Parisuhteessa olevat äidit, onko kenelläkään vastaavaa, että olet käytännössä yksinhuoltaja?

mies aina töissä ja minä kotona ja kun on pieni vauvakin niin minnekkään rientoihin ei voi itse lähteä vaan täällä sitä jäkitetään päivät ja illat yksinään. oon aikas kypsä jo tähän vaikka muuten on ihana mies...siis silloinkun on kotona auttaa kyllä kaikessa eikä istu koneella, mutta on vaan niin vähän kotona.

tekee töitä 7pvä/vko ja ennen klo19 ei koskaan tule kotiin, joskus menee yömyöhään ja aamulla lähtee jo ennen 9.

Eilen on nähty isukki, tänään ei. Työhommat vie. Ratkaisen kohta homman niin, että hankin eron niin saan sitten kaikki yh:lle kuuluvat etuudetkin. Nyt kun niitä ei saa, kun äijä kuuluu kuitenkin virallisesti ruokakuntaan. Rahaa ei hommistaan nimittäin kuitenkaan paljoa perheelle liikene.

elämä tosiaan on helpompaa yksinhuoltajana. Vaikka isukki uusine tyttöystävineen ei ihan joka toinen viikonloppu mitenkään ehdikkään ottaa lapsia luokseen, mummot ja papat, kummit ja kaverit tarjoavat lapsenhoito-, kodinhoito-, sielunhoito-, autonhoito-, nurmikonhoito jne apua. Seuraa teatteriin, konserttiin, elokuviin, kyläilylle jne riittää myös.

meillä tosin mies tuo sitä rahaakin taloon. yh:na en pärjäis näin hyvin rahallisesti. Tosin saan kyllä sitten jatkuvasti kuulla, että en tuo itse niin paljon rahaa... ja sen takia miehen mielestä hän on oikeutettu viettämään vapaa-aikansa jossain muualla kuin kotona ja mulla ei saa olla omaa aikaa.



Miehen sain auttamaan kotona enemmän kun jätin vain kaiken tekemättä (paitsi aivan välttämättömimmän lapsien hoitoon liittyvän.) Ekana päivänä mummi sattui kylään ja korjasi tiski-vuoren (kun ei kestänyt katsella sitä siivoa). Illalla miehen tullessa kotiin julistin riemuissani näin: " Mäkin olen nyt ottanut sen tyylin, että odotan että joku muu tekee... jätän vain tekemättä ja sitte odottelen josko joku muu tekis... ja kyllä ne joku sitten hoiti!" Kaiken vaan sitten jätin tekemättä. Lapsille ruokaa purkista ja sitten pihalle, leikkipuistoon, kylään siksi aikaa kun mies tulee mahdollisesti töitten jälkeen nälkäisenä kotiin katselemaan sitä sotkua ja ihmettelemään tiskejään mitä toissapäivänä on jättänyt pöydälle.

MItä jos kehittäisin jonkin harrastuksen ja vaatisin omaa aikaa sille? Saisin vähän tuuletettua päätä, nyt kun olen äitiyslomalla täällä kotona lasten kanssa päivät pitkät. Mutta mikä se harrastus voisi olla.... blääh.



t. ap

huomasin että todellakin olen vajonnut tähän kaikkein tyypillisimpään loukkoon: en olisi ikinä uskonut, että meille käy näin, kun lapsia saadaan. Hyvin monethan eroavat juuri silloin, kun lapset pieniä. Tuntuu, ettei meillä ole kovin paljon yhteistä kun mun mielenkiinto on lapsissa. Eikä muussa. Mies taas tuntuu jatkavan entistä elämäänsä, toki rakastaa meidän lapsiakin, mutta kuitenkin. Jotenkin tuntuu, ettei sitä huvita olla kotona. Meidän tarttis kehittää jotain yhteistä. Ja saada noi työnjaot selviksi. Onko kokemuksia, miten tämän voisi ratkaista?



t. ap

että mulla on kolmen lapsen sijasta neljä lasta.

Mänä kahden alle 3 vuotiaan kanssa kuulemma vain laiskottelin kotona kun mies raatoi töissä vaikka ruoka oli pöydässä, puhtaat vaatteet päällä ja koti siivottuna. Tästä syystä hän piti kotia lähinnä täyshoitolana. Tuli ja meni omien oikkujensa mukaan ja tuskin viis veisasi lapsistaan. Kohta on puolivuotta täynnä ja ero selvä. Enkä voisi olla tyytyväisempi. Ero oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Nyt toki olen yksinhuoltaja ja arki on joskus niiltä osin raskasta mutta ei tarvitse ainakaan vastata teoistaan ja menoistaan toiselle jolla ei ole tarjota kuin henkistäväkivaltaa.



Ap suosittelen todella katsomaan pitkään peiliin ja kysy kuinka sinua ja lapsiasi saa kohdella. En missään nimessä haluaisi muille samaa vuosien helvettiä.

höpönassuja jatka saa tulla ja mennä miten haluaa. Jos nainen tekisi samalla tavalla ja isä joutuisi olemaan lasten kanssa niin johan äitiä paheksuttaisiin kun ei välitä lapsistaan.

aloin saada

rytmihäiröitä ym. sairauksia arjen yh roolini

johdoista- 4 lääkettä mm



mies säikähti



kysymys on siis muustakin kuin hyvästä tahdosta

kysymys on äidin ja lasten edusta- mies hyvä