Katsoitko liian nuorena jonkun kauhuelokuvan?

Körkarlen tuli katsottua mummolassa n. 10- vuotiaana.

Enot ja tädit katsoivat tuvassa, kamarin ovessa oli verho, jonka alta serkun kanssa katsoimme.

Hyh, kun monena iltana pelotti!

Ei kauhukuva, mutta ahdistava:

On the beach

50- luvun lopun kuva, joka kuvaa ihmiskunnan viimeisiä hetkiä tappoavan ydinlaskeuman saavuttaessa kaukaisimmankin maailmakolkan.

Katsoin pätkän elokuvaa n. 8- vuotiaana, kun samaan aikaan kuuma puheenaihe oli neutronipommi ja Naton ja Varsovanliiton kilpavarustelu.

Assburger kirjoitti:

Körkarlen tuli katsottua mummolassa n. 10- vuotiaana.

Enot ja tädit katsoivat tuvassa, kamarin ovessa oli verho, jonka alta serkun kanssa katsoimme.

Hyh, kun monena iltana pelotti!

Ei kauhukuva, mutta ahdistava:
On the beach

50- luvun lopun kuva, joka kuvaa ihmiskunnan viimeisiä hetkiä tappoavan ydinlaskeuman saavuttaessa kaukaisimmankin maailmakolkan.

Katsoin pätkän elokuvaa n. 8- vuotiaana, kun samaan aikaan kuuma puheenaihe oli neutronipommi ja Naton ja Varsovanliiton kilpavarustelu.

Luin tämän kirjan viime kesänä ja olipa ahdistava tarina.

Katsoin lapsena Alfred Hitchcockin Linnut, ja se jäi elämään mieleen. Samoin Tappajahai.

Tappajahain vuoksi kammoan vieläkin uimista syvässä vedessä jossa ei näy pohjaa. Ihan riippumatta ollaanko ulkomailla vai täällä kotimaassa, siellä voi vaania hai😬

Näin 6-vuotiaana Poltergeist elokuvan (sen 1982 version) ja 7-vuotiaana Hohdon. Ei tullut traumoja tai painajaisia, joten en tainnut olla liian nuori. Oman lapseni en kyllä antaisi noin nuorena katsoa kauhua.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Körkarlen tuli katsottua mummolassa n. 10- vuotiaana.

Enot ja tädit katsoivat tuvassa, kamarin ovessa oli verho, jonka alta serkun kanssa katsoimme.

Hyh, kun monena iltana pelotti!

Ei kauhukuva, mutta ahdistava:
On the beach

50- luvun lopun kuva, joka kuvaa ihmiskunnan viimeisiä hetkiä tappoavan ydinlaskeuman saavuttaessa kaukaisimmankin maailmakolkan.

Katsoin pätkän elokuvaa n. 8- vuotiaana, kun samaan aikaan kuuma puheenaihe oli neutronipommi ja Naton ja Varsovanliiton kilpavarustelu.

Luin tämän kirjan viime kesänä ja olipa ahdistava tarina.

Pistä Youtubesta soimaan Ultra Bra:n "8-vuotiaana".

Ihan, kuin siinä kerrottaisiin minusta...

Katsoin 14-15v manaajan keskellä päivää yksin. Jäi vuosien traumat

Minun katsomisiani valvottiin todella tarkasti, en todellakaan olisi päässyt katsomaan mitään lapsilta kiellettyä leffaa. Mutta näin lehdessä kuvan Painajainen Elm Streetiltä -elokuvan Freddystä, ja se riitti. Freddy oli kamalinta mitä tiesin, painajaisten painajainen, pelkäsin, että joku yö tämä hirviö on sänkyni vierellä kun sammutan valot. Asiaa ei auttanut se, että metroradan varrella oli valtava graffiti Freddyn naamasta. Aina kun matkustimme metrossa siihen suuntaan, käänsin hyvissä ajoin pääni pois etten näkisi sitä.

Alakoulussa näin kaverin kotona pari K16-leffaa ja tosiaan ei ois pitänyt.

Olen katsonut kaikki kovimmat. En ymmärrä mikä siinä on ihmeellistä. Tiesin jo pikkupoikana, että leffa on teatteria eikä totta.

Katoin sarjaa Safiiri ja Teräs. Vieläkin muistan sen ahdistavan tunnelman. Jäi vissiin jotain traumoja. Varsinaisia kauhuleffeja tuli katsottua 14-15v ja jäi traumat. En nykyään katso mitään kauhuleffoja.

Vierailija kirjoitti:

Minun katsomisiani valvottiin todella tarkasti, en todellakaan olisi päässyt katsomaan mitään lapsilta kiellettyä leffaa. Mutta näin lehdessä kuvan Painajainen Elm Streetiltä -elokuvan Freddystä, ja se riitti. Freddy oli kamalinta mitä tiesin, painajaisten painajainen, pelkäsin, että joku yö tämä hirviö on sänkyni vierellä kun sammutan valot. Asiaa ei auttanut se, että metroradan varrella oli valtava graffiti Freddyn naamasta. Aina kun matkustimme metrossa siihen suuntaan, käänsin hyvissä ajoin pääni pois etten näkisi sitä.

Niin meilläkin kotona oli tosi tiukkaa ja valvottiin ikärajoja. Mutta eipä kukaan tiennyt että päivällä koulun jälkeen kaverilla katsottiin salaa. Se päättyi kyllä hyvin äkkiä kohdaltani kun olen niin säikky ja näin painajaisia.

Vähän ohi aiheesta:

Vaimo ekaluokkalaisena tutustui tyttöön, joka esitteli isänsä "salaisia" lehtiä ja videoita.

Sitten katselivat niitä yhdessä.

Oli kiinnostunut pornosta murrosikään saakka.

Ihan normaali ihminen hänestä silti on seksuaalisuuden suhteen kasvanut.

Joskus 6-vuotiaana aliensin, ja siitä hieman eteenpäin robocop. Ei ollut oma herkkä mieli silloin vielä valmis, kesti pitkälle aikuisuuteen ennenkuin nuo elokuvat pystyin uusiksi katsomaan. Taisin olla vielä vähän keskivertoa herkempi ainakin tuon ikäisenä.

Eivät kauhuleffoja, mutta ihan kun muut elokuvat ei vois olla pelottavia kuin kauhuleffat.

Tappajahai, Painajainen Elm Streetillä, Perjantai 13., Child's Play, Teksasin Moottorisahamurhaaja. Mm. noita tuli katsottua alle 10 vuotiaana. Ehkä siks oon vähän hei hei:D

Katsoin pienenä lapsena keittiöstä olohuoneeseen kun telkkarissa joku avaruusolento tappoi ihmisen. Se oli ensimmäinen murha jonka olen nähnyt telkkarissa ja muistan sen vielä 38-vuotiaanakin. Koko elokuvaa en nähnyt mutta murhan muistan lopun elämääni.

En ole katsonut koskaan yhtäkään kauhuelokuvaa, enkä katso.

N29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun katsomisiani valvottiin todella tarkasti, en todellakaan olisi päässyt katsomaan mitään lapsilta kiellettyä leffaa. Mutta näin lehdessä kuvan Painajainen Elm Streetiltä -elokuvan Freddystä, ja se riitti. Freddy oli kamalinta mitä tiesin, painajaisten painajainen, pelkäsin, että joku yö tämä hirviö on sänkyni vierellä kun sammutan valot. Asiaa ei auttanut se, että metroradan varrella oli valtava graffiti Freddyn naamasta. Aina kun matkustimme metrossa siihen suuntaan, käänsin hyvissä ajoin pääni pois etten näkisi sitä.

Niin meilläkin kotona oli tosi tiukkaa ja valvottiin ikärajoja. Mutta eipä kukaan tiennyt että päivällä koulun jälkeen kaverilla katsottiin salaa. Se päättyi kyllä hyvin äkkiä kohdaltani kun olen niin säikky ja näin painajaisia.

Minulla ei kavereidenkaan luona ollut sellaista, että saisi katsoa mitä vain. Tämä ei ollut vielä nettiaikaa, nykyäänhän on aika mahdotonta kokonaan estää lapsia katsomasta kamaluuksia kun kaikilla on älypuhelimet mistä näkee mitä tahansa.

Minä tosin aloin alakouluikäisenä pelätä aivan hirveästi erästä nuorille kirjoitettua kirjaakin (ja tämän jälkeen äiti kielsi kyseisen kirjan). Kirja oli nimeltään Kunhan Helen tulee, ja siinä oli kansikuvakin joka oli minusta aivan kauhea. Siitähän on useita eri kansia, mutta tämä nimenomainen kansikuva oli sellainen punasävyinen, osa kirjan lukeneista ehkä muistaa. Olen kuullut muiltakin, että sama kirja aiheutti kamalia pelkotiloja, olisi kiinnostavaa lukea se nyt aikuisena kun en oikeastaan enää kunnolla muista, mikä siinä niin paljon pelotti (paitsi se kansikuva).

Vierailija kirjoitti:

Katsoin pienenä lapsena keittiöstä olohuoneeseen kun telkkarissa joku avaruusolento tappoi ihmisen. Se oli ensimmäinen murha jonka olen nähnyt telkkarissa ja muistan sen vielä 38-vuotiaanakin. Koko elokuvaa en nähnyt mutta murhan muistan lopun elämääni.

Oliko 90- luvun sarja "V"?

Sarjaa näytettuin alkuillasta, mutta se siirrettiin lopulta myöhäisiltaan asiakaspalautteen takia, sarjahan oli varsin raaka.

Vierailija kirjoitti:

Katoin sarjaa Safiiri ja Teräs. Vieläkin muistan sen ahdistavan tunnelman. Jäi vissiin jotain traumoja. Varsinaisia kauhuleffeja tuli katsottua 14-15v ja jäi traumat. En nykyään katso mitään kauhuleffoja.

Sama. En katso mitään kauhuun viittaavaakaan. Olin ehkä 8-10v., kun isommat sisarukseni ja isä katsoivat kaikki pahimmat kauhuleffat, mitä löysivät. Sain olla mukana. Jäi loppuiän traumat. Samoin p*rnoleffoista, jotka laitettiin pokkana pyörimään, vaikka istuin olohuoneessa.