Pelkään miten lapset suhtautuu tulevaan avioeroon. Kokemuksia, miten 17-18v pojat asiaan on reagoineet?

Tuon ikäiset pojat ovat vain helpottuneita, kun eroatte. Ovat niin isoja, että aistivat kyllä teidän ongelmanne. Kannattaa puhua asiasta heidänkin kanssaan. Tulet huomaamaan, kuinka kypsää ja fiksua puhetta heiltä tulee.

Esikoinen oli 16v, ja ero vaikutti. Hän itse kysyi jo pari kertaa, että miksi ette eroa. Ero tuli, ja poika otti sen vaikeasti. Kertoi olevansa minulle vihainen. Tarkempaa syytä ei osannut sanoa mistä viha tuli.

Erosta on jo aikaa ja välit ja on hyvät. Ei ole puhuttu, mutta ymmärtää kyllä eron syyt. Kyllähän hän itsekin huomasi ettei asiat olleet hyvin, vaikka meillä ei riidelty.

Nuo pojathan on jo lähes aikuisia. Ette mitenkään voi piilottaa ongelmianne heiltä. Eli käytännössä osaavat jo odottaa, että eroatte.

Tärkeintä on, että he eivät joudu erotuomareiksi välillänne. He näkevät teissä molemmissa hyvää ja huonoa. Sellaista, jota ette itse näe.

Minulla on kokemusta vain tyttärenä, mutta minä ja siskoni otettiin asia ihan hyvin. Oltiin toki surullisia ja vihaisia isälle joka oli jättäjä (äiti ei olisi halunnut erota), mutta onneksi vanhempamme osasivat erosta huolimatta pysyä aikuisina ja erota sovussa puhumatta pahaa toisesta. Sillä oli varmasti iso vaikutus. Kaverini vanhemmat erosi samoihin aikoihin todella riitaisasti ja se oli paljon rankempaa hänelle.

Lapset ovat siinä iässä, että työstävät omaa eroa kodista. Osa ottaa tosi raskaasti sen, että tuttu ja turvallinen lapsuuden koti katoaa tuossa vaiheessa. Muuttavat kohta omilleen, eikä ole enää paikkaa, johon palata. 

Onko mahdollista, että heillä oma vanha koti säilyy vai muuttavatko molemmat vanhemmat uuteen asuntoon? Jos mahdollisimman vähän muut asiat muuttuvat, tekee helpommaksi.

Ovat helpottuneita jos myrkyllinen ilmapiiri on vaivannut kotona, tietävät jo asiasta, ihmettelevät miksi ette kohtele heitä aikuisina.