Lähteäkö töihin, vaikka nuorin vielä ihan vauva vai jäädä työttömäksi?
Meillä on neljä lasta, nuorin on nyt 3kk. Mieheni on ollut nyt kuukauden lomautettuna ja pahimmassa tapauksessa häneltä menee työpaikka alta, mutta lomautus kestää vähintään 6kk, luultavasti pidempäänkin. Minä opiskelin ammatin ennen lapsia, mutta sen jälkeen olen ollut pääasiassa työttömänä, koska täältä on vaikea löytää alani töitä. Muutaman kk pätkiä välillä ollut töissä.
Menin oikeastaan ihan huvikseni työhaastatteluun, jossa olisi vakituinen työ ja juuri koulutustani vastaavaa, kaiken lisäksi työmatkakaan ei olisi älytön, n. 30km suuntaansa. En uskonut, että sitä paikkaa saan kun ei ole juuri työkokemusta jne.
Nyt minulle kuitenkin ilmotettiin, että minä saisin paikan, mutta nyt on sitten vaikea valinta edessä. Työ alkaisi nuorimman ollessa 5kk. Mies olisi tietysti lasten kanssa kotona enkä epäile etteikö pärjäisi, mutta kysymys onkin siitä, että pystynkö minä jättämään noin pienen ja lähtemään töihin. Toisaalta, jos en ota työtä vastaan niin voi hyvin olla, että kadun myöhemmin sitä, että jäin työttömäksi. Luultavasti tulisin olemaan useamman vuoden työttömänä, jos en tätä paikkaa nyt ota vastaan.
Muutto toiselle paikkakunnalle ei oikeen tule kysymykseen, vaikka mies jäisikin työttömäksi. Mies kyllä löytänee töitä täältäkin, se ei ole ongelma. Minun äitini on iän myötä mennyt huonompaan kuntoon ja käyn häntä auttamassa esim. siivoamisessa ja yhdessä käydään kaupassa jne. Tiedän äitini haluavan asua mahdollisimman pitkään kotona ja luultavasti jossain vaiheessa muutamme lapsuudenkotiini, mutta se ei ole vielä tässä vaiheessa ajankohtaista eikä edes mahdollista.
Onko täällä kukaan lähtenyt töihin (syystä tai toisesta) kun vauva on ollut pieni? Miten pystyit olemaan erossa pienestä monta tuntia?
Kommentit (49)
Ja taas täällä syyllistetään kun äiti lähtee töihin, että on muka huono äiti Jos ap olisi ollutkin mies, niin eiköhän suurin osa olis sitten haukkunut laiskaks ym. jos mies edes ajattelisi, ettei ota työtä vastaan kun vauva on vielä niin pieni! Siis ihan oikeesti menkää itseenne te syyllistäjät! Lapsella on kaksi vanhempaa ja he ovat tasavertaisia! Miksi siitä aina nousee kauhea haloo, jos äiti lähtee töihin, muttei koskaan siitä kun isä palaa töihin monesti heti vauvan synnyttyä??!!??
Isä hoiti vauvaa kotona. Tämä oli siis "sovittu" jo raskausaikana, mieheni ilmoitti jo tuolloin, että hän haluaa myös olla lapsen kanssa kotona.
Ajattelin silloin asian niin, että minä olen toki hyvä äiti, mutta en ole niin täydellinen äiti, että pakottaisin mieheni uhraamaan oman isyytensä sen vuoksi.
Hienosti meni... tietty, kaipasin lastani päivisin, mutta tiesin, että hän on oikein hyvässä hoidossa. Töiden jälkeen oli hienoa mennä kotiin... Sekä isän että lapsen naamat loistivat kuin auringot ja selvästi näki, että he nauttivat yhdessäolosta.
Ota ihmeessä paikka vastaan :)
Äläkä välitä näistä arvostelijoista. Sinä olet hyvä äiti, koska ajattelet kokonaisuutta.
eivät he päätöksen seurausten kanssa elä. Sinä ja perheesi elätte.
Jotkut naiset pystyy tuohon (esim yksi ystäväni) toiset taas ei. Minulle noin pienestä erossaolo tuottaa ihan fyysistä kipua, en tiedä miksi, mutta en pysty olemaan montaa tuntia erossa alle 1-vuotiaasta. Silti ymmärrän hyvin, että joillekin kokemus on erilainen. Sinä tunnet itsesi, joten päätös on sinun.
Miten täällä näin moni on sitä mieltä, että on ihan ok, jos ap lähtee töihin? Sanokaa mitä sanotte, mutta ei se isä voi korvata äitiä!
ja alla olevankin kirjoittajalle: kuten joku totesi, sinä ehkä pystyt elättämään lapsesi pyhällä hengellä, me muutta tarvitsemme siihen rahaa.
Liäksi moni meistä muista elättää lapsensa ihan itse tienatulla rahalla, ei sossutuilla.
Ja jos vielä saivarrellaan, niin varmasti ymmärrät, että kaikki kelasta ja sossusta tuleva raha on meidän työssäkäyvien tienaamaa.
Miten täällä näin moni on sitä mieltä, että on ihan ok, jos ap lähtee töihin? Sanokaa mitä sanotte, mutta ei se isä voi korvata äitiä!
Ei voi ymmärtää, miks se vauva ei voi olla tärkein edes sen hetken kun on vauva...
ja alla olevankin kirjoittajalle: kuten joku totesi, sinä ehkä pystyt elättämään lapsesi pyhällä hengellä, me muutta tarvitsemme siihen rahaa.
Liäksi moni meistä muista elättää lapsensa ihan itse tienatulla rahalla, ei sossutuilla.
Ja jos vielä saivarrellaan, niin varmasti ymmärrät, että kaikki kelasta ja sossusta tuleva raha on meidän työssäkäyvien tienaamaa.
Miten täällä näin moni on sitä mieltä, että on ihan ok, jos ap lähtee töihin? Sanokaa mitä sanotte, mutta ei se isä voi korvata äitiä!
Ehkä teillä isä ei ole osallistunut vauvan hoitoon, tai ehkä et ole antanut osallistua ja isä on hjäänyt vieraaksi lapselle. Meitä tasavertaisia vanhempia on kyllä nykyään jo paljon!
Miten täällä näin moni on sitä mieltä, että on ihan ok, jos ap lähtee töihin? Sanokaa mitä sanotte, mutta ei se isä voi korvata äitiä!
Miten täällä näin moni on sitä mieltä, että on ihan ok, jos ap lähtee töihin? Sanokaa mitä sanotte, mutta ei se isä voi korvata äitiä!
Imetys onnistuu, jos kerran voi osan päivästä tehdä kotoa käsin. Muuta eroa kahden aikuisen välille en keksi. Lämmin syli löytyy kummaltakin, arkirutiinit joutuu tuore äitikin opettelemaan nollasta ja tossahan isä ehtii jo "treenatakin".
Vauva tarvitsee rakkautta ja se ei ole vanhemman sukupuolesta kiinni.
Eli olen samaa mieltä kuin suurin osa, ota Ap se paikka. Tulet näkemään kuinka vauvasi ja miehesi välit lähentyvät ja koko perheellä on läheisempi tunnelma
Tuohan on ihan lottovoitto tuo miehen lomautus, hänhän juuri sopivasti pystyy jäämään sitten kotiin lasten kanssa. Ja sinulle aukenee tämä oiva tilaisuus. Todellakin, jos vaihtoehto on sitten olla työtön seuraavat 5 vuotta, menisin töihin, vaikka oishan se ollut todella vaikeaa. Olin samankaltaisessa tilanteessa myöhemmin, otin työpaikan vastaan heti vanh.vapaan jälkeen lapsen ollessa 9kk.
Vieläpä voit tehdä osan etänä, sehän on hienoa. Perheenne talous on turvatumpi vuosiksi ja sinulta yksi murhe pois.
Itse en enää sinuna miettisi :) Vaikka toki riipaisisi vauva jättää :( Tsemmpiä.
toiselle paikkakunnalle. Tulemme asumaan tällä paikkakunnalla, jonkun vuoden päästä muutamme minun lapsuudenkotiini.
Jos et osannut lukea niin kerroin, että autan äitiäni, koska tiedän hänen haluavan asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään ja olen aika varma, että kun äitini saa olla omassa kodissa niin hän ei vanhene niin äkkiä kun jos hänet esim. nyt lykättäis jonnekin palvelutaloon, jossa hänellä ei olisi mitään tekemistä. Ja tällä pienellä vaivalla lapsemme saavat pidempään nauttia virkeästä mummosta.
Ja kyllä minulle on mieheni ja lapset ne tärkeimmät, hyvänä kakkosena äitini ja appivanhemmat. Mutta minulle ei ainakaan kukaan ole vielä kertonut, että missä puussa se raha kasvaisi, jotta ei tarvitsisi tehdä töitä. Ei meillä ole varaa siihen, että molemmat ois kotona työttöminä tai sitten ois todella tiukkaa jos näin joskus olisi, mutta kun tuohon ei ole pakko suostua niin emme myöskään näin tee.
Olen miettinyt tuota työasiaa pääni puhki ja keskustellut mieheni kanssa ja miettii asiaa miten päin vaan niin lopputulos on, että minun kannattaa ottaa vastaan tuo työ, etten katkeroidu myöhemmin tai joudu tekemään jotain ei mielekästä työtä.
Iso kiitos kaikille vastauksista ja tsemppauksista. Niistä todellakin oli apua, selkiyttivät ajatuksiani paljon.
Arvostelijoiden viestit jääköön omaan arvoonsa. Uskon olevani hyvä äiti, vaikka lähdenkin töihin normaalia aiemmin.
ap
Niin mutta voihan ap myöhemmin perheineen muuttaa muualle ja mennä sitten töihin Ei voi ymmärtää, miks se vauva ei voi olla tärkein edes sen hetken kun on vauva...
ja alla olevankin kirjoittajalle: kuten joku totesi, sinä ehkä pystyt elättämään lapsesi pyhällä hengellä, me muutta tarvitsemme siihen rahaa.
Liäksi moni meistä muista elättää lapsensa ihan itse tienatulla rahalla, ei sossutuilla.
Ja jos vielä saivarrellaan, niin varmasti ymmärrät, että kaikki kelasta ja sossusta tuleva raha on meidän työssäkäyvien tienaamaa.
Miten täällä näin moni on sitä mieltä, että on ihan ok, jos ap lähtee töihin? Sanokaa mitä sanotte, mutta ei se isä voi korvata äitiä!
kun vauva oli 5 kk. Isä jäi kotiin hoitamaan vauvaa. Mitään ongelmia ei ollut, vaan oli päinvastoin tosi hyödyllistä tehdä tällainen roolinvaihto. Isä sai rakennettua hyvän suhteen vauvaan ja minäkin näin, millaista on tulla töistä väsyneenä kotiin ja kuinka sitä kaipaisi pientä hengähdystaukoa siinä vaiheessa.
Jatkoin imetystä monta kuukautta töihin mentyänikin.
Nyt vauva on jo teini-ikäinen, enkä näe vieläkään mitään syytä katua ratkaisuani.
Sinuna ottaisin ilman muuta työpaikan vastaan.
on aika ns. kapeakatseisia/vanhanaikaisia
toiselle paikkakunnalle. Tulemme asumaan tällä paikkakunnalla, jonkun vuoden päästä muutamme minun lapsuudenkotiini.
Jos et osannut lukea niin kerroin, että autan äitiäni, koska tiedän hänen haluavan asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään ja olen aika varma, että kun äitini saa olla omassa kodissa niin hän ei vanhene niin äkkiä kun jos hänet esim. nyt lykättäis jonnekin palvelutaloon, jossa hänellä ei olisi mitään tekemistä. Ja tällä pienellä vaivalla lapsemme saavat pidempään nauttia virkeästä mummosta.
Ja kyllä minulle on mieheni ja lapset ne tärkeimmät, hyvänä kakkosena äitini ja appivanhemmat. Mutta minulle ei ainakaan kukaan ole vielä kertonut, että missä puussa se raha kasvaisi, jotta ei tarvitsisi tehdä töitä. Ei meillä ole varaa siihen, että molemmat ois kotona työttöminä tai sitten ois todella tiukkaa jos näin joskus olisi, mutta kun tuohon ei ole pakko suostua niin emme myöskään näin tee.
Olen miettinyt tuota työasiaa pääni puhki ja keskustellut mieheni kanssa ja miettii asiaa miten päin vaan niin lopputulos on, että minun kannattaa ottaa vastaan tuo työ, etten katkeroidu myöhemmin tai joudu tekemään jotain ei mielekästä työtä.
Iso kiitos kaikille vastauksista ja tsemppauksista. Niistä todellakin oli apua, selkiyttivät ajatuksiani paljon.
Arvostelijoiden viestit jääköön omaan arvoonsa. Uskon olevani hyvä äiti, vaikka lähdenkin töihin normaalia aiemmin.
ap
Niin mutta voihan ap myöhemmin perheineen muuttaa muualle ja mennä sitten töihin Ei voi ymmärtää, miks se vauva ei voi olla tärkein edes sen hetken kun on vauva...
ja alla olevankin kirjoittajalle: kuten joku totesi, sinä ehkä pystyt elättämään lapsesi pyhällä hengellä, me muutta tarvitsemme siihen rahaa.
Liäksi moni meistä muista elättää lapsensa ihan itse tienatulla rahalla, ei sossutuilla.
Ja jos vielä saivarrellaan, niin varmasti ymmärrät, että kaikki kelasta ja sossusta tuleva raha on meidän työssäkäyvien tienaamaa.
Miten täällä näin moni on sitä mieltä, että on ihan ok, jos ap lähtee töihin? Sanokaa mitä sanotte, mutta ei se isä voi korvata äitiä!
Nyt on miehenvuoro olla lasten kanssa. Se on kolmelle vanhemmalle lapsellenne todella tärkeä viesti nähdä mies koti-isänä. Annat lapsille myös oikeuden olla isän kanssa, se on rikkaus.
Jos mies työllistyy puolen vuoden päästä voit jäädä hoitovapaalle vakituisesta työstäsi jos ei niin miehesi voi hoitaa lapsia päivärahalla siihen asti kunnes uusi työ löytyy.
itse ole 3.5 kk ikäisen lapsen äippä. Olen ajatellut olla kotona kunnes rakas "kinderi" on täyttänyt 1 v 8 kk.
Työsuhteeni on vakituinen. Tulen saamaan sitten taas jossain vaiheessa vain kodinhoidontukea (300 euroa ja risat).
Mutta jos olisin työtön, ilmottautuisin totta kai tässä maailman tilanteessa työttömäksi heti kun vanhempainrahakausi päättyisi. Rahallisesti se olisi kannattavaa.
Tätä ehkä kannattaisi miettiä. En todellakaan ehdota että et suostuisi tarjoukseen.
Mutta ajattele asiaa niin että sinä olisit se joka lähtisi töihin (mikä on itselle aivan mahdoton ajatus) miehesi ehkä saisi kuitenkin peruspäivärahan (jos kuuluu liittoon niin liitonpäivärahan) + sinä palkan.
Enivei.. jokatapauksessa tarkoitan tällä sitä että kumpainen vaan teistä joka jäisi pelkästään kodinhoidontuelle menettäisi rahaa.
Ehkä hullusti edelleen selitetty, mutta työttömänä ansaitsisin minäkin enemmän kuukaudessa kuin tulevana aikana..
Tilanteeni töiden suhteen on kuitenkin se, että luultavasti näin hyvää "tarjousta" saa odottaa useita vuosia, niin tätäkin odotin, valmistumisestani asti nimittäin. Pahimmassa tapauksessa seuraava koulutustani vastaava työ joka olisi seuraavaksi vapaana niin olis jossain n. 100km päässä, tämä matka siis yhteen suuntaan. En jaksaisi tuollaista vuosia, muutaman kk tuo menee ja kuten sanoin muutto ei tule kyseeseen.
Kyllähän täältä löytyisi muita töitä, joihin saattais päästä, vaikkei ole koulutusta alalle, mutta en taitais siinä työssä kauheasti viihtyä, ainakaan pidemmän päälle.
Kaikin puolin tämä olisi loistava tilaisuus, niin minun kun miehenikin mielestä, mutta sydäntä raastaa kun ajattelenkin, että pitää pienestä olla erossa monta tuntia.
Poden tästä myös huonoa omaatuntoa, koska mm. anoppini on tuonut selvästi julki mielipiteensä, ettei ymmärrä miksi minun täytyy mennä töihin ja miksen voi jäädä kotiin ja tehdä ei koulutustani vastaavaa työtä, jos sellaisen sattuisin saamaan sitten kun nuorin on vanhempi.
Lisäksi minä olen kyllästynyt olemaan työttömänä (nyt siis tietysti äippälomalla). Jos vauvaa ei olisi niin ihan varmasti ottaisin työn vastaan ja siksi pelkäänkin, että jos nyt tästä kieltäydyn niin kadun sitä myöhemmin ja pahimmassa tapauksessa syytän lastamme siitä. Ehkä vähän liioiteltua, mutta kuitenkin
ap
itse ole 3.5 kk ikäisen lapsen äippä. Olen ajatellut olla kotona kunnes rakas "kinderi" on täyttänyt 1 v 8 kk.
Työsuhteeni on vakituinen. Tulen saamaan sitten taas jossain vaiheessa vain kodinhoidontukea (300 euroa ja risat).
Mutta jos olisin työtön, ilmottautuisin totta kai tässä maailman tilanteessa työttömäksi heti kun vanhempainrahakausi päättyisi. Rahallisesti se olisi kannattavaa.
Tätä ehkä kannattaisi miettiä. En todellakaan ehdota että et suostuisi tarjoukseen.
Mutta ajattele asiaa niin että sinä olisit se joka lähtisi töihin (mikä on itselle aivan mahdoton ajatus) miehesi ehkä saisi kuitenkin peruspäivärahan (jos kuuluu liittoon niin liitonpäivärahan) + sinä palkan.
Enivei.. jokatapauksessa tarkoitan tällä sitä että kumpainen vaan teistä joka jäisi pelkästään kodinhoidontuelle menettäisi rahaa.
Ehkä hullusti edelleen selitetty, mutta työttömänä ansaitsisin minäkin enemmän kuukaudessa kuin tulevana aikana..
Hänhän on jokatapauksessa kotona. Vaihtoehdot on että olette molemmat kotona tai että toinen on kotona ja toinen tienaa.
Sinulla on mahdollisuus saada vakkaripaikka, ja mieleistä hommaa (oletan että on mieluisaa kun kerran alalle olet kouluttautunut).
Kannattaa käyttää tilaisuus hyväksesi.
Miehelläsi on oikeus (siinä missä sinullakin) jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Anna hänen nauttia vuorostansa siitä minkä sinä olet jo saanut kokea - arki pienten kanssa ja ihailla vierestä kasvua ja kehitystä.
Sulla on vuosia elatusvelvollisuus lapsillesi ja nyt saat tilaisuuden siihen. Vastuullinen vanhem
pi kantaa senkin velvollisuuden vaikka se tuntuu nyt vaikealta.
voitko tehdä niin että otat työn vastaan ja jäät heti virkavapaalle-kotihoidontuelle. et ole hetkeäkään töissä. tai hetken. ja sitten jäät kotiin. tai kysy pomolta voitko aloittaa puolipåäiväisenä. tai jotain. kysy liitosta.
etkä kuuntele näiden ääliöäitien typeriä kommentteja siitä miten lasten kanssa pitää olla 24/7 18 vuoden ajan. Pitäähän ne lapset ruokkia ja pukeakin! Eläkööt nää sosialistimammat ihan vaan meidän työssäkäyvien verorahojen turvin.
t. itse yrittäjänä töitä tehnyt läpi äitiysloman -ensin kotoa käsin ja sitten päivätöissä.