Lue keskustelun säännöt.
En osaa tehdä mitään kun lastenhoitovastuu minulla
Stressed out dad
07.07.2022 |
Kun olen lasten/lapsen kanssa kotona en osaa tehdä mitään omia hommia. En vaan pysty aloittamaan mitään esim. remontointia, pyörän tai auton korjausta tms. Vaimo aina jeesustelee että kyllä mä pystyn tässä kaikkea, siivoamaan, laittamaan ruokaa ja pyykkejä diunaamaan jne. Itse en vaan pysty. Jos jotain yrität pelottaa että se muksu juoksee johonkin autotielle tai levittää työkalut pitkin pihaa tms. Ei tule mitään.
Tämä turhauttaa todella paljon koska esim. vaimon iltavuoroviikko on minulle kuin vankilatuomio kun en pääse tekemään mitään omia hommia. Pää jumissa vaan makaan sohvalla/sängyssä turhautuneena ja lapset leikkivät/tappelevat keskenään ja ovat puhelimillaan ja katsovat tv:tä. Parasta tällaisina päivinä on työmatkat; saa olla hetken rauhassa ihan omissa oloissaan.
Kommentit (58)
Otan osaa.
Tiedän tilanteen, teen vuorotyötä ja puoliso tekee myös. Loma-ajat koen haastaviksi. Yleensä iltavuoroja yhdellä henkilöllä tosin on vain kaksi peräkkäin.
Voisitko mennä lasten kanssa välillä ulkoliikuntapaikkoihin, leikkipuistoihin tms?
Kotonaolo kiristää pinnaa varmasti, jos sitä on jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne vaimon 'jeesustelemat' asiat, niin kuin pyykit, ruuanlaitto tai siivous varmaan hänellekään mitään omia hommia ole, vaan pakollisia arjen huoltotöitä, joita sinunkin pitäisi lapsivuorolla tehdä.
Ja sohvalla makaamisen sijaan voisit viedä lapsia leikkipuistoon, ulkoilemaan. Tai rakentaa legoilla, osallistua heidän juttuihinsa. Raskasta se on, mutta sellasta se on kun on lapsia. 5 vuoden päästä jo hiukan helpottaa!
Vierailija kirjoitti:
Ei ne vaimon 'jeesustelemat' asiat, niin kuin pyykit, ruuanlaitto tai siivous varmaan hänellekään mitään omia hommia ole, vaan pakollisia arjen huoltotöitä, joita sinunkin pitäisi lapsivuorolla tehdä.
Ja sohvalla makaamisen sijaan voisit viedä lapsia leikkipuistoon, ulkoilemaan. Tai rakentaa legoilla, osallistua heidän juttuihinsa. Raskasta se on, mutta sellasta se on kun on lapsia. 5 vuoden päästä jo hiukan helpottaa!
Ongelma, josta olen vaimollekin puhunut, kun se tällaisia ehdottaa, on, että en saa lasten kanssa olosta ja niiden paimentamisesta kertakaikkiaan mitään iloa. Tämä on mielestäni se ero jolla oikeutan itselleni sen, että hän viettää lasten kanssa enemmän aikaa. Luulen että lasten kanssa oleminen ylipäätään on naisille, äideille, palkitsevampaa. Itselleni tulee kaikesta lastenkin kanssa olemisesta vaan niin pirun yksinäinen olo. Kotona saan sentään olla yksin, lukea vaikka kirjaa tai oltua puhelimella. Leikkipuistossa taas yksinoleminen on kaksinkertaista kun ei ole edes somen henkireikää.
Itse en jaksaisi tuollaista puolisoa.
Tsemppiä teidän perheeseen.
Jos lapset on halunnut , niiden kanssa ollaan.... oli se omasta mielestä kivaa tai ei. Ei kyllä voi vastuuta sysätä toiselle.
Nyt hakemaan ammattiapua ja kiireesti.
Stressed out dad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne vaimon 'jeesustelemat' asiat, niin kuin pyykit, ruuanlaitto tai siivous varmaan hänellekään mitään omia hommia ole, vaan pakollisia arjen huoltotöitä, joita sinunkin pitäisi lapsivuorolla tehdä.
Ja sohvalla makaamisen sijaan voisit viedä lapsia leikkipuistoon, ulkoilemaan. Tai rakentaa legoilla, osallistua heidän juttuihinsa. Raskasta se on, mutta sellasta se on kun on lapsia. 5 vuoden päästä jo hiukan helpottaa!
Ongelma, josta olen vaimollekin puhunut, kun se tällaisia ehdottaa, on, että en saa lasten kanssa olosta ja niiden paimentamisesta kertakaikkiaan mitään iloa. Tämä on mielestäni se ero jolla oikeutan itselleni sen, että hän viettää lasten kanssa enemmän aikaa. Luulen että lasten kanssa oleminen ylipäätään on naisille, äideille, palkitsevampaa. Itselleni tulee kaikesta lastenkin kanssa olemisesta vaan niin pirun yksinäinen olo. Kotona saan sentään olla yksin, lukea vaikka kirjaa tai oltua puhelimella. Leikkipuistossa taas yksinoleminen on kaksinkertaista kun ei ole edes somen henkireikää.
Osa ongelmaa voi olla se, että miehet (useimmiten, joskus?) voivat keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Naisille on helpompaa tai luontaisempaa olla sellaisessa pienessä kaaoksessa koko ajan. Joskus se on jopa mukavaa. Lasten kanssa olemisen avain, ainakin itsellä naisena, on ollut se, että en osallistu leikkeihin millään tavalla, mutta lapset saa osallistua minun hommiin aina kun haluavat. Eli, kun otan ompelukoneen esille, lapset kaivaa tarvikelaatikosta niitä pikkuosia, isommat leikkaa kangastilkkuja ja ompelee ja vauva ryömii lattialla. Aikaisemmin meillä oli iso kylppäri, jossa oli pesukone ja kuivausteline ja siellä olin taaperon kanssa paljon :) Laitoin pyykkiä koneeseen ja kuivumaan. Pesuvadissa oli vettä ja leluja jne. Ja joku ruuanlaittohan on sitten täynnä mahdollisuuksia lapsille, leikkaamista, kuorimista, kaikenlaisia kapustoja ja astioita. Kun lapset on hääränneet aikansa minun kanssa "oikeissa" töissä, he lähtevät omiin hommiinsa ja leikkivät (oletan, että prosessoivat leikissä noita "oikeita" töitä) kauan ja intensiivisesti omissa oloissaan. Eli neuvoni on kasvattaa kaaoksensietokykyä ja antaa lasten tehdä asioita mahdollisimman vapaasti :)
Lisään vielä, että joskus kun on tilanteita, joissa olen vaikkapa äidin tai siskon tai anopin kanssa tekemässä jotain ja lapset pyörii siinä mukana, niin se on aina mukavampaa ja helpompaa. Nykyään vain perheet ovat niin eristyksissä muusta suvusta, että näitä tilanteita on liian vähän. Eli tee projekteja isän tai appiukon kanssa (nämä sietävät lapsiasi paremmin, kuin esim. kaverit, mutta tietysti joku höveli kaverikin käy hyvin). Voisin kuvitella, että lapset on ihan tohkeissaan jos pääsevät mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän mä painaisin niitä omia hommia, kolkuttelisin kämppää, duunailisin pihalla jne. Se olisi myös vastapainoa työlle. Silloin kun tietää että mulla lapset koko ilta, ei päivässä ole kertakaikkiaan mitään muuta odotettavaa kuin nukkumaanmeno.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne vaimon 'jeesustelemat' asiat, niin kuin pyykit, ruuanlaitto tai siivous varmaan hänellekään mitään omia hommia ole, vaan pakollisia arjen huoltotöitä, joita sinunkin pitäisi lapsivuorolla tehdä.
Ja sohvalla makaamisen sijaan voisit viedä lapsia leikkipuistoon, ulkoilemaan. Tai rakentaa legoilla, osallistua heidän juttuihinsa. Raskasta se on, mutta sellasta se on kun on lapsia. 5 vuoden päästä jo hiukan helpottaa!
No äläpää viitsi nyt. Kyllä ruoanlaitto ja siivous ja pyykkit ym. on huomattavasti helpompaa tehdä (oletan: sisätiloissa) kuin remontti tai korjaustyöt ulkona. En itsekään alkaisi mihinkään keskittymistä vaativaan, jossa on pieniä osia, varsinkaan ulkona pienten lasten kanssa.
Alkaako mamma valittamaan kuitenkin, kun korjaustyöt ja remontti on tekemättä?
T. Kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys: miksi halusit, suostuit , lapsentekoon ylipäätään, kun lapsesi eivät kiinnosta etkä ole mukana heidän kehittämisessään, kasvattamisessa. Opettamisessa.
Jaha. Kun ap:n lapset ovat isoja, he kirjoittelevat tänne, kuinka isä oli aina vain äkeä, makasi sohvalla ja vastaili yksitavuisia, ei jäänyt mitään kivoja muistoja, kuin olisi asunut jonkun vieraan ihmisen kanssa. Eivätkä aikuisina soittele tai tule käymään. Jos ap haluaa luoda suhteen lapsiinsa, itsehän se pitää tehdä ja ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa muksuille valjaat ja lieka, niin eivät juokse tielle tai sotke paikkoja. https://www.prisma.fi/fi/prisma/pikku-piia-turvavaljas-P100053437
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ainakaan näiden tätien neuvoja usko, jotka kehottavat menemään terapiaan, eroamaan tai hirteen jne. Äidit ja isät ovat erilaisia, vaikka naiset eivät sitä halua myöntääkään. Sinä tunnet syyllisyyttä noista tunteistasi, mutta lapsesi ei niistä välttämättä ymmärrä mitään. Nyt pitää vain löytää tapa, jolla selviät parista vuodesta, niin että voit olla vähän rennommin lapsen kanssa. Sinä olet kuitenkin sen isä ja sinua lapsi kunnioittaa ja sinun huomiotasi tarvitsee. Tämä ei tietenkään tarkoita, että tarvitsisi lapsen kanssa alkaa leikkiä tai jotain. Kehittele oma tapa olla, johon lapsi mahtuu mukaan. Se ei ole sama, kuin tehdä asioita yksin ja keskittyneesti, mutta opitpahan arvostamaan omaa aikaa :)
Vierailija kirjoitti:
Oikea vuoden isä-ehdokas. Pthyi.
En ole koskaan yrittänytkään esittää mitään unelmaisää kenellekään, en ulkopuolisille enkä lähipiirille. Ja tämän langan avasin kertoakseni miltä minusta oikeasti tuntuu, en pitääkseni yllä minkäänlaista kulissia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama äitinä. Sen takia en asukaan enää lasteni kanssa, saan asioita tehtyä :)
Stressed out dad kirjoitti:
Kyllähän mä painaisin niitä omia hommia, kolkuttelisin kämppää, duunailisin pihalla jne. Se olisi myös vastapainoa työlle. Silloin kun tietää että mulla lapset koko ilta, ei päivässä ole kertakaikkiaan mitään muuta odotettavaa kuin nukkumaanmeno.
Mä ymmärrän ihan täysin. Lasten kanssa ei pysty keskittymään yhtään mihinkään "omaan".
t.äiti
Stressed out dad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea vuoden isä-ehdokas. Pthyi.
En ole koskaan yrittänytkään esittää mitään unelmaisää kenellekään, en ulkopuolisille enkä lähipiirille. Ja tämän langan avasin kertoakseni miltä minusta oikeasti tuntuu, en pitääkseni yllä minkäänlaista kulissia.
Miksi sitten teit lapsia, jos et niistä pätkääkään piittaa?
Tää on naisen kirjoittama provo. Turha hermostua.
Aika kamalaa aloittajan teilaamista. Hän kuitenkin myöntää ongelmansa ja yrittää hakea ratkaisua. Omat vanhempani olivat juuri tuollaisia, eivät olleet läsnä lapsien kanssa. Minä olen pääosin telkkarin, videopelien ja muun viihteen kasvattama.
Yritä ap keksiä jokin luova ratkaisu, missä voit yhdistää omat hommat lasten kanssa tekemiseen. Osta vaikka leikkityökalusarja lapsille. Näytät miten itse teet työn ja sitten lapset voivat matkia leluilla. Lasten ikä toki vaikuttaa keskittymiskyvyn kestoon. Yritä muuten keksiä yhteistä tekemistä josta voit nauttia lasten kanssa. Ajattelutapaan ja asenteeseen pitäisi saada muutos. Oletko yrittänyt etsiä vertaistukea? (Yleensä miehet on huonoja tässä) - sukulaiset tai ystävät auttamaan jos täytyy saada remppahomma x tehtyä ja vaarana on lasten juokseminen vaarallisiin paikkoihin. Voit myös vaimosi kanssa pitää ajatuspajan siitä miten viettää lasten kanssa aikaa niin että pää kestää.
Meillä lapset 3- ja 5- vuotta ja edelleen vähän tuota, mutta on jo helpottanutkin. En mielellään tee mitään monimutkaisempaa lasten kanssa koska keskeytyksiä tulee koko ajan. Pyykkien viikkaus vielä menee mut esim kastiketta en tee, koska se on aikakriittistä, enkä halua että kastike on klimppistä koska piti juosta pyyhkimään pylly. Kyl se siitä!