Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä henkistä väkivaltaa vaiko mistä kyse?!
19.07.2022 |
Tilanne on se että olen vakavasti sairas fyysisesti mutta tätä menoa myös henkisesti. Olen mieheni "armoilla" lähes kaikessa. Kun sairastuin mies oli kovin huolissaan, empatiakykyä oli mutta nykyisin ei enää sellaista näy. Jättää minut esim. yksin selviytymään lapsen kanssa mitään etukäteen ilmoittamatta. Häviää johonkin auton kanssa. Saatan luulla että on vielä talossa mutta kun huutelen miestä niin ei olekaan missään. Hänestä siinä ei ole mitään ihmeellistä? En ikinä olisi voinut toimia näin, mies olisi saanut kohtauksen. Jos minulla on jotain asiaa miehelleni mikä ei kiinnosta häntä taikka yritän puhua hankalista asioista niin poistuu huoneesta ja laittaa oven kiinni. En pääse noin vain perään. Se on todella törkeää. Sitten on alkanut toteuttamaan minun haaveitani, harrastuksiani joita en voi enää tehdä. Kun olin terve halusin päästä talvella pohjoiseen hiihtämään. Mies ei suostunut lähtemään mukaan, se oli hänen mielestään huono idea. Inhosi pelkkää ajatustakin. En sitten päässyt yksin enkä ystävänkään kanssa reissuun. Koska mies oli silloin taipuvainen mustasukkaisuuteen. Nykyisin mies tekee sitten viikon reissuja niihin paikkoihin joista olin haaveillut. On yksin taikka kaverin kanssa reissuissa. Harrastuksissa sama juttu. Ei lähtenyt aikoinaan mukaani ja lopulta nekin sitten tyrehtyivät osaltani. Nykyisin mies ravaa monta kertaa viikossa harrastamassa. Ihan kuin vääntäisi haavassa puukkoa että minulla olisi mahdollisimman kurja mieli. On niin monta juttua joita mies ei ennen tehnyt eikä pitänyt sopivana käytöksenä tehdä. Ja nyt tekee itse niitä asioita. En tajua enkä tiedä mitenkä pääni pysyy kasassa. Kyllähän puolisonkin pitää saada elää elämäänsä vaikka toinen sairastuisikin mutta tapa millä toimii onkin sitten oma juttunsa. Olen surullinen, katkerakin kun jätin terveenä tekemättä minulle tärkeitä juttuja vain mieheni vuoksi. Nyt kaikki se on myöhäistä.
Kommentit (9)
Eroa. Edellä kirjoittava on oikeassa, miehesi on kusipää. Kusipäisyys voi johtua monesta asiasta, joista yksi ehkä on turhautuminen sinun sairauteesi siitä huolimatta, että et tietenkään itse voi sille mitään - mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että et voi jatkaa tässä suhteessa, koska menee mielenterveys fyysisen terveyden lisäksi.
Ja OIKEASTI et ole miehesi armoilla. Erotkaa ja hankit henkilökohtaisen avustajan, jonka avulla pystyt itse hoitamaan itsesi ja lapsesi ja muut asiasi ja harrastamaankin vielä.
Toivottavasti mahdollisimman hyvä hoitotasapaino löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, olet jo sairastunut ja menettänyt mahdollisuuden tehdä asioita jotka on olleet sulle tärkeitä. Nyt kannattaisi panostaa siihen, että pystyt nauttimaan asioista joita pystyt tekemään, koska sekään ei kestä ikuisesti. Vaikkapa alkaa haeskella uutta miestä, josta tulee vähän parempi fiilis. Jospa vaikka alkaisit treffailla, esim ti derin kautta kun mies on noilla matkoillaan?
Ap jatkaa. Se on perhe joka pitää minut kuitenkin kasassa, henkisesti. Vaikkakin samaan aikaan mies syö minua sisältä. Pelkään jäädä yksin. Lapsemme ei tulisi olemaan luonani kuin välillä. Avustajat ovat aikansa ja lähtevät ovesta ulos. Niinä hetkinä voi olla tuhoisatkin vaikutukset mielialaani. Epäilen että katkeroidun lopullisesti ja menetän haluni elää. Mutta eihän tämä elämäni näinkään voi jatkua.
En sano, että eroa, mutta totean, että miehesi on tosi ilkeä eikä tarvitse ymmärtäväistä asennetta sinulta. Rajat pitäisi miehelle laittaa. Olet liian kiltti.
Tuskin mies niistä reissuista nauttii jos ennen kerran inhosi ajatustakin. Hän lähtee niihin paikkoihin pelkkää ilkeyttään, niin uskon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse tilanteessa jonka vuoksi en voi oikein käydä missään terveyssyistä. Sen sijaan, että olisin katkera muille, kannustan vaimoani nauttimaan elämästä kaikin tavoin. Ei se ole multa pois. Haluamatta moittia tai arvostella, totean, että moneen asiaan ei voi vaikuttaa, mutta siihen kuinka asioihin suhtautuu voi aina.
P.S Kun puolisoni on onnellinen, se vaikuttaa positiivisesti myös omaan mielialaani.
Sairastumisesi voi olla miehellesi vaikeaa. Voi olla, että viihtyy pois kotoa koska ei kestä olla paikalla todistamassa tilaasi. Tai sitten käytökselle on joku muu syy. Tuota olis hyvä käydä yhdessä läpi. Enkä nyt sano että mies toimis oikein, vaikka jotain mahdollisia selityksiä käytökselle kirjoitinkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tilanteessa jonka vuoksi en voi oikein käydä missään terveyssyistä. Sen sijaan, että olisin katkera muille, kannustan vaimoani nauttimaan elämästä kaikin tavoin. Ei se ole multa pois. Haluamatta moittia tai arvostella, totean, että moneen asiaan ei voi vaikuttaa, mutta siihen kuinka asioihin suhtautuu voi aina.
P.S Kun puolisoni on onnellinen, se vaikuttaa positiivisesti myös omaan mielialaani.
Mitä tarkoitat? Miten ap voisi olla onnellinen tämmöisessä tilanteessa, siis jos toinen kohtelee huonosti. Ei tässä tapauksessa taida auttaa että ap muuttaisi suhtautumistaan. Paitsi niin ettei enää siedä mieheltään epäkunnioittavaa käyttäytymistä.
Ihan on kyse siitä, että miehesi on mulkku. Varmaan itsekin tiedät mitä tulee tehdä.