Miksi ihmiset joilla on niin paljon, valittaa niin kauheasti?

Tätä en tajua minäkään! Ne, joilla ei ole juuri mitään, ovat nöyrinä hiljaa. Elämä on opettanut, että vielä huonomminkin voisi olla asiat. Ja että vähäänkin voi olla tyytyväinen. Ne, joilla on paljon, valittavat koko ajan ihan pienistäkin asioista tai epäkohdista. Kaiken pitäisi olla koko ajan täydellistä. Ehkä elämä hyväosaisena on niin tylsää, tai sitten vain sille sokaistutaan?

Silloin kun minulla ei ollut paljon mitään, jouduin keskittymään todenteolla, että en joutuisi tukalaan tilanteeseen. Nyt kun minulla on paljon, koen tukalaksi, kun on niin paljon. Antaisin pois, mutta puoliso ja lapset huolehtivat siitä, että en jaksa antaa sitä vauhtia, kuin mitä uutta tulee ovista ja ikkunoista sisään. On myös erimielisyyksiä siitä, että mistä luovutaan.