aikoina. Lisäksi kannattaa ulkoilla paljon. Ulkona leikkiessä lapsi purkaa energiaansa oikealla tavalla.
Jos uhmakohtaus tulee, aikuinen on lempeä mutta määrätietoinen. Uhman annetaan mennä ohi.
Ehkä, jos lapsi on suhteellisen helppo. Meillä yli puolet päivästä menee pelkkään huutamiseen ja raivoomiseen, huolimatta siitä miten paljon ulkoillaan, pidetään selkeää päivärytmiä ja ennakoidaan tilanteita. Rauhoitumme myös paljon lukemalla. Tästä huolimatta suuri osa päivästä menee hampaita kiristellen, kun uhmis riehuu ja murisee ympäri asuntoa. Naapurilla on varmaan seinän takana kivaa...
Tietenkin jos tuumii asiat sillain, että rutiineja noudattamalla lapsi huutaa vain puolet päivästä ja osan yöstä...
T. 3v uhmispojan äiti, onneksi puolivuotias ei vielä ole uhmassa...
Nimenomaan jos lapsi helppo. Kolmesta lapsesta keskimmäisellä oli aivan tutiset raivokohtaukset jo alle 2 vuotiaana. 3v oli pieni hirviö, mikään esikoisen kanssa käytetty keino ei tepsinyt. Ja uhmaa riitti kouluikään saakka enemmän tai vähemmän mutta 4 vuotiaana kuitenkin oli jo paljon helpompi. Nyt esiteini ja vahva persoona, mutta hyvin terävä ja sanavalmis ja tietää mitä tahtoo.
Kuopus taas oli yhtä "helppo " kuin esikoinen ja uhmaikä meni lähes huomaamatta kun edellinen lapsi sen verran haastava.
Nämä on niin paljon kiinni persoonasta.
Mulla on jo aikuinen. Olin tulla hulluksi, mutta se oli hyvää harjoitusta eskariuhmaa varten, ja se taas murrosikää varten. Hankaluuksien määrä kasvoi eksponentiaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko 1-vuotiaalla olla jo uhmaikä vai paheneeko tämä tästä moninkertaisesti?
t. toinen jolla ensimmäinen lapsi ja lisää tuskin tulee
Voi olla. Ja paheneeko... no tavallaan, se muuntaa muotoaan, jotkut asiat alkaa sujua mutta toisissa tulee sitten vuorostaan kinaa. Lapsi oppii kasvaessaan kaikenlaista, esim aina uusia tapoja saada vanhempansa raivon partaalle.
3 lasta eikä yhdelläkään ole ollut uhmaikää. Kestin oikein hyvin lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on nelivuotias ja ekaluokkalainen ja voi kyllä, välillä on ollut lähellä tulla hulluksi. Lapset on luonteeltaan erilaisia, toinen on herkkä mutta itsepäinen, ja jumittuu siihen tunnetilaansa helposti eikä pääse yli, toinen taas on suorasukaisempi itkupotkuraivarit ja tavarat lentää-tyyppi. Molemmissa omat haasteensa. Tällä hetkellä tuo 4v aiheuttaa enemmän harmaita hiuksia, se saattaa esim jättää syömättä kokonaan jos ei ole just oikealla hetkellä oikean lämpöistä ja makuista ruokaa pöydässä, ja on sitten kärttyinen nälkäisenä. Todella raivostuttavaa kun lapsesta näkee että ruoka auttaisi, mutta ei se suostu syömään mitään.
Nykyäänhän ei puhuta edes uhmaiästä vaan se on tahtoikä. Ja hyvin hyvin tärkeä lapsen kehityksen kannalta. Vahvoja reaktioita tulee kun lapsi turhautuu jos ei jokin asia mene niin kuin hän haluaisi. Ja väsyneenä ja kipeänä turhautuu vielä rajummin.
Vanhempien kannattaa vaan laskea kymmeneen kun tuon ikäinen saa raivokohtauksen, rauhallinen vanhempi antaa parhaan turvan. Lapsi on raivon vallassa ihan pihalla itsekin. Pitää vaan olla selkeä ettei itseä jauita vahingoiteta jos aggressio raju. Yleensä menee ohi aika nopeasti 10-30 minuuttia. Sen jälkeen lapsi aika uupunut ja kaipaa hellyyttä ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jo aikuinen. Olin tulla hulluksi, mutta se oli hyvää harjoitusta eskariuhmaa varten, ja se taas murrosikää varten. Hankaluuksien määrä kasvoi eksponentiaalisesti.
Meillä on kuule 3v uhmaikäinen ja 14v teini-ikäinen. Välillä revin hiuksia päästä kun molempien kanssa saa taistella. 🤯
Eikös se mene kivasti kun ajattelee että tämä on uhmaikä, ei sen kummempaa, menee ohi. Opetellaan asioita. Olemalla aikuinen. Ja ei ole pakko tehdä asioista numeroa itse, jos lapsi tekee. Kuulosuojaimet? Entä jos leikin avulla hampaat pestään ja kiva kirja odottaa lukemista sängyllä. Niksit esiin.
Voiko 1-vuotiaalla olla jo uhmaikä vai paheneeko tämä tästä moninkertaisesti?
t. toinen jolla ensimmäinen lapsi ja lisää tuskin tulee