Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä luulette onko lapsuuteni vaikuttanut minuun aikuisena?
14.04.2010 |
Lapsuuteni ja nuoruus oli hyvin turvallista. Asuimme maalla, kavereita ei ollut eikä harrastuksia. Joskus kävimme sukulaisissa missä oli lapsia leikkikaveriksi. Välimatkat oli tosi pitkiä eikä vanhemmat kannustaneet mihinkään. Rahatilanne oli myös tosi niukka vanhemmillani eli mitään ei voinit ees vaatia.Noin 12-16v kesät oli tosi pahoja kun kouluunkaan ei päässyt. Minulla oli tuossa iässä mielikuvitus ystäviä, siis kuvittelin ystäviä ja seuraa itselleni. Oli myös ajatusharhoja siis kuvittelin että muut kuulevat ajatukseni. Myös syömishäiriöitä oli ajoittain, paistoin lettuja ja sitten oksensin. Kaiken tämän koen johtuvan siitä että päivillä ei ollut mitään merkitystä. Toki järjestin itselleni ohjelmaa minkä pystyin, juoksin niin kauan kuin jaksoin tai jumppasin.
Nyt aikuisena vasta olen osannut rakentaa inhimillistä elämää iselleni,tajuan että mulla on oikeus käydä jumpassa, kampaajalla tms.. Nyt kun mulla on lapsi en ikinä muuttaisi paikkaan missä ei ole muita ihmisiä. Olen niin onnellinen kun lapsillani on ystäviä jotka käy meillä ja ulkoilevat yhdessä ja leikkivät.
Ja tästä elämästäni annan sen esimerkin että oon ollu 19v kun oon syöny elämäni ensimmäisen hampurilaisen. Ja siihen aikaan tajusin ett oikeesti on ravintoloita joissa on tarjoilijat ja voi tilata ruokaa ett se ei oo vaan jotain mitä telkkarissa näkee.
Kommentit (3)
jos lapsuutesi ja nuotuutesi olivat turvallisia.
Vanhempien huonosta rahatilanteesta ja syrjäisestä asuinpaikasta tuskin aiheutuu ajatusharhoja ja sitä, että kuvitellaan mielikuvitusystäviä vielä 16-vuotiaana, siksi että koulun kesäloma kestää 3 kk.
Jos ihmisellä tosiaan on hyvä ja turvallinen koti, sekä saa koulussa tavata kavereita niin tohon on joku muu syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen elänyt vähän kuvaamasi kaltaisen lapsuuden: turvallinen, rakastettu, maalla, ilman kavereita ja ilman rahaa. En minäkään alaikäisenä koskaan käynyt hampurilaispaikoissa enkä ravintoloissa, ulkomaanmatkoihin ei ollut rahaa ja vaatteet kierrätettiin sukulaisilta jms.
Minä kuvittelen asioita, keskusteluja ja "ystäviä" vieläkin, olen kohta 40. Ei siinä ole mitään pahaa, se on vain merkki luovasta mielikuvituksesta - toki se pitää pitää kurissa tai tietää, mikä lopulta on totta ja mikä kuvitelmaa. EHkä tämä on osittain nuoruuden sosiaalisten suhteiden puutteen ansiota, muta olen hyötynyt siitä aikuisena ammatissani paljon.
Ja mitä noihin ravintoloihin ja muotivaatteisiin tulee, minun köyhä nuoruuteni tarkoittaa vain, että minulle nuo eivät ole mitään kovin tavoittelemisen arvoista. Kotiruoka on yleensä hyvää, usein ravintolaruokaa parempaa. Hampurilaisia parempaa se on ihan ehdottomasti.
Alue: Aihe vapaa
elämänkaari on sellainen... Lapsuus, perhe jne vaikuttaa siihen kuka sinä olet, mikä sinä olet jne jne... Aikuisena päätät itse mihin suuntaan elämäsi viet...