Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
15v tyttö menetti parhaan ystävänsä tämän alettua seurustelemaan, on ollut aivan surun murtama pari kuukautta, meneeköhän ajan kanssa ohi?
10.07.2022 |
Tytöt olivat parhaita ystäviä ekaluokalta saakka. Tämän ystävän alettua seurustelemaan, tyttöäni ei enää otettu mukaan porukkaan. Tämän ystävän seurustelukumppanin sisko on kiusannut tyttöäni koulussa, eikä muutenkaan pidä hänestä, joten on kääntänyt muutkin tyttöäni vastaan. Tyttöni ei enää syö juuri mitään, lopetti harrastuksensa (ratsastus) istuu lähinnä huoneessaan ja lukee tai kutoo. Nämäkin ovat kuulemma muiden mielestä noloja harrastuksia, kun erehtyi niistä kertomaan. Vielä alussa kun pääsi porukkaan mukaan, häntä kiellettiin ottamasta puhelintaan muiden nähden esiin, kun se ei ole sitä "oikeaa" mallia. Ja kyse on nyt 15-17-vuotiaista, ei tarhaikäisistä vaikka käytös on sen mukaista. Välillä juttelee minulle ja haluaa käydä kanssani lenkillä tai leivomme jotakin, mutta usein vaan sulkeutuu huoneeseensa. Ei halua mihinkään terapiaan tms. joten mitä voin tehdä?
Kommentit (10)
Saa lukiosta/amiksesta uusia kavereita. Teineillä tosi tyypillistä hylätä kaverit seurustellessa, koska sitä tapahtuu valitettavasti vielä aikuisillakin. Kun kaverin seurustelusuhde loppuu, niin neuvo tyttöä, ettei kannata enää lähentyä jo kerran hylänneen kaverin kanssa, vaan pitää korkeintaan hyvän päivän tuttuna, koska tuo entinen kaveri on kiusannut/mahdollistanut kiusaamisen. Voisit jutella tytölle, että osa kaverisuhteista on vain väliaikaisia, mikä on ihan tavallista elämässä.
Kiusaamiseen pitäisi silti puuttua koulun puolesta tai jotain muuta kautta, jos tuo sisko ym. eivät käy samaa koulua. Pelkkä terapiaan hakeutuminen voi tuntua tytöstä todella raskaalta tai liioitellulta tuossa tilanteessa. Ehkä tytön kannattaisi mennä juttelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle, joka ohjaa sitten vain tarvittaessa eteenpäin terapiaan yms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaan ystävän menettäminen sattuu usein enemmän kun satunnaisten poikaystävien. Tuossakin pitkä ystävyys taustalla ja varsinkin tytöillä verrattavissa usein "parisuhteeseen" vaikkei siinä mitään seksuaalista olisikaan.
Tyttäresi ystävät kuulostavat törkeiltä. Muistan kuinka oma paras ystävä alkoi seurustella, niin ei hän todellakaan unohtanut minua. Tietysti normaalia on, että siinä saattaa kaverit jäädä alkuun taka-alalle, kun aletaan saamaan ensimmäisiä poikaystäviä mutta...kun mainitsit nuo muut jutut, niin ihan silkkaa ilkeilyä tuo vaikuttaa olevan.
Jos tyttäresi kaivaa kovasti seuraa, niin netissä on sellainein kuin "kaverihaku.net" siellä on kaiken ikäisiä ihmisä etsimässä juttuseuraa yms.( Pervoja setiäkin...) Mutta itse olen saanut sieltä esim. 2 erityisen kivaa kirjekaveria!
Ei tuossa tilanteessa välttämättä terapiaa tarvi, ellei ala menemään todella pahaksi. Sulkeuduin itsekin omaan huoneeseeni teininä usein, se vaikuttaa olevan joku...no "teini juttu". Hyvä että hän ehdottaa yhteisiä lenkkejä ja leipoo vielä kanssasi! Muista kysyä mukaan juuri ruokakauppaan, sun muuta, vaikka kieltäytyisikin.
Nuoruus on rankkaa, minun käy vähän tytärtäsi sääliksi. Mutta kyllä se siitä. Toivottavasti hän löytää parempia kavereita.
Mites olis kolmen kimppa? Olisivat sen jälkeen taas bestiksiä ja heillä olisi uusi juttu jota voisivat vatvoa vaikka maailman tappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee ohi . Elämässä tulee pettymyksiä vastaan, mutta niistä oppii selviytymään
En usko tuota puhelinjuttua, nykypuhelimista ei usein edes näe päällepäin mitä merkkiä on, jos on kotelossa. Toisekseen merkkien ja mallien hajonta on niin suurta että tuskinpa yhdessä kaveriporukassa vain yhtä lajia olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites olis kolmen kimppa? Olisivat sen jälkeen taas bestiksiä ja heillä olisi uusi juttu jota voisivat vatvoa vaikka maailman tappiin.
Seksi ei ratkaise kaikkea, pälli.
Juurin tämän takia vihaan omanikäisiäni.
Alue: Aihe vapaa
Kaveriporukasta putoaminen on käynyt itselle, on käynyt omalle lapselle. Sattuu ja on yksinäinen olo. Nuorena tutustuminen uusiin ihmisiin on kuitenkin luontevaa ja siirtyminen toiselle asteelle tuo uusia kavereita. Nuori itse ei tätä vain pakosti heti usko ja toipuminen vie aikansa. Kyllä someajan kasvatti tajuaa varmaan viestitellä vähän vähemmän läheisille kavereille ja kokeilla kuka olisi sopiva ystävä.