Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä muuta elämäänne kuuluu lasten ja kodin lisäksi?
26.04.2010 |
Havahduin tässä hetki sitten, että olen elänyt 2v vuotta ihan vaan tätä kotielämää..ilmanko tympäännyttää, moni vanha rakas asia on jäänyt, ja olen 24/7 VAIN ÄITI :-O
Mitä teillä muilla pienten lasten vanhemmilla on elämässänne? Mistä saatte iloa, virtaa, hengenravintoa tai fyysistä jaksamista?
Ja mitkä asiat teitä kuluttavat lastenhoidon lisäksi?
Olisi kiva saada laajempaa kuvaa muiden suht vastaavassa (lasten suhteen) elämäntilanteessa olevien kanssa.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kavereiden kanssa käyn vähintään kerran kuussa teatterissa, syömässä tms. Joskus mieskin on mukana ja lapsilla hoitaja.
Työtä teen lyhennetyllä työajalla, mutta se on tärkeä osa minua ja mielenkiintoista.
Harrastan monipuolisesti liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa. Kerrallaan noin tunnin.
joka myös kuluttaa melkoisen paljon (ja toki lohkaisee ison osan ajastakin). Parisuhteen toimimattomuus ja ongelmat teinien kanssa kuluttavat myös melko paljon.
Noita virtaa, iloa ja jaksamista edesauttavia tekijöitä ei sitten juuri olekkaan. Lähinnä kaunis aurinkoinen sää ja hyvä musiikki radiosta töihin ajellessa ovat niitä asioita jotka piristävät mieltä, mutta kylläpä tämä elämä muuten on melkoista pakollisten tehtävien hoitamista.
Ensisijaisesti toki olen aina äiti, minkäs teet, ei sitä töihinmenokaan muuta. Mun pääni pitää selvänä kahvittelut sisarusten ja ystäviena kanssa, useita kertoja viikossa ja ihan yksin, ilman lapsia, siellä sielu lepää.. Ja pihanhoito käy mulle harrastuksesta ja samalla saa lapset "ulkoilutettua" ihan kuin itsestää, ei tartte sitä ressata..
Ja iltaisin, otan omaa aikaa ihan röykeästi ja mies sen minulle suo, sen vietän joko koneella, lenkkeillen tai rakkaan harrastukse, piirtämisen kanssa..
Kotiäitinä lähes 8 v putkeen.
Eli harrastan lattaritansseja. Lisäksi pienet irtiotot arjesta joko perheen kesken tai miehen kanssa kahdestaan. Ja tietysti kiva, haastava työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jumalainen seksi jumalaisen mieheni kanssa on todella tärkeää mulle/meille.
ja myös kahdenkeskinen aika on suola, kun joskus pääsemme kaksin jonnekin..niistä ammenna voiman tähän arkeen.
t. 4:n äiti
on 3-vuotias lapsi ja toinen suunnitteilla, näin esitietoina.
Opiskelen ja teen ohessa satunnaisesti töitä. Lisäksi tapaan ystäviäni joko kyläilyn merkeissä tai muuten n. 1-3 krt/viikossa. Salilla tai jumpassa käyn 2-3 krt/viikossa. 1-2 krt/kuukaudessa käyn ulkona joko ystävieni tai mieheni kanssa eli leffassa/syömässä/baarissa/teatterissa/juhlissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset käy harrastuksissa, ilman lapsia kahvittelemassa monta kertaa viikossa yms.???
Pidän tosi paljon työstäni, se on tärkeää. Ja tärkeitä ovat myös ystävät ja sukulaiset. Lisäksi muutama kiva harrastus. Tosin sukulaisia ja ystäviä tavataan myös perheen kanssa ja pari harrastustakin on perheen yhteisiä, eli menee vähän limittäin.
Silloin tällöin käyn jonkun kaverin kanssa ostoksilla, kahvilla tai konsertissa (aika harvoin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset käy harrastuksissa, ilman lapsia kahvittelemassa monta kertaa viikossa yms.???
7.00-15.30 eli on kotona neljään mennessä. Sen jälkeen olen periaatteessa vapaa menemään juuri niin kuin lystään, mutta usein käyn siellä kahvilla kun lapset on menossa nukkumaan niin saa siippakin hetken omaa aikaa ja sitten kun tuleen kotiin alkaa se ihana yhteinen aika :)
9
Onko teidän miehenne sellaisia, että he eivät kaipaa omaa aikaa/aikaa harrastuksille vaan kaiken työssä ololta liikenevän ajan suo teille naisille omaa aikaa ja hoitaa lapsia? Meillä kun mieskin tahtoo harrastaa samallalailla kuten minä, ei siis jää kuin pari iltaa viikossa aikaa kummankaan harrastaa tai ainakaan muuten emme näkisi koskaan toisiamme. Nytkin tuntuu että jos minä olen kaksi kertaa viikossa salilla, mies kaksi niin eipä meillä ole perheen yhteistä aikaa enää juuri ollenkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset käy harrastuksissa, ilman lapsia kahvittelemassa monta kertaa viikossa yms.???
En ole nipo, mutten ymmärrä naisia/miehiä jotka käyvät jumpissa 4krt/vko - työnsä lisäksi.
Siis niitä naisia, joilla pienet lapset!
Mistä saatte iloa, virtaa, hengenravintoa tai fyysistä jaksamista? Ja mitkä asiat teitä kuluttavat lastenhoidon lisäksi?
Iloa: Ystävät, läheiset sukulaiset, ulkoilu (ainakin aurinkoisessa säässä!), teatterikäynnit, viinikin silloin tällöin ;) Eniten iloa tuottaa kuitenkin lapsi ja lapsen iloisuus!
Kuluttaa: Pitkähköt työpäivät ja taloudellinen tilanne yksinhuoltajana
Eikä tässä lastenhoidossakaan ihan yksin olla, vaan tukiverkostoni auttaa tarvittaessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 tunti juoksemassa tai jumpassa 24:stä tunnista nyt ei ole kovin paljoa. :D
Ei vaikka laskisi mukaan vain pelkästään lasten valveillaoloajakin eli jotain 12-14 tuntia. YKSI TUNTI!!
Ja mitä miehen harrastuksiin tulee, niin yksi tunti neljä kertaa viikossa häneltäkin. Yhteensä siis 8 tuntia meiltä, ja aina on jompikumpi lapsen kanssa. Yhdessäkin ehditään olla perheen kesken. Järjestelykysymys se on.
1 tunti juoksemassa tai jumpassa 24:stä tunnista nyt ei ole kovin paljoa. :D
Ei vaikka laskisi mukaan vain pelkästään lasten valveillaoloajakin eli jotain 12-14 tuntia. YKSI TUNTI!!
Ja mitä miehen harrastuksiin tulee, niin yksi tunti neljä kertaa viikossa häneltäkin. Yhteensä siis 8 tuntia meiltä, ja aina on jompikumpi lapsen kanssa. Yhdessäkin ehditään olla perheen kesken. Järjestelykysymys se on.
... ja kaupassa käynnit yms. pakolliset...?
Mä kun kävin töissä, kerkisin olla lasten kanssa illalla jotain 4 tuntia ennenkun menivät nukkumaan... 1 tunti jossain, kauppareissu ja matkat päälle, niin eipä tenava hääppöisesti vanhempaa kerkiä näkemään... Siis yks ilta viikossa nyt on ihan ok, mutta kun toiset ei jätä sitä siihen yhteen...
Jos ei teillä onnistu tai on hankalaa, niin turha sitä on toisia ruveta haukkumaan itsekkäiksi tai etteivät vietä lastensa kanssa aikaa.
Vauvaiässä asia ei ole ihan niin yksinkertaista, mutta silloinkin vauva juoksukärryyn ja lenkille.
Me ei esimerkiksi juuri telkkaria katota.
Meidän kuopus on nyt 1v, eikä tämä viimeinen vuosi ole sisältänyt yhtään mitään muuta, kuin kodin ja lapset. Vuosi sitten pitkitin äitiyslomalle jäämistäkin juuri siksi, että tiesin tilanteen menevän taas tähän - minä kökin kotona, siivoan, pesen kakkapyllyjä, niistän neniä ja niin edelleen, eikä mitään muuta ole. Tämä sama kuvio oli myös esikoisen ekana elinvuotena, joskin silloin minä päätin, että palaan opiskelemaan, kun esikoinen oli vuoden. Aikomukseni oli opiskella 3 päivää viikossa, jolloin esikoinen olisi ollut hoidossa, muun ajan olisin hoitanut häntä kotona, mutta sitten mieheni päättikin, että hän jää koti-isäksi, ja olikin sitä kaksi vuotta. Minä tein opinnot loppuun ja menin töihin, ja olin töissä aina siihen asti, että kaksi viikkoa ennen LA:ta lääkäri päätti, että yritetään käynnistää synnytys raskaushepatoosin vuoksi.
Mulla ei ole yksinkertaisesti varaa harrastaa itselleni rakkaita asioita enää, kun olen kotiäitinä eikä tuloja ole. Miehen tulot eivät ole yhtä suuret kuin kahden työssäkäyvän tulot yhteensä, joten elämme yhden ihmisen tuloilla. Toisekseen minua ei lämmitä se, että pääsisin harrastamaan kerran kuussa, se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Säännöllistä viikottaista omaa harrastusaikaa mulle ei kuitenkaan ole pystytty eikä pystytä järjestämään miehen töiden ja opiskelujen vuoksi. Kavereiden kanssa kahvittelut ja kyläilyt ei juuri onnistu, lasten kanssa tai ilman lapsia, koska päiväsaikaan kaverini ovat töissä/opiskelemassa, ja ilta-aikaan aika harvoin kukaan enää jaksaa tehdä yhtään mitään yhtään kenenkään kanssa, kaikki ovat mielellään kotona ihan itsekseen ja oman perheensä kesken. Jos ja kun mulla olisi aikaa ja mahdollisuus tavata joku, kellään muulla ei ole aikaa eikä mahdollisuutta, ja päinvastoin. Lisäksi, jos joskus harvoin jotakin yhteisiä juttuja onkin saatu sovittua, ne peruuntuvat aina jonkun sairastelun vuoksi. Esimerkiksi viimeksi, kun olimme lopultakin kaveriporukalla löytäneet kaikki sopivan ajan viettää pikkujouluja, meillä molemmilla lapsilla nousi kuume 39 asteeseen, tuli yskä ja nuha, joten minä jouduin jäämään pois pikkujouluista. Lapset olivat kyllä sairaita myös seuraavana päivänä, mutta mies meni omiin pikkujouluihinsa kyllä (tarjoutui kyllä jäämään pois, mutta sanoin, että menee, koska en jaksa katsoa koko iltaa hänen mytrynaamaansa jos joutuu jäämään pois odottamistaan juhlista). Jos lapset sairastuvat, se olen aina minä, joka jää hoitajaksi, koska lapset itse tahtovat äidin, mies ei jaksa kuunnella lasten monta tuntia kestävää ulinaa äidin perään enkä minä halua viettää vähäistä vapaa-aikaani miettien, miten vähän innostaa palata kotiin, koska tietää, mitä siellä on vastassa - itkevät, kitisevät lapset, kiukutteleva, kitisevä mies, joten reissusta, jonka piti olla rentouttava, tuleekin jotain ihan muuta. Tämä kuluttaa, joten en viitsi nykyään edes tuhlata energiaani minkään oman ajan järjestelyyn, koska se ei onnistu kuitenkaan.
Kaikki ilo ja virta on revittävä lapsista, vaikka ei se helppoa ole. Joskus lapset tuottavat iloa ihan omana itsenään, kun ovat yksinkertaisesti niin hassuja, toisinaan sitä katselee huutavia ja karjuvia kakaroita ja miettii, että milloin se alkaa se "elämäni paras aika", jota minä nyt kuulemma vietän. Onneksi netti on pullollaan keskustelupalstoja sun muita verkostoja, tämän kaltaisissa paikoissa minäkin pääsen jakamaan niin ilot, surut kuin ketunhännätkin, kun kaikki menee taas pieleen eikä jaksaisi enää yhtään mitään. Ja toisaalta - vielä pari vuotta, ja sitten tämä kotiäitiys on ohi. Veikkaan, että saatan joskus tulevaisuudessa jopa kaivata tätä kotona oloa, vaikka se nyt tuntuukin aivan uskomattomalta ajatukselta (miten hullu sitä pitää olla, että tästä oikeasti nauttisi...) :D
Alue: Aihe vapaa
Minulle kodin ja perheen lisäksi on erittäin tärkeää 1) liikunta ja 2) oma haastava ja mielenkiintoinen työ. Nämä kaikki kolme tukevat toisiaan ja tuovat elämään tasapainoa ja vaihtelua.