Onko täällä ketään muuta joka ei pidä lainkaan mökkeilystä?

ikäväksi mökillä olon tekee tätini jolla mökki parinsadan metrin päässä ja on lievästi sanottuna hankala ihminen (riidoissa käytännössä kaikkien sukulaisten kanssa) ja poikkeaa mökillämme silloin sun tällöin ja aina käydessään haukkuu muita ja jos siihen sanoo puolikin sanaa vastaan niin ei kuin yltyy,

Eli mökillä viihdyn ja tykkään touhuta ja lapset vielä enemmän mutta tämä luonnevikainen tätini himmentää iloa mökillä olosta.

Pitääkö miehenne? Ja joudutteko siitä huolimatta käymään jonkun sukulaisen kesämökillä kesäisin?

Pari kertaa kesässä käyn kavereittein mökeillä ihan vain päiväsaikaan visiitillä. Riittää hyvin mulle.

Kerran tai kaks kesässä tulee käytyä miehen vanhempien mökillä. Mies ja lapset ilmeisesti tykkää mökkeillä, minä voisin skipata koko touhun ja viettää kesäpäivää jotenkin muuten.

Just eilen satuin miettimään tätä samaa asiaa, kun kävin ruokakaupassa ja kuuli kun useampi porukka selvästi mietti, että mitä tarttee ottaa mökille mukaan. Mietin siis, että oonkohan ainut, joka ei hirveästi mökkeilystä välitä.



Varsinkin pienten lasten kanssa se ei ole musta kovinkaan rentouttavaa, kun pitää vahtia etteivät mene yksin veteen, kaadu pahasti kun juoksentelevat kivien ja kantojen seassa, peseytyminen on hankalaa jne. Samaten mulla on jotenkin resuinen olo aina mökkireissun jälkeen.



Onhan siinä mukaviakin hetkiä esim. kun on saanut ruoan valmiiks ja päässyt syömään tai kun sauna on vihdoin viimein lämmin ja pääset istahtamaan lauteelle. Mutta ne on niin lyhkäsiä hetkiä loppujen lopuks, että tuntuu ettei kaikki se vaiva ole sen arvosta.

Omaa mökkiä ei ole eikä tule, eikä sukulaistenkaan mökeillä käydä. Kieltäydyn kutsuista kohteliaasti. Mies käy joskus mökkeilemässä kavereittensa kanssa, ja se sopii mulle.

Ei tykkää mieskään mitenkään erityisesti. Kerran kesässä tehdään yksi pakkovisiitti appivanhempien mökille. He on siellä aina koko loman ja kaikki viikonloput ja sitten aina marisevat, kun eivät näe lapsenlapsiaan. Joten käydään siellä kerran kesässä. Mun mielestä mökillä on vaihtoehtoisesti joko tosi tylsää, tai sitten pakkotyöleiriä, jossa pitäisi koko ajan tehdä jotain anopin ja apen määräämiä kunnostushommia. Ollaan jo miehen kanssa sovittu, että jos joskus peritään tuo kesämökki niin myydään se tai sitten miehen sisko saa sen. Omaa mökkiä en ikinä halua riesaksi.

Hyi! Lapset ovat kesäisin muutaman viikon miehen vanhempien mökillä, ihan hyvä, että pääsevät kokemaan mökkeilyä. Miehenikään ei onneksi viihdy mökillä. Asumme melko lailla luonnonhelmassa järven rannalla (kaupungissa kylläkin) eli siinä on jo meille luontoa ja pihatöitä kyllikseen - näistä kyllä nautimme, samoin oman rantasaunan löylyistä (on juokseva vesi ja sähköt).



Matkailu on se meidän juttu viettää lomia. Itse olen kaikille siitepölyille erittäin allerginen ja saan helposti selittämättömiä ihottumia, imusolmukkeet kaulalla turpoavat hyttysten pistoista eli ei kiitos mökkielämä.

En tykkää ollenkaan. Ja mikä kamala työleiri se onkaan! Onneksi ei ole oma. Jos peritään, rahoiksi laitetaan heti.

Avasin ketjun, kun joskus olen ollut kamalalla mökkireissulla (vieraat laitettiin hommiin ja muu aika oli äärettömän tylsää ja itikat tuntuivat imevän kaiken veren).



Mutta jos mökki on hyvin varusteltu (tulee vesi, myös lämmin vesi, sähköt toimii, hyvä ranta ym. ) niin mikäs siellä on ollessa? Meillä ei ole omaa mökkiä, mutta vuokraamme joka kesä viikoksi mökin. Päästään siis itse helpolla, kun ei tarvitse tehdä niitä pihahommia tai mitään muutakaan sen mökin eteen. Eikä olla kenenkään vieraina..



On se kuitenkin vaihtelua (itse asumme kaupungissa), tulee paljon ulkoiltua ja voi vaikka syödä joka päivä pihalla. Ja mökillä perhe on jotenkin koko ajan kasassa ja puuhataan yhdessä, kotona jokainen tekee missä milloinkin niitä omia juttujaan (on jo siis vähän vanhemmat lapset).