Millaisia bichon friset on oikeasti?
Mitkä on niiden pahimpia ongelmia? Kannattaako ottaa kahden aikuisen perheeseen seurakoira-lenkkikaveri-kainaloiseksi jos toivoo koiran olevan fyysisesti terve ja mukavaluonteinen, sisäsiistiksikin oppimaan kykenevä?
Aiempaa koirakokemusta on sheltistä ja pystykorvasta.
Kommentit (46)
BF on kova haukkumaan, ja turkki on työläs.
No miksi ne haukkuu niin kovasti? Vahtivat, arkuuksissaan, pomottaakseen.....?
Tai no, pomottamisen sijaan olisi kai parempi sanoa että komentakseen ihmistä. Antamaan ruokaa, leikkimään, ottamaan syliin, heittämään palloa, rapsuttamaan...
Vierailija kirjoitti:
No miksi ne haukkuu niin kovasti? Vahtivat, arkuuksissaan, pomottaakseen.....?
Niitä ei vaivauduta kouluttamaan, kuten ei valtaosaa muistakaan pikkuräksyistä. Ja se ajatus, että koiran kuuluu haukkua. Juu kuuluu, muttei jatkuvasti ja kaikelle mikä liikkuu.
Anopilla oli. Ei se haukkunut. Oli aivan ihana pieni koira.
Hyväkäytöksisiä ja hiljaisia bichoneita olen nähnyt vain koiranäyttelyissä ja koiranäyttelyihmisillä. Enemmistö on juurikin näitä
seurakoira-kainaloisia, joita ei viitsitä opettaa tavoille.
Vierailija kirjoitti:
Miksihän niitten suosio on laskenut niin paljon?
Rotu on mainostettu hyvin allergisellekin sopivaksi. Nyt on kuitenkin muotia hankkia duudeli.
Vierailija kirjoitti:
Miksihän niitten suosio on laskenut niin paljon?
Turkki on todella vaikea pitää hyvänä jos haluaa että koira näyttää bichonilta ei kynityltä kanalta.
En ole koskaan tykännyt niistä, kaverini koira haukkui mulle AINA. Ärsyttävä, anteeksi 😅
Paikaltaan lonksuvat nivelet, allergia kaikelle ruualle ja hirvittävät ihovaivat, sokeutta..viheliäisiä olentoja reppanat
Jotenkin ihan toivotonta. Olen jo vuosia etsinyt sopivaa koiraa. Tykkään pienistä koirista, mutta aina on joku mutta - silmät pullistuu päästä, ei saa henkeä, polvet, lonkat, iho, allergiat.... taidan luovuttaa.
^ Sama. Hirveässä jamassa on seurakoirat nykyään.
Mut pennut käy kaupaksi ku siimaa.
En tunne bichon frisen tilannetta, mutta monen pikkurodun tilanne vaatisi mielestäni eläinsuojelullisia toimia.
Paikaltaan lonksuvat nivelet - mitä tämä tarkoittaa? Ja onko se yleistäkin?
Allergioita, huonot hampaat, polvinivelet, ihan normi pikku koirien ongelmat. Kouluttaa pitää pennusta asti hyvin, aika jääräpäitä ja herkkiksiä. Turkin trimmaus on sama kun villakoiran trimmaus, helposti tulee takkuja ja karvanvaihto aikana pohjavilla jää osaamattomilta karvapalttooksi kaiken alle. Eli trimmaus vie rahaa, hammaslääkäri kertakäynti n500e, sukulaisella meni 1500 hampaisiin useamman kerran, koiralla enää 4 hammasta jäljellä. Se rotu vie hyvin rahat.
Vierailija kirjoitti:
^ Sama. Hirveässä jamassa on seurakoirat nykyään.
Kannattaisko etsiä seurakoiraryhmän ulkopuolelta? Muistakin roturyhmistä löytyy pieniä/pienehköjä rotuja, joita ei vielä ole pilattu.
Esim ryhmästä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat, löytyy terveitä/terveehköjä rotuja.
Vierailija kirjoitti:
Paikaltaan lonksuvat nivelet - mitä tämä tarkoittaa? Ja onko se yleistäkin?
. Löysät polvinivelet, lähtevät pois paikaltaan. On yleistä pikku roduilla. Vaatii leikkauksen.
En uskalla ottaa enää mitään koiraa. Jalostus on pilannut kaikki rodut, jotka sopisivat mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän niitten suosio on laskenut niin paljon?
Rotu on mainostettu hyvin allergisellekin sopivaksi. Nyt on kuitenkin muotia hankkia duudeli.
. Se allergiaystävällisyys johtuu vaan siitä koska ei ole alukarva, eikä päälykarva lähde, eikä hilsettäkään koska pitää pestä ja trimmata 3vkon välein. Itselläni ollut pari villakoiraa.
Miksihän niitten suosio on laskenut niin paljon?