Harmittaakohan heitä nyt, jotka ovat heittäneet tavaraa surutta roskiin, kun

En oo heittäny. Vielä. Tänään lähtee vanha jääkaappi ja pakastin. Ei sureta, ei tippaakaan.

Ei krääsällä tee kukaan mitään, ja harvalla on lopulta mitään kunnollista tavaraa/ vaatetta ylimääräisenä.

Itselläni on varasto ja kaapit täynnä vaatteita, aion myydä kaiken ylimääräisen kirpparilla, paitsi laadukkaat ulkovaatteet.

Onneksi en ole heittänyt mitään pois.

Konmaritus on kasaria.

Vierailija kirjoitti:

Ei krääsällä tee kukaan mitään, ja harvalla on lopulta mitään kunnollista tavaraa/ vaatetta ylimääräisenä.

Itselläni on varasto ja kaapit täynnä vaatteita, aion myydä kaiken ylimääräisen kirpparilla, paitsi laadukkaat ulkovaatteet.

Krääsää? Miksi olet kerännyt krääsää etkä kunnon tavaraa?

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus on kasaria.

Konmarituksen luoja eli japanilainen Marie Kondo syntyi 1984 ja julkaisi kirjansa vasta 2010-luvulla, joten ei konmaritus ainakaan kasaria ole. Sitä paitsi 80-luku oli kulutuksen, jopa kerskakulutuksen, vuosikymmen.

Jos jokin tavara on minulle tarpeeton nyt, niin en tarvitse sitä minään pula-aikanaan.

Ei kai oikeasti turhaa tavaraa kukaan jää kaipaamaan, mutta aika monesti törmää nykyään ihmisiin, jotka heittävät pois kasapäin hyödyllisiä tavaroita, joille ei ole juuri nyt tarvetta, ja sanovat, että ostavat sitten uuden samanlaisen, jos tulevaisuudessa tarvitsevat sellaista. Luin aikanaan Marie Kondon kirjan, ja hänkin kannusti samaan - kaikkea ei tarvitse omistaa itse, jos saa lainaksi, eikä kaikkea tarvitse omistaa kaiken aikaa, jos samanlaisen saisi myöhemminkin. Eikä tietysti tarvitsekaan. Mutta japanilaisissa miniasunnoissa on paljon tärkeämpi minimoida tavaramäärät. Jos säilytystilaa on, ei pitäisi tuottaa ihan kauheasti ahdistusta säilyttää kaapissa sellaisia kausitavaroita, joita tarvitaan säännöllisin väliajoin tai vaikka ihan vain kerran vuodessa - mutta tarvitaan kuitenkin.

Eräs tuttava on vienyt tämän vähän äärimmäisyyksiin niin, että hankkii joka vuosi m.m. uudet joulukoristeet, kun ei halua niitä säilyttää. Ja luonto kiittää, totta kai.

No ei niistä poisheitetyistä ois pulassa mitään iloa/hyötyä. Kaiken oikeesti tarpeellisen ja käyttökelposen oon pitäny tallessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus on kasaria.

Konmarituksen luoja eli japanilainen Marie Kondo syntyi 1984 ja julkaisi kirjansa vasta 2010-luvulla, joten ei konmaritus ainakaan kasaria ole. Sitä paitsi 80-luku oli kulutuksen, jopa kerskakulutuksen, vuosikymmen.

Vähän asian vierestä, mutta 80-luvun kerskakulutus oli kuitenkin enemmän holtitonta rahankäyttöä kuin suunnattomia tavaravuoria. Nykypäivän krääsävuoria ei voi mitenkään verrata menneeseen. 80- ja 90-luvuilla tavaraa oli ylipäätään paljon, paljon vähemmän. Silloinkin oli kaikenlaista turhaa krääsää, muovileluja, matkamuistoja ja koriste-esineitä, kuten kirpputoreilla voi todeta, mutta nykypäivän määriin verrattuna krääsä oli ihan lapsenkengissä vielä, ja käyttötavarat tehtiin kestämään (minkä voi myös kirpputoreilla todeta).

Vierailija kirjoitti:

Ei kai oikeasti turhaa tavaraa kukaan jää kaipaamaan, mutta aika monesti törmää nykyään ihmisiin, jotka heittävät pois kasapäin hyödyllisiä tavaroita, joille ei ole juuri nyt tarvetta, ja sanovat, että ostavat sitten uuden samanlaisen, jos tulevaisuudessa tarvitsevat sellaista. Luin aikanaan Marie Kondon kirjan, ja hänkin kannusti samaan - kaikkea ei tarvitse omistaa itse, jos saa lainaksi, eikä kaikkea tarvitse omistaa kaiken aikaa, jos samanlaisen saisi myöhemminkin. Eikä tietysti tarvitsekaan. Mutta japanilaisissa miniasunnoissa on paljon tärkeämpi minimoida tavaramäärät. Jos säilytystilaa on, ei pitäisi tuottaa ihan kauheasti ahdistusta säilyttää kaapissa sellaisia kausitavaroita, joita tarvitaan säännöllisin väliajoin tai vaikka ihan vain kerran vuodessa - mutta tarvitaan kuitenkin.

Eräs tuttava on vienyt tämän vähän äärimmäisyyksiin niin, että hankkii joka vuosi m.m. uudet joulukoristeet, kun ei halua niitä säilyttää. Ja luonto kiittää, totta kai.

Joillain pitää joka joulu olla eri teema (esim. väri) ja koristeet just sen mukaan.

Heitän/annan/myyn pois vain tavaraa jolla en itse tee mitään. Ei tule mieleen yhtäkään jota olisin jälkeenpäin kaivannut.

Ei harmita. Ainoastaan harmittaa, että tavaran karsiminen on nyt jäänyt tauolle kun on ollut muita kiireitä. Olen hävittänyt turhaksi jäänyttä tavaraa, en tarpeellista ja käytössä olevaa. Vain pari kertaa olen hetkellisesti kaivannut jotain minkä olen hävittänyt, mutta olen pärjännyt hyvin ilmankin. Jos pärjään ilman niitä nyt, pärjään myös pula-aikana. Enemmän harmittaisi säilyttää satoja turhia tavaroita siltä varalta, että ehkä tarvitsen niistä paria myöhemmin.

Pulaa voi tulla lähes kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Jos jokin tavara on minulle tarpeeton nyt, niin en tarvitse sitä minään pula-aikanaan.

Mutta joku muu saattaa tarvita ja silloin sinä voit hyötyä siitä itsellesi tarpeettomasta tavarasta.

Enpä usko, että niillä 2000-luvun alun biletopeilla ja epämukavilla tekonahkakorkkareilla olisi jatkossakaan kovin suurta käyttöä, vaikka millainen pula-aika tulisi.

Kuulostaa oudolta. Mitä ne ihmiset heittävät roskiin, sellaista jolla vielä tekisi jotain. Meillä on sopiva määrä vaatteita ja kenkiä, ja kaikki tarvittavat asiat olemassa, ei juurikaan ylimääräistä mutta juuri siksi näin on, että ylimääräiselle ei ole tarvetta.

Olen miettinyt mistä pula voisi tulla, mikä on sellaista täysin pakollista mitä ei tule missään muodossa olemaan saatavilla?

Katsoin juuri kellokokoelmani arvon, joka oli taas noussut eilisesti 7%. Ei paljon lama haittaa -https://www.vuodenmies.com/

Ei harmita. Juuri heitin kaksi muovikassillista vaatteita pois. En heitä pois tavaroita joita käytän tai tarvitsen, eikös se ole selvää?

Haluaako aloittaja analogisen putkitelkan? Toimii sinänsä mutta on unohtunut tuonne varaston perille