Miksi ihmiset hakeutuvat opiskelemaan aloille, jotka ei heitä edes kiinnosta?

Jos ei kiinnosta mikään, mutta johonkin "pitää" hakea.

Työ on v1ttumaista joka paikassa, koska se on työtä, eikä harrastus. Työelämä on niin pilkuntarkasti säänneltyä, pakkotahtista ja kaavamaista, että pelkästään se jo v1tuttaa, puhumattakaan sitten jos itse hommakin on pelkkää paskaa. Mukavakin harrastus menee varmasti pilalle jos siitä tulee työ!

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kiinnosta mikään, mutta johonkin "pitää" hakea.

Sitten on asenteessa ongelmia jos mikään ei kiinnosta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kiinnosta mikään, mutta johonkin "pitää" hakea.

Sitten on asenteessa ongelmia jos mikään ei kiinnosta..

Ei asenne ja kiinnostus liity mitenkään toisiinsa. Jos joku juttu kiinnostaa niin se kiinnostaa tai sitten ei kiinnosta, ei asenteella voi pakottaa itseään kiinnostumaan mistään.

Vierailija kirjoitti:

Työ on v1ttumaista joka paikassa, koska se on työtä, eikä harrastus. Työelämä on niin pilkuntarkasti säänneltyä, pakkotahtista ja kaavamaista, että pelkästään se jo v1tuttaa, puhumattakaan sitten jos itse hommakin on pelkkää paskaa. Mukavakin harrastus menee varmasti pilalle jos siitä tulee työ!

Yksityisyrittäjyys oman intohimon parissa on mielestäni paras vaihtoehto. Silloin saa tehdä asiat just omalla tavallaan, määrätä omat työaikansa, valita itselle mieluisia projekteja, oman toiminsto just sellainen kuin haluaa, valita itse mahdolliset työntekijänsä ja yhteistyökumppanit jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kiinnosta mikään, mutta johonkin "pitää" hakea.

Sitten on asenteessa ongelmia jos mikään ei kiinnosta..

Ei asenne ja kiinnostus liity mitenkään toisiinsa. Jos joku juttu kiinnostaa niin se kiinnostaa tai sitten ei kiinnosta, ei asenteella voi pakottaa itseään kiinnostumaan mistään.

Jos jotain vihaa niin tuskin sitä asennetta pystyy muuttamaan niin että se vihattu asia muuttuu kiinnostavaksi, mutta kyllä se silloin on asennevika jos mikään asia ei kiinnosta tippaakaan. En nyt tarkoita, että olisi välttämättä valtava intohimo, asiaan, mutta ainakin semmoinen ala, joka on ihan perusmukava.

Monesti alasta on rakennettu pilvilinnoja ja sillä mielikuvalla on sinne haettu. Sitten kun opiskellaan karu todellisuus tuleekin vastaan ja tajutaan, ettei se olekkaan oma juttunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on v1ttumaista joka paikassa, koska se on työtä, eikä harrastus. Työelämä on niin pilkuntarkasti säänneltyä, pakkotahtista ja kaavamaista, että pelkästään se jo v1tuttaa, puhumattakaan sitten jos itse hommakin on pelkkää paskaa. Mukavakin harrastus menee varmasti pilalle jos siitä tulee työ!

Yksityisyrittäjyys oman intohimon parissa on mielestäni paras vaihtoehto. Silloin saa tehdä asiat just omalla tavallaan, määrätä omat työaikansa, valita itselle mieluisia projekteja, oman toiminsto just sellainen kuin haluaa, valita itse mahdolliset työntekijänsä ja yhteistyökumppanit jne.

Yrittäjien välinen verinen kilpailu se vasta h3lvettiä onkin. Et voi tehdä omaan tahtiisi, vaan asiakkaat ja kilpailijat määrää tahdin! Verinen hintakilpailu vetää katteet niin matalaksi, että pakko tehdä enemmän kuin jaksaisikaan, ettei konkurssi tule...

Kaikki työt on nykyään vihoviin3istä Pasketta. Lisäksi kun työstä saatava palkka ei nykyään riitä edes halvan autonropposen ylläpitämiseen että edes pääsisi sinne töihin niin missä järki. Ei ihme jos nuoret masentuu kun palkka ei riitä edes teoriassa elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on v1ttumaista joka paikassa, koska se on työtä, eikä harrastus. Työelämä on niin pilkuntarkasti säänneltyä, pakkotahtista ja kaavamaista, että pelkästään se jo v1tuttaa, puhumattakaan sitten jos itse hommakin on pelkkää paskaa. Mukavakin harrastus menee varmasti pilalle jos siitä tulee työ!

Yksityisyrittäjyys oman intohimon parissa on mielestäni paras vaihtoehto. Silloin saa tehdä asiat just omalla tavallaan, määrätä omat työaikansa, valita itselle mieluisia projekteja, oman toiminsto just sellainen kuin haluaa, valita itse mahdolliset työntekijänsä ja yhteistyökumppanit jne.

Yrittäjien välinen verinen kilpailu se vasta h3lvettiä onkin. Et voi tehdä omaan tahtiisi, vaan asiakkaat ja kilpailijat määrää tahdin! Verinen hintakilpailu vetää katteet niin matalaksi, että pakko tehdä enemmän kuin jaksaisikaan, ettei konkurssi tule...

Itse en yrittäjänä ole koskaan kokenut kilpailua ongelmaksi. Mielestäni kun on tarpeeksi luova niin pystyy helposti päihittämään kilpailun sillä omalla uniikkuudella ja ammattitaidolla. Jos taas se yrittäjän myymä palvelu tai tuote on kopio siitä mitä kaikki muutkin tarjoavat niin silloin onkin hankalampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Monesti alasta on rakennettu pilvilinnoja ja sillä mielikuvalla on sinne haettu. Sitten kun opiskellaan karu todellisuus tuleekin vastaan ja tajutaan, ettei se olekkaan oma juttunsa.

Mielest'ni tuolloin kannattaa vaihtaa alaa. Toki se harmittaa, että on heitetty hukkaan aikaa opiskeluun, mutta vielä ikävämpää on hukata se loppuelämä hirveässä työssä. Seuraavalla kierroksella sitten ottaa paremmin selvää siitä alan todellisuudesta eikä usko vaan niitä pilvilinnoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kiinnosta mikään, mutta johonkin "pitää" hakea.

Sitten on asenteessa ongelmia jos mikään ei kiinnosta..

Ei voi olla asenteesta kyse jos mikään ei ole kiinnostavaa..

Paras/pahin tuntemani tapaus oli nainen, joka opiskeli kolme vuotta ammattikoulussa parturi-kampaajaksi, mutta ei tehnyt päivääkään sitä työtä, koska ei tykännyt kun siinä pitää koko ajan olla sen asiakkaan kanssa!!!

Vierailija kirjoitti:

Paras/pahin tuntemani tapaus oli nainen, joka opiskeli kolme vuotta ammattikoulussa parturi-kampaajaksi, mutta ei tehnyt päivääkään sitä työtä, koska ei tykännyt kun siinä pitää koko ajan olla sen asiakkaan kanssa!!!

Samaten jotkut opiskelevat alaa, jossa palkkaus on tunnetusti surkea ja sitten valittavat valmistuttuaan kuinka palkkaus on surkea. 

Ei kaikki voi valita sitä unelma-alaansa385

Vierailija kirjoitti:

Paras/pahin tuntemani tapaus oli nainen, joka opiskeli kolme vuotta ammattikoulussa parturi-kampaajaksi, mutta ei tehnyt päivääkään sitä työtä, koska ei tykännyt kun siinä pitää koko ajan olla sen asiakkaan kanssa!!!

Kaveri opiskeli 3 vuotta merkonomiksi ja valmistuttua ihmetteli miksei sillä tutkinnolla pääse kun kaupan kassalle, luuli että olisi suoraa koulusta otettu pankkiin tai kaupungille helppoihin toimistotöihin.

Raha.

Koska raha > työnilo. On vaikea löytää työtä, josta maksetaan hyvin ja josta pitää. Jossain vaiheessa se kompromissi on tehtävä jotta on varaa korkeaan elintasoon, bisnesluokan lentoihin ja rannekelloihin jotka nostavat statusarvoa perusjamppaa korkeammalle https://www.vuodenmies.com/kellonvalinta.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kiinnosta mikään, mutta johonkin "pitää" hakea.

Sitten on asenteessa ongelmia jos mikään ei kiinnosta..

Ei asenne ja kiinnostus liity mitenkään toisiinsa. Jos joku juttu kiinnostaa niin se kiinnostaa tai sitten ei kiinnosta, ei asenteella voi pakottaa itseään kiinnostumaan mistään.

Minua kiinnostaisi monikin asia, mutta ei mikään niistä ole sellainen, josta kukaan olisi valmis maksamaan palkkaa. Työ on pakollinen paha, joka mahdollistaa siedettävän elintason.

Minulla oli vapaa kasvatus eikä vanhempia kiinnostanut joudunko vankilaan vai tuleeko minusta ministeri. 0 verran panostivat koulutukseeni.

painottivat juuri että tee mitä haluat ja opiskelin kuvataiteilijaksi eli suoraan pitkäaikaistyöttömäksi. 

sitten unohdin heidän neuvot ja opiskelin alalle missä on töitä. harmi vaan että palkka on jaska.

jos joskus saan omia lapsia niin tasan tarkkaan pidän huolen että suuntautuvat aloille joissa on hyvä palkka ja tulevaisuuden näkymät!