mieskaveri jämähtänyt nuoruusvuosiin
Tapailen 40-v. miestä, joka tuntuu puhuvan todella paljon nuoruusvuosistaan, nuoruudenaikaisista kavereistaan, kotibileistä ym., mitä nyt 20-v. ja hieman alle on tapahtunut. Mua tämä on nuoruusvuosien muistelu ihmetyttää, kun kaveri on muuten introvertti ja fiksun oloinen ihminen, ei ole siis mikään lippisjonne. Onko tämä jokin 4-kympin kriisi vai mikä? Hänen on vaikea ajatella tulevaisuutta tai esim. suunnitella syksyn tekemisiä (matkoja ym.) mun kanssa. Onko kokemusta tällaisesta? Mua vähän pelottaa, että kyseessä on jokin Peter Pan -mies, joka ei "aikuistu" parisuhdeasioissa. Tämä kaveri ei tosin ole mikään naisten mies, vaan pikemminkin hieman ujo ja estynyt.
Kommentit (23)
Keski-ikä. Ihan normaalia tuo on. Havahtunut siihen että nuorena tuli tehtyä vielä asioita ja ne ajat ovat ohi.
Ei ole tehnyt mitään 20 vuoteen tuossa välissä. Ihan siitä syystä kun kaikki muut kasvoi ja hän ei. Hän jäi sinne nuoruusvuosiin ja muut kasvoi aikuiseksi.
Monelle miehelle teini vuodet on elämän parasta aikaa. Sen jälkeen monen miehen elämä on pelkästään muiden palvelua ja toisten rikastuttamista ilman omaa ihmisarvoa sekä omaa tahtoa ja kaikesta saat syyt niskaasi vain koska olet mies
Noloa puhua nuoruuden asioista. 40 on jo selkeästi keski-ikäinen.
Onhan näitä. Hiukset kuin teineillä. Autolla kaahailu ym.. lapsellinen ja poikamainen..
Ei ole tehnyt mitään niinä seuraavina 20 vuotena mitä voisi muistella
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tehnyt mitään 20 vuoteen tuossa välissä. Ihan siitä syystä kun kaikki muut kasvoi ja hän ei. Hän jäi sinne nuoruusvuosiin ja muut kasvoi aikuiseksi.
Osittain totta. Hän on asunut samassa asunnossa 20 vuotta, perheetön..työssä käy, tapailee kavereita. Toisaalta taitaa olla ihan tyytyväinen poikamieselämäänsä.
Minkä ikäinen sinä ap olet?
Kyllä uskon, että tulevaisuudestakin ja syksyn asioista puhutte vielä. Entä sinä itse, millaisena näet itsesi, mitä "heikkouksia" sinä tunnistat itsessäsi.? Ota nuo miehen mielenkiinnon kohteet ystävällisesti puheeksi. Puhu sinä sitten itseäsi kiinnostavia asioita hälle.
aikuistuminen = toteuttaa naisen haluamia matkoja.
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä. Hiukset kuin teineillä. Autolla kaahailu ym.. lapsellinen ja poikamainen..
Samalla, kun naiset kikattelevat bodatuille Tinder-panoilleen ja juovat punaviiniä samalla tyttöporukalla, joka oli kasassa teini-ikäisenä. Meikataan ja blurrataan kuvia Instagramiin ja katsotaan hassuja TikTok-videoita.
Mieslapsi joka ei ole saavuttanut aikuisena mitään? Olen vähän itsekkin mutta pidän omana tietona teini höpötykset. M37
Kai se sitten on Peter. Syksyn suunnittelu voi olla vaikeampaa kuin kesän. Ellei hän ole varma että on lomaa ja aikaa matkalle, mutta se taisi olla vain esimerkki tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen sinä ap olet?
Kyllä uskon, että tulevaisuudestakin ja syksyn asioista puhutte vielä. Entä sinä itse, millaisena näet itsesi, mitä "heikkouksia" sinä tunnistat itsessäsi.? Ota nuo miehen mielenkiinnon kohteet ystävällisesti puheeksi. Puhu sinä sitten itseäsi kiinnostavia asioita hälle.
Olen samanikäinen kuin mies. Taidan itse haluta edetä nopeammin ja sitoutua. Kuuntelen miehen muisteluita ystävällisesti ja tottakai kerron omistakin kokemuksista, mutta tuntuu, että aika usein palataan niihin "Korson jengeihin, pussikaljoitteluun, skeittailuun" ym.
Kuulostaa tosiaankin siltä, että kyseinen mies ei ole aikuistunut normaalilla tavalla vaan on jämähtänyt sinne menneisyyteensä ja sen muisteluun, koska se on ollut parasta aikaa hänen elämässään. (Tämä on täysin eri asia kuin normaali menneisyyden nostalginen muistelu.)
Oma veikkaukseni on, että kyseinen ihminen ei ole saavuttanut elämässään menestystä eikä käynyt läpi normaaleja elämänkaarellisia kehitysaskeleita?
Ne jotka ei aikuistu jatkaa samaa rataa nelikymppisenäkin. On bileitä ja sekoiluristeilyjä. Muisteleminen on eri juttu. Välillä tulee voimakkaita muistoja eri ajoilta ja silloin niistä tulee myös puhuttua, kuten yleensäkin puhutaan siitä mikä pyörii mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tosiaankin siltä, että kyseinen mies ei ole aikuistunut normaalilla tavalla vaan on jämähtänyt sinne menneisyyteensä ja sen muisteluun, koska se on ollut parasta aikaa hänen elämässään. (Tämä on täysin eri asia kuin normaali menneisyyden nostalginen muistelu.)
Oma veikkaukseni on, että kyseinen ihminen ei ole saavuttanut elämässään menestystä eikä käynyt läpi normaaleja elämänkaarellisia kehitysaskeleita?
En osaa sanoa, oliko parasta aikaa, mutta tuntuu, että näihin muisteluihin liittyy nuoruusajan kaverit vahvasti. Ehkä kaipaa heitä? Hänellä on hyvä ammatti ja arki sujuu, mutta jos naissuhteet ovat elämänkaarellisia kehitysaskeleita, niin sillä rintamalla ollut aina melko hiljaista.
Tavallaan tuo on kai ihan normaalia mutta olen varmaan itsekäs typerys kun myönnän, että en jaksa olla muutaman kouluaikaisen kaverini kanssa enää juurikaan yhteyksissä. Syy on se, että heidän kanssaan joutuu aina palaamaan yläaseteaikoihin jota he muistelevat kaiholla ja seikkaperäisesti.
En väitä vastaan oli enimmäkseen mukavaa aikaa ja on monta yhetistä hyvää muistoa.
Mutta kun välillä tuntuu, että se on lähes ainoa josta haluavat tai kykenevät puhumaan, niin vähän turhauttaa. - Tuosta ajoista on kuitenkin ennättänyt vierähtää jo jokunen vuosi, jonka jälkeen on tapajtunut monta asiaa ja tapahtumaa ja itse haluaisi vieläkin edetä ja kokea vaikka niin tuntuu vähän raskaalta; en vielä haluaisi vajota vain muistojen vietäväksi.
Onnekseni ja ilokseni osan vanhoista kavereistani kanssa voin luontevasti löytää kokonaan jonkin ihan uusi asia tai jutun aihe ja tai luontevasti jatkaa siitä mihin edelliskerralla jäi, eikä tarvitse kerrata kaikkea aiemmin tapahtunutta pohjamutia myöten.
Sinkkumies
Tyypillinen suomalainen mies. Teininä elettiin pari vuotta täysiä, sitten mentiin töihin ja parisuhteeseen ja koko elämä siitä eteenpäin on ollut samassa suossa tarpomista.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan tuo on kai ihan normaalia mutta olen varmaan itsekäs typerys kun myönnän, että en jaksa olla muutaman kouluaikaisen kaverini kanssa enää juurikaan yhteyksissä. Syy on se, että heidän kanssaan joutuu aina palaamaan yläaseteaikoihin jota he muistelevat kaiholla ja seikkaperäisesti.
En väitä vastaan oli enimmäkseen mukavaa aikaa ja on monta yhetistä hyvää muistoa.
Mutta kun välillä tuntuu, että se on lähes ainoa josta haluavat tai kykenevät puhumaan, niin vähän turhauttaa. - Tuosta ajoista on kuitenkin ennättänyt vierähtää jo jokunen vuosi, jonka jälkeen on tapajtunut monta asiaa ja tapahtumaa ja itse haluaisi vieläkin edetä ja kokea vaikka niin tuntuu vähän raskaalta; en vielä haluaisi vajota vain muistojen vietäväksi.
Onnekseni ja ilokseni osan vanhoista kavereistani kanssa voin luontevasti löytää kokonaan jonkin ihan uusi asia tai jutun aihe ja tai luontevasti jatkaa siitä mihin edelliskerralla jäi, eikä tarvitse kerrata kaikkea aiemmin tapahtunutta pohjamutia myöten.
Sinkkumies
Samanlaista turhautumista mullakin, en ymmärrä miksi menneet ajat on tärkeämpiä kuin nykyisyys. En halua enkä aio olla miehen terapeutti, mutta kyllä tuossa jokin aikuisuuden ja varsinkin intiimisuhteen välttely tulee vahvasti mieleen.
teinivuodet olivsat turvallista aikaa?