Mies on sanonut 20 vuotta lähes kaikelle "ei" mukamas vitsillä.

Enää en suostu palaamaan aiheeseen ensimmäisen ein jälkeen

Ap

Ei jatloon

On kyllä kummia suhteita ihmisillä, se sanottakoon.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä kummia suhteita ihmisillä, se sanottakoon.

Joo en minäkään tämmöisestä unelmoinut. Olen ollut niin ahdistunut ja selviytymismoodilla mennyt, että nyt vasta on mennyt valot päälle.

Ap

Jätä se sika!

Mulla samantyyppinen poikaystävä, kaikki on aina ainakin ensin ei. Sitten kun on itse madaltanut odotuksensa siihen nollatasoon, voi mielipide häneltä yllättäen ollakin kyllä. Manipulointia kai tuo on. Alkaa kyllästyttää koko tyyppi.

Mitenkä kävisi jos ehdottaist eroa? Ensin sanoisi ei ja sitten hetken kuluttua innostuisikin ajatuksesta?

Ei päästä lähtemään.  Mitä sä selität.

Mun 8v poika on samanlainen.

Seppo

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä kävisi jos ehdottaist eroa? Ensin sanoisi ei ja sitten hetken kuluttua innostuisikin ajatuksesta?

:D

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä kävisi jos ehdottaist eroa? Ensin sanoisi ei ja sitten hetken kuluttua innostuisikin ajatuksesta?

Oon ehdottanut monet kerrat, alkaa itkemään ja panikoimaan. En jaksa sitä tunnesekoilua ja annan periksi. Seuraavan kerran en puhu mitään vaan lähden kun on poissa.

Ap

Hän ehkä jotenkin omassa päässään kokee, että ratkaisu on pakko tehdä heti. Silloin turvallisempi vastaus on aina ei, ettei tule suostuttua mihinkään aivan kamalaan ja väärään. Vastattuaan alkaa vasta miettiä, mieltä on asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä kävisi jos ehdottaist eroa? Ensin sanoisi ei ja sitten hetken kuluttua innostuisikin ajatuksesta?

Oon ehdottanut monet kerrat, alkaa itkemään ja panikoimaan. En jaksa sitä tunnesekoilua ja annan periksi. Seuraavan kerran en puhu mitään vaan lähden kun on poissa.

Ap

En ole asiantuntija, mutta kuulostaa kuin ois tunteissa jotenkin lapsen tasolle jäänyt, olettaa että äitihahmo ottaa vastuun hänen tunteista ja rauhoittelee kun kiukuttaa tai on joku muu henkinen hätä. Normaalisti kai tuota tehdään puolin ja toisin tiettyyn rajaan saakka, mutta voi mennä epäreiluuteen asti niin että toinen joutuu vanhempi-hahmoksi :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä kävisi jos ehdottaist eroa? Ensin sanoisi ei ja sitten hetken kuluttua innostuisikin ajatuksesta?

Oon ehdottanut monet kerrat, alkaa itkemään ja panikoimaan. En jaksa sitä tunnesekoilua ja annan periksi. Seuraavan kerran en puhu mitään vaan lähden kun on poissa.

Ap

En ole asiantuntija, mutta kuulostaa kuin ois tunteissa jotenkin lapsen tasolle jäänyt, olettaa että äitihahmo ottaa vastuun hänen tunteista ja rauhoittelee kun kiukuttaa tai on joku muu henkinen hätä. Normaalisti kai tuota tehdään puolin ja toisin tiettyyn rajaan saakka, mutta voi mennä epäreiluuteen asti niin että toinen joutuu vanhempi-hahmoksi :/

Nyt on kyllä niin kyökkiä että.

Oikeassa hän on. Aina jo periaatteesta ei!

Mies54v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä kävisi jos ehdottaist eroa? Ensin sanoisi ei ja sitten hetken kuluttua innostuisikin ajatuksesta?

Oon ehdottanut monet kerrat, alkaa itkemään ja panikoimaan. En jaksa sitä tunnesekoilua ja annan periksi. Seuraavan kerran en puhu mitään vaan lähden kun on poissa.

Ap

En ole asiantuntija, mutta kuulostaa kuin ois tunteissa jotenkin lapsen tasolle jäänyt, olettaa että äitihahmo ottaa vastuun hänen tunteista ja rauhoittelee kun kiukuttaa tai on joku muu henkinen hätä. Normaalisti kai tuota tehdään puolin ja toisin tiettyyn rajaan saakka, mutta voi mennä epäreiluuteen asti niin että toinen joutuu vanhempi-hahmoksi :/

Nyt on kyllä niin kyökkiä että.

Kerro parempi tuon ap:n kuvauksen perusteella . Uhmaikäinen melko lailla suoraan.

Mä en oikein anna tilaisuutta kieltäytyä. Saatan kysyä mennäänkö hiihtään tänään, vai huomenna. Tai ilmoitan, että me lähdetään kesällä tundralle. Tiedän itsekin mutta jos kysyisin, että haluaako hän niin hän haluaisi jäädä pelaamaan pleikkaansa.