Kirjojen oikea-aatteellisuuden tarkastaminen kustantamoissa
Hesarissa kerrottiin tälläisestä maaliskuun puolella. On kuulemma hyvä asia.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009446287.html
Eli siis julkaisavaksi aiotut kirjat esiluetetaan erään aatesuunnan edustajalla ja niitä sitten muokataan ennen julkaisua jotta kyseisen aatesuunnan edustajat eivät pahoittaisi mieltään.
Mitä mieltä olette? Minä muistelen tälläistä aattellista ennakkotarkastusta tapahtuneen Suomessa ennenkin mutta silloin siitä ei oltu ylpeitä.
Kommentit (53)
Kustantaja saa tietysti linjata että mitä haluaa julkaista, sitä ei voida pitää ennakkosensuurina, jos ap sitä hakee, koska siinä pitäisi olla joku ulkopuolinen taho rajoittamassa.
Jos toiminta on (toistaiseksi) vapaaehtoista niin ehkä sitten. Mutta jos kirjoja aletaan kirjoittamaan jokaisen niissä esitetyn kuvitteellisen hahmon edustaman porukan ehdoilla niin aika vähän jää kirjailijalle sanottavaa. Kun siis joku on asiasta eri mieltä kuitenkin.
Aikanaan olisi jäänyt Hannu Salamalta "Juhannustanssit" kirjoittamatta siksi, että sensitiivilukija olisi pöyristynyt uskontoa loukkaavaksi koetusta sisällöstä. Minun mielestäni täsdä on nyt lähdetty varsin vaaralliseen suuntaan liikkeelle vaikka kirjojen merkitys onkin nykyään vähäisempi kuin Salaman aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Jos toiminta on (toistaiseksi) vapaaehtoista niin ehkä sitten. Mutta jos kirjoja aletaan kirjoittamaan jokaisen niissä esitetyn kuvitteellisen hahmon edustaman porukan ehdoilla niin aika vähän jää kirjailijalle sanottavaa. Kun siis joku on asiasta eri mieltä kuitenkin.
Aikanaan olisi jäänyt Hannu Salamalta "Juhannustanssit" kirjoittamatta siksi, että sensitiivilukija olisi pöyristynyt uskontoa loukkaavaksi koetusta sisällöstä. Minun mielestäni täsdä on nyt lähdetty varsin vaaralliseen suuntaan liikkeelle vaikka kirjojen merkitys onkin nykyään vähäisempi kuin Salaman aikoina.
Kyllä siellä Salamankin aikaan oli ammattilukija, joka sensuroi 99 prosenttia tarjotuista käsikirjoituksista Ö-mappiin, useimmiten kirjallisen laadun mutta varmasti myös teoksen sanoman ja moraalin perusteella.
Tämä on vähän samanlaista kotkotusta kuin se kauhu Tuntemattoman sotilaan sensuroinnista, joka oli lopulta ihan tavallinen editointiprosessi.
Kokkareiden verkkouutisissa näyttää tänään olevan varsin räväkkä kirjoitus tästä aiheesta. Ennakkosensuuria ei todellakaan pitäisi yrittää tuoda takaisin edes itsesensuurina. Siitä meillä on liian monta vuotta historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kustantaja saa tietysti linjata että mitä haluaa julkaista, sitä ei voida pitää ennakkosensuurina, jos ap sitä hakee, koska siinä pitäisi olla joku ulkopuolinen taho rajoittamassa.
Ennakkosensuurin toteuttaminen konsultin tai palkatun työntekijän voimin ei muuta itse asiaa. Jos kirjojen pitää olla realistisia yksityiskohtia myöten niin niistä rulee tylsiä. Harmaata mössöä joka ei enää herätä ajatuksia.
Kirjoista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kustantaja saa tietysti linjata että mitä haluaa julkaista, sitä ei voida pitää ennakkosensuurina, jos ap sitä hakee, koska siinä pitäisi olla joku ulkopuolinen taho rajoittamassa.
Ennakkosensuurin toteuttaminen konsultin tai palkatun työntekijän voimin ei muuta itse asiaa. Jos kirjojen pitää olla realistisia yksityiskohtia myöten niin niistä rulee tylsiä. Harmaata mössöä joka ei enää herätä ajatuksia.
Kirjoista
Epämäärästä puuroa on tuokin, jotta mitä haluat sanoa?
esilukijalla eri aatesuunta kuin lukijalla?
Vierailija kirjoitti:
Jos toiminta on (toistaiseksi) vapaaehtoista niin ehkä sitten. Mutta jos kirjoja aletaan kirjoittamaan jokaisen niissä esitetyn kuvitteellisen hahmon edustaman porukan ehdoilla niin aika vähän jää kirjailijalle sanottavaa. Kun siis joku on asiasta eri mieltä kuitenkin.
Aikanaan olisi jäänyt Hannu Salamalta "Juhannustanssit" kirjoittamatta siksi, että sensitiivilukija olisi pöyristynyt uskontoa loukkaavaksi koetusta sisällöstä. Minun mielestäni täsdä on nyt lähdetty varsin vaaralliseen suuntaan liikkeelle vaikka kirjojen merkitys onkin nykyään vähäisempi kuin Salaman aikoina.
Kirjoittamatta ei jää mitään, julkaiseminen on eriasia.
Jotenkin huvittavaa, että Salama otettiin tässä esimerkiksi teoksellaan, josta sai tuomion. Että on sitä aiemminkin osattu.
Vierailija kirjoitti:
Et sitten huomannut tätä kohtaa:
"Kokemuslukemiseksi menetelmää kutsutaan, koska siinä tekstejä lukee ennen julkaisua joku, jolla on oma kokemus niiden käsittelemistä asioista."
Tai tätä:
"Tämä on ollut myös kirjailija Tommi Kinnusen kokemus. Hän kertoo luettaneensa tekstejään kokemuslukijoilla läpi koko uransa. Se on hänestä aivan luontevaa ja jopa välttämätöntä:
”En voisi kuvitella kirjoittavani näkövammaisesta ihmisestä ja hänen kokemuksistaan maailmassa vain laittamalla silmät kiinni!” "
Mutta koko jutun lukeminen ja miettiminehän voi pilata hyvän öyhötyksen, niin parempi jättää tekemättä.
Ollaan huolissaan kirjoista ja sitten ei kuitenkaan jatkseta lukea edes yhtä lehtijuttua :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toiminta on (toistaiseksi) vapaaehtoista niin ehkä sitten. Mutta jos kirjoja aletaan kirjoittamaan jokaisen niissä esitetyn kuvitteellisen hahmon edustaman porukan ehdoilla niin aika vähän jää kirjailijalle sanottavaa. Kun siis joku on asiasta eri mieltä kuitenkin.
Aikanaan olisi jäänyt Hannu Salamalta "Juhannustanssit" kirjoittamatta siksi, että sensitiivilukija olisi pöyristynyt uskontoa loukkaavaksi koetusta sisällöstä. Minun mielestäni täsdä on nyt lähdetty varsin vaaralliseen suuntaan liikkeelle vaikka kirjojen merkitys onkin nykyään vähäisempi kuin Salaman aikoina.
Kirjoittamatta ei jää mitään, julkaiseminen on eriasia.
Jotenkin huvittavaa, että Salama otettiin tässä esimerkiksi teoksellaan, josta sai tuomion. Että on sitä aiemminkin osattu.
Neuvostovastaisuudesta ei jaettu tuomioita. Sellaista sisältävää materiaalia ei kuitenkaan julkaistu. Ettei naapuri ja sen fanittajat pahoittaisi mieltään.
ap kirjoittaa eräästä aatesuunnan edustajasta. kuuluvatko eriväriset, seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ja erilaiset toimintarajoitteiset samaan viiteryhmään?
Floridassa on tyhjennetty kirjastojen hyllyjä, että kirjoille voidaan tehdä perusteellinen tarkastus ideologisesta sopivuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Et sitten huomannut tätä kohtaa:
"Kokemuslukemiseksi menetelmää kutsutaan, koska siinä tekstejä lukee ennen julkaisua joku, jolla on oma kokemus niiden käsittelemistä asioista."
Tai tätä:
"Tämä on ollut myös kirjailija Tommi Kinnusen kokemus. Hän kertoo luettaneensa tekstejään kokemuslukijoilla läpi koko uransa. Se on hänestä aivan luontevaa ja jopa välttämätöntä:
”En voisi kuvitella kirjoittavani näkövammaisesta ihmisestä ja hänen kokemuksistaan maailmassa vain laittamalla silmät kiinni!” "
Mutta koko jutun lukeminen ja miettiminehän voi pilata hyvän öyhötyksen, niin parempi jättää tekemättä.
Tätien megasuosikki mainittu heti ensimmäisessä kommentissa 😆🤣
No ei kai opettajana toimiva hinuri edes USKALLA antaa ulos mitään woketarkastuksen läpi käynyttä tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sitten huomannut tätä kohtaa:
"Kokemuslukemiseksi menetelmää kutsutaan, koska siinä tekstejä lukee ennen julkaisua joku, jolla on oma kokemus niiden käsittelemistä asioista."
Tai tätä:
"Tämä on ollut myös kirjailija Tommi Kinnusen kokemus. Hän kertoo luettaneensa tekstejään kokemuslukijoilla läpi koko uransa. Se on hänestä aivan luontevaa ja jopa välttämätöntä:
”En voisi kuvitella kirjoittavani näkövammaisesta ihmisestä ja hänen kokemuksistaan maailmassa vain laittamalla silmät kiinni!” "
Mutta koko jutun lukeminen ja miettiminehän voi pilata hyvän öyhötyksen, niin parempi jättää tekemättä.
Tätien megasuosikki mainittu heti ensimmäisessä kommentissa 😆🤣
No ei kai opettajana toimiva hinuri edes USKALLA antaa ulos mitään woketarkastuksen läpi käynyttä tekstiä.
*läpi käymätöntä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kustantaja saa tietysti linjata että mitä haluaa julkaista, sitä ei voida pitää ennakkosensuurina, jos ap sitä hakee, koska siinä pitäisi olla joku ulkopuolinen taho rajoittamassa.
Ennakkosensuurin toteuttaminen konsultin tai palkatun työntekijän voimin ei muuta itse asiaa. Jos kirjojen pitää olla realistisia yksityiskohtia myöten niin niistä rulee tylsiä. Harmaata mössöä joka ei enää herätä ajatuksia.
Kirjoista
Juuri tällaisia kirjoja keski-ikäiset naiset elinpiirin lukijakunta haluaa. Ettei vaan tule mitään mielipahaa!
Mun mielestä toi on vähän kaksipiippuinen juttu. Artikkelin esimerkki näkövammaisesta kokemuskirjoittamisesta oli hyvä, koska on varmaan vaikea kirjoittaa jostain mistä ei tiedä mitään. Ja kautta aikojen kirjailijat ovat tehneet taustatyötä, jotta kirjasta tulisi jossain määrin realistinen. Jos se realistisuus on siis tavoitteena. Tuon voisi siis rinnastaa taustatyöhön.
Sen sijaan luin toisen artikkelin samasta aiheesta, jossa kokemuslukija oli ihan liian woke. Siinä kirjailija oli kirjoittanut hahmon, jolla oli tietty uskonnollinen vakaumus. Kokemuslukija oli samasta kirjasta antanut kommentin, että uskonnollinen hahmo ei sanoisi noin tässä tilanteessa, mutta myöhemmin toisessa kohdassa kokemuslukija oli sanonut, että tällaista yleistystä ei voi tehdä tästä vähemmistöstä. Toi tekee kirjoittamisen ihan mahdottomaksi, koska mitään olettamuksia ei saisi tehdä, mutta silti joku ei tee jotain, koska se ei sovi hahmolle. Saiko niitä yleistyksiä nyt tehdä vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä toi on vähän kaksipiippuinen juttu. Artikkelin esimerkki näkövammaisesta kokemuskirjoittamisesta oli hyvä, koska on varmaan vaikea kirjoittaa jostain mistä ei tiedä mitään. Ja kautta aikojen kirjailijat ovat tehneet taustatyötä, jotta kirjasta tulisi jossain määrin realistinen. Jos se realistisuus on siis tavoitteena. Tuon voisi siis rinnastaa taustatyöhön.
Sen sijaan luin toisen artikkelin samasta aiheesta, jossa kokemuslukija oli ihan liian woke. Siinä kirjailija oli kirjoittanut hahmon, jolla oli tietty uskonnollinen vakaumus. Kokemuslukija oli samasta kirjasta antanut kommentin, että uskonnollinen hahmo ei sanoisi noin tässä tilanteessa, mutta myöhemmin toisessa kohdassa kokemuslukija oli sanonut, että tällaista yleistystä ei voi tehdä tästä vähemmistöstä. Toi tekee kirjoittamisen ihan mahdottomaksi, koska mitään olettamuksia ei saisi tehdä, mutta silti joku ei tee jotain, koska se ei sovi hahmolle. Saiko niitä yleistyksiä nyt tehdä vai ei?
Oikeasti lahjakkaat kirjailijat ovat maailman sivu kirjoittaneet ns asioista joista eivät nykywoketuksen mukaan tiedä mitään. Täysin näkevillä on ollut sokeita päähenkilöitä. Mutta ei kai joku Tommi Kinnunen nyt semmoiseen kykene.
Mutta he ovat varmaan tehneet sitä mainitsemaani taustatutkimusta, joksi tuollainen kokemuslukeminen voidaan myös osittain laskea.
Sananvapautta nakerretaan sana sanalta. Poliittinen korrektius itseisarvona kaventaa värikästä kieltä. Vanhojen kirjojen tarkastus ja muuttaminen nykykielelle sopivaksi, on kirjailijoiden mielikuvituksen sensurointia, jälkikäteen.
Tämä on sairas maailma ja aina vaan hullummaksi muuttuu.
kun jostain vanhasta aikuisille suunnatusta kirjasta otetaan uusintapainos, niin riittäisi että kirjaan tulisi varoitus että kirja on kirjoitettu aikakautena jolloin on käytetty erilaista kieltä. kun kirjoitetaan uutta kirjaa, niin käsikirjoitusta saatetaan muutella useampaan kertaan vaikkei mukana olisi yhtäkään kokemusasiantuntijaa. joten käsikirjoitukseen on helppo tehdä muutoksia johon on kaikki tyytyväisiä.
Et sitten huomannut tätä kohtaa:
"Kokemuslukemiseksi menetelmää kutsutaan, koska siinä tekstejä lukee ennen julkaisua joku, jolla on oma kokemus niiden käsittelemistä asioista."
Tai tätä:
"Tämä on ollut myös kirjailija Tommi Kinnusen kokemus. Hän kertoo luettaneensa tekstejään kokemuslukijoilla läpi koko uransa. Se on hänestä aivan luontevaa ja jopa välttämätöntä:
”En voisi kuvitella kirjoittavani näkövammaisesta ihmisestä ja hänen kokemuksistaan maailmassa vain laittamalla silmät kiinni!” "
Mutta koko jutun lukeminen ja miettiminehän voi pilata hyvän öyhötyksen, niin parempi jättää tekemättä.