Erilaiset muistot, mitä tehdä?

Erittäin monisairas sukulainen (on mt-ongelmia, fyysisiä sairauksia ja muutenkin kaikinpuolin hankala tapaus) tokaisi kertaalleen kun hänkin niiiiin paljon teidän lapsia on aikanaan hoitanut Menin jo silloin aivan mykäksi ja edelleen tämä kismittää; muuhun tilanteeseen liittyvä marttyytikäyttäytyminen pahenee koko ajan. Hän omasta mielestään raataa ja uhraa elämänsä muiden eteen. Mutta kukaan muu ei tätä näe ollenkaan

Nämä lapset ovat nyt 20 ja 17-vuotiaat ja minun muistojeni mukaan olivat hoidossa ko.sukulaisella (ja kaiken lisäksi hänen pyynnöstään, on hyvin lapsirakas ja omasta mielestään hyvä lasten kanssa) ehkä kolmena kesänä yhden yön kunakin. Ja kerran yhden elokuvissakäynnin ajan yhtenä talvena. Ja vaikka itse muistaisin vain puolet ja kertoja olisi tuplasti tuohon päälle; ei vielä siltikään olla mielestäni käytetty paljoa hänen hoitoapuaan Teinit itse muistaa olleensa pari kertaa joskus lapsina joten heistäkään ei saa mitään selkoa.

En voi sietää marttyyrikäyttäytymistä ollenkaan enkä kenessäkään ja jotenkin haluan todistaa tämän asian oikean laidan. Mutta se taitaa olla mahdotonta :(