Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen ilman suuria haaveita
12.07.2022 |
Tuntuu, että kaikilla ihmisillä on haaveita, joita kohti he pyrkivät elämässään. Monet haluaa perheen tai säästää rahaa johonkin pitempään ulkomaanreissuun. Minulla ei ole oikeasti mitään haaveita. Onko muita haaveettomia palstalla?
Ainoat tavoitteet, joita itselleni asetan ovat lähinnä työelämän projektit ja ehkä joku urheilutavoite kuten tänä kesänä juoksen maratonin. Näitä en kuitenkaan pidä haaveina, koska automaattisesti ajattelen, että itseään pitää muistaa kehittää työssään ja arvostan ihmisiä, jotka kykenee raskaaseen fyysiseen suoritukseen. Nämä minun "haaveet" ovat enemmänkin vain suorituksia, jotka aion tehdä.
Mieheni mielestä annan elämän lipua ohitseni, kun minä en aktiivisesti haaveile jostain tietystä päämäärästä. En ole masentunut ja olen tähän mennessä pärjännyt elämässä ihan hyvin. Kaikki perusjutut on niin sanotusti kunnossa. Ymmärrän kyllä mieheni pointin, että asioita saattaa jäädä elämässä väliin kun en koe oikein mitään kovinkaan tärkeäksi, pois lukien mies + perhe, joista välitän kovasti. Tuntuukin, että ainut haaveeni on, että saan viettää heidän kanssaan monia mukavia hetkiä :D ! Aika vaatimatonta.
Lapsuudessani olin eräässä onnettomuudessa ja luulen, että sen takia en ole uskaltanut haaveilla juuri mistään. Aikuisena olisi toisaalta kiva omistaa haaveita, kun niitä pystyisi nyt jopa toteuttamaan. Lapsena halusin oman koiran, mutta aikuistuttuani koen etten halua edes sitä.
Jollain tapaa tämä asia mietityttää minua. Ei ole kiva tietää, että joidenkin mielestä kuljen vain tuulen mukana ja katson minne se johdattaa.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tehdä asioita joita kohteen tuntee intohimoa, matkustella paikkoihin jonne veri vetää. Tehdä asioita joista tulee onnellinen olo. En koe että sinun maraton-projekti on huonompi ns. haave kuin vaikka joku ulkomaanmatka. Riippuu mitä siitä saat.
Projektista tulee merkityksellinen olo vain sen projektin aikana. Jälkikäteen ei tunnu juuri miltään ainakaan jonkin ajan päästä. Matkustellut olen pikkuvauvasta lähtien ja en reissaamisestakaan saa juuri mitään irti. Loman ajan on kivaa, mutta kotona hädintuskin muistaa missä on ollut. Ei minulla ole mitään intohimoa mihinkään ja onnellisuuskin tuntuu olevan vain pieniä, yksittäisiä hetkiä siellä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vanhemmiten huomannut, että elämässä kaikkein tärkeintä on olla mahdollisimman hyvä ihminen läheisilleen unohtamatta itseään.
Itselleni työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen 33 - vuotiaana oli aika kolaus ja hautasi monta keskiluokkaista unelmaa elämästä.
Teen useampaa eri vapaaehtoistyötä: käyn ulkoiluttamassa vanhuksia, lukemassa saattokodissa asiakkaille, nuorten parissa isoveljenä/isähahmona, jakamassa ruokaa vähäosaisille.
Loput vapaa - ajasta luen kauno - ja tietokirjallisuutta.
En nyt tiedä, mitä kummimpia projekteja tähän tarvitaan, ollakseni onnellinen. Tämä on onnellisuutta.
Itse olen haaveillut realistisista asioista, esimerkiksi erään jalkapallojoukkueen näkemisestä livenä ja Yhdysvalloissa käymisestä. Molemmat ovat tapahtuneet. Toki minä haluaisin reissata koko mantereen läpi, mutta tällä varallisuudella New Yorkin ja Bostonin matka oli realistisempi.
Nyt haluaisin käydä uudelleen Lontoossa. Ei tuossa aloittajan asenteessa ole minusta mitään pahaa, jos itse tietää mitä haluaa.
Koulutttatutua levyseppähitsaajaksi ja liittyä metallliliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa jolla tässä on ongelma vaikuttaa olevan kyllä miehesi. Tyyppi on aivopesty johonkin jatkuvaan elämysvautsiin, kuullostaa todella keskenkasvuiselta ja rasittavalta. Ei hyväksy sinua sellaisena kun olet.
Mäkään en jaksa haaveilla. Suurin syy on ettei palkasta pysty säästämään kuin 2000€ vuodessa jos elää oikein säästeliäästi. Miksi haaveilla kun mihinkään mikä vaatii enemmän rahaa ei ole varaa. Eikä parempaa ole luvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulutttatutua levyseppähitsaajaksi ja liittyä metallliliittoon.
Kommmunismi on kaunis aate mikä ei toimii teoriassa mutttta käytännössä ja kapitaliismi on ruma aate mutta toimii käytännössä.
Puoliso patalaiska, kaikki lapset sairaita, yritys hädintuskin elättää...
Vielä kun vuoden raahautuisi, olisi velat maksettu.
Taas alkaa olla naru kaulaan-fiilikset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tehdä asioita joita kohteen tuntee intohimoa, matkustella paikkoihin jonne veri vetää. Tehdä asioita joista tulee onnellinen olo. En koe että sinun maraton-projekti on huonompi ns. haave kuin vaikka joku ulkomaanmatka. Riippuu mitä siitä saat.
Projektista tulee merkityksellinen olo vain sen projektin aikana. Jälkikäteen ei tunnu juuri miltään ainakaan jonkin ajan päästä. Matkustellut olen pikkuvauvasta lähtien ja en reissaamisestakaan saa juuri mitään irti. Loman ajan on kivaa, mutta kotona hädintuskin muistaa missä on ollut. Ei minulla ole mitään intohimoa mihinkään ja onnellisuuskin tuntuu olevan vain pieniä, yksittäisiä hetkiä siellä täällä.
Sellaista se on muidenkin haaveiden ja tavoitteiden kanssa, ne on merkityksellisiä tavoitteluvaiheessa ja kun tavoite on saavutettu ei se olekaan niin tärkeää. Sitten tulee taas uusi haave ja taas mennään. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka.
Haaveilin ennen omakotitalosta, mutta täytettyäni kolmekymmentä ymmärsin ettei minulla koskaan tule olemaan varaa sellaiseen. Nykyään haaveilen ainoastaan lottovoitosta.
Alue: Aihe vapaa
Täytyy tehdä asioita joita kohteen tuntee intohimoa, matkustella paikkoihin jonne veri vetää. Tehdä asioita joista tulee onnellinen olo. En koe että sinun maraton-projekti on huonompi ns. haave kuin vaikka joku ulkomaanmatka. Riippuu mitä siitä saat.