Muita jotka ajattelette painoanne joka minuutti?

Onneksi on muutakin elämää, niin ei ehdi jotain numeroita koko ajan vatkaamaan. Ps. vatsalihaksia tekemällä saa paksumman vyötärön, tsemppiä!

Olen entinen anorektikko myös ja paini pyörii edelleen päässä lakkaamatta. Syön normaalisti, en kiellä itseltäni mitään ja olen normaalipainoinen. Silti paino pyörii päässä. Kai tuohon terapia auttaisi ja aktiivinen aivojen uudelleenohjelmointi. Aivothan tuottavat paljon niitä ajatuksia mitä ne ovat tottuneet tuottamaan ja oman päänsä voi kouluttaa uusille urille. En vain itse ole jaksanut tehdä sitä.

Joo, mutta aivokapasiteetti riittää samalla muidenkin asioiden ajatteluun ja ajattelen painoani positiivisesti ja syömiset ovat kunnossa ja kuntoilen säännöllisesti. Nuorena oli ahmimista ja sen kompensaatioksi tiukkaa dieettiä. Olen ymmärtänyt oireilleeni ahdistusta syömällä ja edelleen ahdistaa jos päästän itseni lihomaan, mutta en enää aloita siksi mitään dieettiä vaan pyrin vain taas liikkumaan ja syömään järkevämmin niin paino putoaa taas ihanteeseen (bmi 20). N42

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta aivokapasiteetti riittää samalla muidenkin asioiden ajatteluun ja ajattelen painoani positiivisesti ja syömiset ovat kunnossa ja kuntoilen säännöllisesti. Nuorena oli ahmimista ja sen kompensaatioksi tiukkaa dieettiä. Olen ymmärtänyt oireilleeni ahdistusta syömällä ja edelleen ahdistaa jos päästän itseni lihomaan, mutta en enää aloita siksi mitään dieettiä vaan pyrin vain taas liikkumaan ja syömään järkevämmin niin paino putoaa taas ihanteeseen (bmi 20). N42

Niin ja nykyään olen vain tyytyväinen että ajattelen painoani ja elintapojani jatkuvasti, on todella tyydyttävää olla yli nelikymppisenä hoikka ja tyytyväinen painoon, harva voi sanoa samaa. Painon jatkuva ajattelu on todellakin sen arvoista. N42

Voit ottaa yhteyttä syömishäiriöliiton tukipuhelimeen, joka on muistaakseni auki näin maanantaisin. Ei tarvitse olla mitään diagnooseja, riittää, että oma keho- / ruokasuhde mietityttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta aivokapasiteetti riittää samalla muidenkin asioiden ajatteluun ja ajattelen painoani positiivisesti ja syömiset ovat kunnossa ja kuntoilen säännöllisesti. Nuorena oli ahmimista ja sen kompensaatioksi tiukkaa dieettiä. Olen ymmärtänyt oireilleeni ahdistusta syömällä ja edelleen ahdistaa jos päästän itseni lihomaan, mutta en enää aloita siksi mitään dieettiä vaan pyrin vain taas liikkumaan ja syömään järkevämmin niin paino putoaa taas ihanteeseen (bmi 20). N42

Niin ja nykyään olen vain tyytyväinen että ajattelen painoani ja elintapojani jatkuvasti, on todella tyydyttävää olla yli nelikymppisenä hoikka ja tyytyväinen painoon, harva voi sanoa samaa. Painon jatkuva ajattelu on todellakin sen arvoista. N42

Sä voit olla tyytyväinen tilanteeseesi, mutta entiselle anorektikolle tuollainen asenne on todella vaarallinen. Anorektikko kun ei pysy siinä BMI 20 vaan menee sinne BMI 13 asti helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta aivokapasiteetti riittää samalla muidenkin asioiden ajatteluun ja ajattelen painoani positiivisesti ja syömiset ovat kunnossa ja kuntoilen säännöllisesti. Nuorena oli ahmimista ja sen kompensaatioksi tiukkaa dieettiä. Olen ymmärtänyt oireilleeni ahdistusta syömällä ja edelleen ahdistaa jos päästän itseni lihomaan, mutta en enää aloita siksi mitään dieettiä vaan pyrin vain taas liikkumaan ja syömään järkevämmin niin paino putoaa taas ihanteeseen (bmi 20). N42

Niin ja nykyään olen vain tyytyväinen että ajattelen painoani ja elintapojani jatkuvasti, on todella tyydyttävää olla yli nelikymppisenä hoikka ja tyytyväinen painoon, harva voi sanoa samaa. Painon jatkuva ajattelu on todellakin sen arvoista. N42

Viestisi perusteella suhtautumisesi painoon ei vaikuta olevan kovin terveellä pohjalla. Toivottavasti tämä oli provo.

Vierailija kirjoitti:

Voit ottaa yhteyttä syömishäiriöliiton tukipuhelimeen, joka on muistaakseni auki näin maanantaisin. Ei tarvitse olla mitään diagnooseja, riittää, että oma keho- / ruokasuhde mietityttää.

Kiitos:)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta aivokapasiteetti riittää samalla muidenkin asioiden ajatteluun ja ajattelen painoani positiivisesti ja syömiset ovat kunnossa ja kuntoilen säännöllisesti. Nuorena oli ahmimista ja sen kompensaatioksi tiukkaa dieettiä. Olen ymmärtänyt oireilleeni ahdistusta syömällä ja edelleen ahdistaa jos päästän itseni lihomaan, mutta en enää aloita siksi mitään dieettiä vaan pyrin vain taas liikkumaan ja syömään järkevämmin niin paino putoaa taas ihanteeseen (bmi 20). N42

Niin ja nykyään olen vain tyytyväinen että ajattelen painoani ja elintapojani jatkuvasti, on todella tyydyttävää olla yli nelikymppisenä hoikka ja tyytyväinen painoon, harva voi sanoa samaa. Painon jatkuva ajattelu on todellakin sen arvoista. N42

Sä voit olla tyytyväinen tilanteeseesi, mutta entiselle anorektikolle tuollainen asenne on todella vaarallinen. Anorektikko kun ei pysy siinä BMI 20 vaan menee sinne BMI 13 asti helposti.

Se onkin se mitä en tajua. Bmi 20 on paras, näyttää parhaalta ja olo on paras, lihaksiakin mahtuu. Miksi tavoitella laihuutta ja alipainoa joka on rumaa ja tekee sairaaksi ja heikoksi? Anoreksia on masokismia, hoikkuudesta huolehtiminen loogista ja järkevää sekä esteettistä. Ja senkin eteen pitää todellakin nähdä vaivaa. N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta aivokapasiteetti riittää samalla muidenkin asioiden ajatteluun ja ajattelen painoani positiivisesti ja syömiset ovat kunnossa ja kuntoilen säännöllisesti. Nuorena oli ahmimista ja sen kompensaatioksi tiukkaa dieettiä. Olen ymmärtänyt oireilleeni ahdistusta syömällä ja edelleen ahdistaa jos päästän itseni lihomaan, mutta en enää aloita siksi mitään dieettiä vaan pyrin vain taas liikkumaan ja syömään järkevämmin niin paino putoaa taas ihanteeseen (bmi 20). N42

Niin ja nykyään olen vain tyytyväinen että ajattelen painoani ja elintapojani jatkuvasti, on todella tyydyttävää olla yli nelikymppisenä hoikka ja tyytyväinen painoon, harva voi sanoa samaa. Painon jatkuva ajattelu on todellakin sen arvoista. N42

Viestisi perusteella suhtautumisesi painoon ei vaikuta olevan kovin terveellä pohjalla. Toivottavasti tämä oli provo.

Hah, ei ole provo. Meinaatko että on epätervettä olla tyytyväinen siihen että onnistuu hallitsemaan painonsa toisin kuin useimmat keski-ikäiset? N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta aivokapasiteetti riittää samalla muidenkin asioiden ajatteluun ja ajattelen painoani positiivisesti ja syömiset ovat kunnossa ja kuntoilen säännöllisesti. Nuorena oli ahmimista ja sen kompensaatioksi tiukkaa dieettiä. Olen ymmärtänyt oireilleeni ahdistusta syömällä ja edelleen ahdistaa jos päästän itseni lihomaan, mutta en enää aloita siksi mitään dieettiä vaan pyrin vain taas liikkumaan ja syömään järkevämmin niin paino putoaa taas ihanteeseen (bmi 20). N42

Niin ja nykyään olen vain tyytyväinen että ajattelen painoani ja elintapojani jatkuvasti, on todella tyydyttävää olla yli nelikymppisenä hoikka ja tyytyväinen painoon, harva voi sanoa samaa. Painon jatkuva ajattelu on todellakin sen arvoista. N42

Sä voit olla tyytyväinen tilanteeseesi, mutta entiselle anorektikolle tuollainen asenne on todella vaarallinen. Anorektikko kun ei pysy siinä BMI 20 vaan menee sinne BMI 13 asti helposti.

Se onkin se mitä en tajua. Bmi 20 on paras, näyttää parhaalta ja olo on paras, lihaksiakin mahtuu. Miksi tavoitella laihuutta ja alipainoa joka on rumaa ja tekee sairaaksi ja heikoksi? Anoreksia on masokismia, hoikkuudesta huolehtiminen loogista ja järkevää sekä esteettistä. Ja senkin eteen pitää todellakin nähdä vaivaa. N42

Et näköjään tiedä anoreksiasta mitään. Kannattaa googlata asiasta niin ei tarvitse enää ihmetellä.

Miksi kuvittelet, että hoikkuus nelikymppisenä on niin harvinaista? BMI 20 on ihan normaali kotiruokaa kunnolla syövälle aktiiviliikkujalle. Eikä ruoka pyöri mielessä mitenkään jatkuvasti, se ei ole normaalia. Ehkä tajuat, ettet voi pelata hoikkuudellasi valtapeliä itseesi ja muihin enää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelet, että hoikkuus nelikymppisenä on niin harvinaista? BMI 20 on ihan normaali kotiruokaa kunnolla syövälle aktiiviliikkujalle. Eikä ruoka pyöri mielessä mitenkään jatkuvasti, se ei ole normaalia. Ehkä tajuat, ettet voi pelata hoikkuudellasi valtapeliä itseesi ja muihin enää.

Ihan tutkitusti valtaosa suomalaisista aikuisista ovat lihavampia kuin bmi 20. Ja näkeehän sen katukuvassakin. Mistä revit jonkin valtapelin ja kotiruuan tähän? Mikä sinua vaivaa? N42 joka kertoi vain olevansa tyytyväinen painoonsa ja siihen, että sen hallitsemisesta otan yksin kaiken kunnian. En koe että minulla olisi sitä kautta valtaa yhtään kehenkään. Sylettää vain se miten nykyään ihmiset eivät halua ottaa vastuuta edes omasta painostaan vaan lihomisestakin syytetään kaikkia muita tai yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta aivokapasiteetti riittää samalla muidenkin asioiden ajatteluun ja ajattelen painoani positiivisesti ja syömiset ovat kunnossa ja kuntoilen säännöllisesti. Nuorena oli ahmimista ja sen kompensaatioksi tiukkaa dieettiä. Olen ymmärtänyt oireilleeni ahdistusta syömällä ja edelleen ahdistaa jos päästän itseni lihomaan, mutta en enää aloita siksi mitään dieettiä vaan pyrin vain taas liikkumaan ja syömään järkevämmin niin paino putoaa taas ihanteeseen (bmi 20). N42

Niin ja nykyään olen vain tyytyväinen että ajattelen painoani ja elintapojani jatkuvasti, on todella tyydyttävää olla yli nelikymppisenä hoikka ja tyytyväinen painoon, harva voi sanoa samaa. Painon jatkuva ajattelu on todellakin sen arvoista. N42

Minä en tiedä voiko ihminen, joka koko ajan ajattelee painoaan ja sen kurissa pitämistä sanoa olevansa tyytyväinen painoonsa. 

Minä ainakin olisin mieluummin vaikka 5 kiloa ylipainoinen kuin tällainen, että jokaisella aterialla kalorimittari raksuttaa päässä. On ahdistavaa, kun ruoka ei koskaan ole pelkkä nautinto, vaan siihen liittyy aina syyllisyys. Ihmisen on pakko syödä, niin onhan se ihan kamalaa, että siitä tulee syyllinen olo. Vähän kuin koko ajan hävettäisi ja ahdistaisi, että hengittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta aivokapasiteetti riittää samalla muidenkin asioiden ajatteluun ja ajattelen painoani positiivisesti ja syömiset ovat kunnossa ja kuntoilen säännöllisesti. Nuorena oli ahmimista ja sen kompensaatioksi tiukkaa dieettiä. Olen ymmärtänyt oireilleeni ahdistusta syömällä ja edelleen ahdistaa jos päästän itseni lihomaan, mutta en enää aloita siksi mitään dieettiä vaan pyrin vain taas liikkumaan ja syömään järkevämmin niin paino putoaa taas ihanteeseen (bmi 20). N42

Niin ja nykyään olen vain tyytyväinen että ajattelen painoani ja elintapojani jatkuvasti, on todella tyydyttävää olla yli nelikymppisenä hoikka ja tyytyväinen painoon, harva voi sanoa samaa. Painon jatkuva ajattelu on todellakin sen arvoista. N42

Minä en tiedä voiko ihminen, joka koko ajan ajattelee painoaan ja sen kurissa pitämistä sanoa olevansa tyytyväinen painoonsa. 

Minä ainakin olisin mieluummin vaikka 5 kiloa ylipainoinen kuin tällainen, että jokaisella aterialla kalorimittari raksuttaa päässä. On ahdistavaa, kun ruoka ei koskaan ole pelkkä nautinto, vaan siihen liittyy aina syyllisyys. Ihmisen on pakko syödä, niin onhan se ihan kamalaa, että siitä tulee syyllinen olo. Vähän kuin koko ajan hävettäisi ja ahdistaisi, että hengittää. 

No minä en ajattelen asiaa negatiivisesti ja nautin paljon syömisestä enkä syö koskaan mitään pahaa. Enkä ole vuosikausiin laskenut kaloreita. Ei syömisessä optimaalista ole syödä mahdollisimman vähän, niin miksi tavoitella sitä ja potea syyllisyyttä? N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelet, että hoikkuus nelikymppisenä on niin harvinaista? BMI 20 on ihan normaali kotiruokaa kunnolla syövälle aktiiviliikkujalle. Eikä ruoka pyöri mielessä mitenkään jatkuvasti, se ei ole normaalia. Ehkä tajuat, ettet voi pelata hoikkuudellasi valtapeliä itseesi ja muihin enää.

Ihan tutkitusti valtaosa suomalaisista aikuisista ovat lihavampia kuin bmi 20. Ja näkeehän sen katukuvassakin. Mistä revit jonkin valtapelin ja kotiruuan tähän? Mikä sinua vaivaa? N42 joka kertoi vain olevansa tyytyväinen painoonsa ja siihen, että sen hallitsemisesta otan yksin kaiken kunnian. En koe että minulla olisi sitä kautta valtaa yhtään kehenkään. Sylettää vain se miten nykyään ihmiset eivät halua ottaa vastuuta edes omasta painostaan vaan lihomisestakin syytetään kaikkia muita tai yhteiskuntaa.

Sinähän sen sanoit; olet vastuullinen kunnon kansalainen ja muut läskejä. Olet totta kai parempi mamma, vaikka syömishäiriöinen edelleenkin. Mutta pääasia että hoikka, se on hiljaista valtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelet, että hoikkuus nelikymppisenä on niin harvinaista? BMI 20 on ihan normaali kotiruokaa kunnolla syövälle aktiiviliikkujalle. Eikä ruoka pyöri mielessä mitenkään jatkuvasti, se ei ole normaalia. Ehkä tajuat, ettet voi pelata hoikkuudellasi valtapeliä itseesi ja muihin enää.

Ihan tutkitusti valtaosa suomalaisista aikuisista ovat lihavampia kuin bmi 20. Ja näkeehän sen katukuvassakin. Mistä revit jonkin valtapelin ja kotiruuan tähän? Mikä sinua vaivaa? N42 joka kertoi vain olevansa tyytyväinen painoonsa ja siihen, että sen hallitsemisesta otan yksin kaiken kunnian. En koe että minulla olisi sitä kautta valtaa yhtään kehenkään. Sylettää vain se miten nykyään ihmiset eivät halua ottaa vastuuta edes omasta painostaan vaan lihomisestakin syytetään kaikkia muita tai yhteiskuntaa.

Sinähän sen sanoit; olet vastuullinen kunnon kansalainen ja muut läskejä. Olet totta kai parempi mamma, vaikka syömishäiriöinen edelleenkin. Mutta pääasia että hoikka, se on hiljaista valtaa.

Hiljaista valtaa?? :D Kerro lisää, missä ja miten voisin sitä edukseni käyttää? N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta aivokapasiteetti riittää samalla muidenkin asioiden ajatteluun ja ajattelen painoani positiivisesti ja syömiset ovat kunnossa ja kuntoilen säännöllisesti. Nuorena oli ahmimista ja sen kompensaatioksi tiukkaa dieettiä. Olen ymmärtänyt oireilleeni ahdistusta syömällä ja edelleen ahdistaa jos päästän itseni lihomaan, mutta en enää aloita siksi mitään dieettiä vaan pyrin vain taas liikkumaan ja syömään järkevämmin niin paino putoaa taas ihanteeseen (bmi 20). N42

Niin ja nykyään olen vain tyytyväinen että ajattelen painoani ja elintapojani jatkuvasti, on todella tyydyttävää olla yli nelikymppisenä hoikka ja tyytyväinen painoon, harva voi sanoa samaa. Painon jatkuva ajattelu on todellakin sen arvoista. N42

Minä en tiedä voiko ihminen, joka koko ajan ajattelee painoaan ja sen kurissa pitämistä sanoa olevansa tyytyväinen painoonsa. 

Minä ainakin olisin mieluummin vaikka 5 kiloa ylipainoinen kuin tällainen, että jokaisella aterialla kalorimittari raksuttaa päässä. On ahdistavaa, kun ruoka ei koskaan ole pelkkä nautinto, vaan siihen liittyy aina syyllisyys. Ihmisen on pakko syödä, niin onhan se ihan kamalaa, että siitä tulee syyllinen olo. Vähän kuin koko ajan hävettäisi ja ahdistaisi, että hengittää. 

No minä en ajattelen asiaa negatiivisesti ja nautin paljon syömisestä enkä syö koskaan mitään pahaa. Enkä ole vuosikausiin laskenut kaloreita. Ei syömisessä optimaalista ole syödä mahdollisimman vähän, niin miksi tavoitella sitä ja potea syyllisyyttä? N42

Ei silti kuulosta terveeltä, että sulla on sun paino mielessä koko ajan. Minä tunnen normaalipainoisia ihmisiä, jotka ei ajattele painonhallintaansa koko ajan. Olisinpa minäkin sellainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta aivokapasiteetti riittää samalla muidenkin asioiden ajatteluun ja ajattelen painoani positiivisesti ja syömiset ovat kunnossa ja kuntoilen säännöllisesti. Nuorena oli ahmimista ja sen kompensaatioksi tiukkaa dieettiä. Olen ymmärtänyt oireilleeni ahdistusta syömällä ja edelleen ahdistaa jos päästän itseni lihomaan, mutta en enää aloita siksi mitään dieettiä vaan pyrin vain taas liikkumaan ja syömään järkevämmin niin paino putoaa taas ihanteeseen (bmi 20). N42

Niin ja nykyään olen vain tyytyväinen että ajattelen painoani ja elintapojani jatkuvasti, on todella tyydyttävää olla yli nelikymppisenä hoikka ja tyytyväinen painoon, harva voi sanoa samaa. Painon jatkuva ajattelu on todellakin sen arvoista. N42

Minä en tiedä voiko ihminen, joka koko ajan ajattelee painoaan ja sen kurissa pitämistä sanoa olevansa tyytyväinen painoonsa. 

Minä ainakin olisin mieluummin vaikka 5 kiloa ylipainoinen kuin tällainen, että jokaisella aterialla kalorimittari raksuttaa päässä. On ahdistavaa, kun ruoka ei koskaan ole pelkkä nautinto, vaan siihen liittyy aina syyllisyys. Ihmisen on pakko syödä, niin onhan se ihan kamalaa, että siitä tulee syyllinen olo. Vähän kuin koko ajan hävettäisi ja ahdistaisi, että hengittää. 

No minä en ajattelen asiaa negatiivisesti ja nautin paljon syömisestä enkä syö koskaan mitään pahaa. Enkä ole vuosikausiin laskenut kaloreita. Ei syömisessä optimaalista ole syödä mahdollisimman vähän, niin miksi tavoitella sitä ja potea syyllisyyttä? N42

Ei silti kuulosta terveeltä, että sulla on sun paino mielessä koko ajan. Minä tunnen normaalipainoisia ihmisiä, jotka ei ajattele painonhallintaansa koko ajan. Olisinpa minäkin sellainen. 

Miksi kuvittelet tietäväsi totuuden siitä mitä muut ajattelevat? Kyllä minäkin seurassa juon ja syön aivan rennosti. N42