Mieheni ostaa läskini ;-)

Me kun ollaan yhtä perhettä, niin meillä on myös yhteiset rahat.

Me kun ollaan yhtä perhettä, niin meillä on myös yhteiset rahat.

Jos teillä on joku viikottainen askare, niin mies hoitaa sen jos olet laihtunut kilon.

Jos taas et, niin hoidat itse.

Tai jotain...

Miten olette päätyneet tilanteeseen, jossa parisuhteessa toisella ei ole ilmeisesti ollenkaan omaa rahaa (siis jos 200 euroa vaaterahaa on joku huikea motivaattori)? Minusta olisi halventavaa ja alentavaa, jos mies antaisi minulle rahaa mistä tahansa toimesta vastapalkkioksi, saati sitten ulkonäön "kohentamisesta". - Oli sitten yhteiset rahat tai omat rahat.



Toki on kiva, jos mies tsemppaa ja on mukana sinun ponnisteluissasi oman päämäräsi saavuttamiseksi, ja jos mies esim. spontaanisti sitten 20 kilon jälkeen ostaisi sinulle vaikka 200 euron arvoisen vaatelahjan saavutustasi juhlistaakseen, niin se olisi mukavaa muistamista, mutta tuo, että etukäteen sovitaan, mitä mies maksaa sinulle jostakin, kuulostaa aika hirveältä.



Eikö sinulla ole omia tuloja, ja jos, miksi ei? Jos olet kotona ja tuloton esim. yhteisten lasten hoidon takia, miksi miehen palkkarahat eivät ole sinunkin käytössäsi? Ihan kuin miehesi olisi isäsi, joka palkitsee hyvin menneestä kokeesta tms.

Aivan huippuhyvä idea! Mä taidan kopioida idean.. tulee tunne, että mies tukee täysillä laihdutusta, kun lähtee tuolla tavalla mukaan.



Kiitti ideasta!

Näytin miehelle tota viestiä ja se suostui kans =))



Me otetaan siihen lisäys: jos tulee lisää, ni mä maksan miehelle sen kympin joka kilosta :)



No nii, ja läskit veks!!

Näytin miehelle tota viestiä ja se suostui kans =)) Me otetaan siihen lisäys: jos tulee lisää, ni mä maksan miehelle sen kympin joka kilosta :) No nii, ja läskit veks!!

Unohdin kirjoittaa, että tuo pykälä meilläkin on.

Kilo ja kymppi, suuntaan tai toiseen ;-)

t: ap

Ja 60 kilon alituksesta sai 3000mk...mut tää oli joskus 10v sitten!!!

Pudotin sitten painoa 40kg

löytyy jokin mikä motivoi, kun se laihduttaminen on aika yksinäistä puurtamista

Siis eiköhän tämä ole ap:llakin MOTIVAATTORI! Oli sitten eri tai yhteiset rahat. Tuo kuulostaa kivalta. Sitten on tosi hyvä omatunto ostaa vaatteita jouluna. Mulla ainakin pakkaa ottamaan sydämen päälle itselle ostaminen, kun vois ostaa lapsillekin. Vaikka ei ole edes rahasta tiukkaa.

Että eri ihmisiä motivoi eri asiat. Olis mustakin hassua, jos mulle maksettais kymppi kilolta. Mitä mä sillä kympillä tai kahdella sadalla teen, kun kortilla makselen monen sadan ostoksia harva se päivä.



Mutta ehkä mua motivoisi satanen kilolta. Ja jokainen varmaan osaa laittaa sen sopivan summan neuvotteluille.



Mutta laihdutus on täälläkin menossa ja viisi kiloa on kevään mittaan tippunutkin. Normaalipainoinen olen muutenkin, joten mitään kymmeniä kiloja en voisi edes laihtua. Mutta kyllä minäkin motivaattorista olen hyötynyt. Haastoin miehen kisaan, että kumpi laihtuu enemmän. Ja ehdot laitettiin vielä miehelle edullisiksi, eli kilo kiloa vastaan, eikä mitään prosenttien laskemista. Minä nyt vaan satun olemaan sen verran kilpailuhenkinen, että olen päättänyt voittaa.

Miten olette päätyneet tilanteeseen, jossa parisuhteessa toisella ei ole ilmeisesti ollenkaan omaa rahaa (siis jos 200 euroa vaaterahaa on joku huikea motivaattori)? Minusta olisi halventavaa ja alentavaa, jos mies antaisi minulle rahaa mistä tahansa toimesta vastapalkkioksi, saati sitten ulkonäön "kohentamisesta". - Oli sitten yhteiset rahat tai omat rahat. Toki on kiva, jos mies tsemppaa ja on mukana sinun ponnisteluissasi oman päämäräsi saavuttamiseksi, ja jos mies esim. spontaanisti sitten 20 kilon jälkeen ostaisi sinulle vaikka 200 euron arvoisen vaatelahjan saavutustasi juhlistaakseen, niin se olisi mukavaa muistamista, mutta tuo, että etukäteen sovitaan, mitä mies maksaa sinulle jostakin, kuulostaa aika hirveältä. Eikö sinulla ole omia tuloja, ja jos, miksi ei? Jos olet kotona ja tuloton esim. yhteisten lasten hoidon takia, miksi miehen palkkarahat eivät ole sinunkin käytössäsi? Ihan kuin miehesi olisi isäsi, joka palkitsee hyvin menneestä kokeesta tms.

sinulle ja ole itsellesi kovana että onnistut

Mä saan siis 20€/kilo. Toisaalta pudotettavaa ei ole kuin max. 10 kiloa ja silloinkin bmi on enää 20.

81,0kg.

Ensi lauantaiksi tavoite 80,0kg.

Katsotaan miten käy kun on jääkaappi täynnä äitienpäiväherkkuja...

t: ap

Aika omalaatuinen tekniikka sulla. Mutta onnea matkaan!



Ja peeässänä, kannattaa jättää ne herkut jo kauppaan. On paljon helpompaa niin.

Aika omalaatuinen tekniikka sulla. Mutta onnea matkaan! Ja peeässänä, kannattaa jättää ne herkut jo kauppaan. On paljon helpompaa niin.

Ei tarvitse yksinään vetäistä koko fröödingeä.

Kävimme äsken kaupassa ja ostokset näyttivät jo paremmilta kuin ennen.

Aiemmin ostimme vaaleaa leipää, punaista maitoa, kasa karkkia, kotipaistopullaa, kaljaa...

Nyt oli kuituista leipää, rasvatonta maitoa, yksi lakupatukka/hölö, ei pullaa, ei kaljaa.

Vaikka tuo äitienpäivä tulee "sotkemaankin" heti alkuunsa, niin otan sen vain erityispoikkeuksena tässä projektissa. Kovin usein en salli itselleni niitä.

Niin... ja jos (kun!) laihdun 20kg, niin olen silti laskurin mukaan lievästi ylipainoinen, eli todellakin varaa olisi kadottaa n. 25% massastani.

t: ap

Eiköhän apn:kin mies hyväksy ap:n ja rakasta häntä sellaisena kuin on.. Mistä sait sellaisen päähäsi?



Mutta jos ihminen on oikeasti ylipainoinen ja haluaa laihtua, niin tuohan on loistava kannustin. Ja mitä väliä siitä summasta, ajatus tuossa on kuitenkin tärkein

Ja vaikka oliskin yhteiset rahat tms., niin harvoin mä ainakaan raaskin satoja euroja tuhlata omiin vaatteisiini kerralla. Mulla olis kyllä siihen varaa, mut olis huono omatunto, jos törsäisin niin paljon. Tuolla tyylillä olisin "tienannut" rahat ja siksi oikeutettu käyttämään ne aivan miten haluan.



Mulla ei tosin ole pudotettavaa kuin alle 5 kg, mut jotain motivaattoria tarvitsisin.

Mut se ehkä siksi, että olen kärsinyt syömishäiriöstä ja just tuollainen vois laukaista sen uudelleen.