Vanhemmilta vaaditaan mahdottomuuksia, jopa eläimet tarttuvat lujasti tarvittaessa

Ihan ensin, väkivaltaa en puolusta.

Nykyään lapsilta on siedettävä ihan kaikki käytös, ja vanhemmalla tulisi olla vähintään psykologian maisterin paperit, jotta osaisi lapsen käytöksen kanssa pelata. Vanhemman täytyy olla täydellisen zen, vaikka lapsi sylkisi naamaan tai hajottaisi telkkaria.

Paras neuvo oli: poistu itse paikalta. Voi, kyllä poistuisin jos asuntomme olisi tyhjä halli. Kun lapsi suuttuu, hän aloittaa tuhoamisen. En voi siis poistua paikalta ilman taloudellisia seurauksia.

Kaupassa pidin lasta lujasti käsivarresta kun hän olisi halunnut juosta, eikä totellut ollenkaan. Johan tuli ulkopuolinen nainen kauhistelemaan, että älä pahoinpitele lasta! Entä jos olisin ollut tarttumatta? Kuvitelkaa ne seuraukset ja tuomitkaa vasta sitten. Ulkopuolisen silmään tilanteet saattaa näyttää pahalta, niin minustakin muiden touhu monesti näyttää kun en ole nähnyt tapahtumasarjaa.

Eikä lapsellani ole diagnooseja, hän on ihan tavallinen lapsi joka välillä suuttuu, haluaisi juosta ja elää vapaasti säännöistä välittämättä.

Älkää tehkö lapsia nykymaailmaan, olette suurennuslasin alla ja mahdottomien vaatimusten kohteena. Lasten suojeleminen on mielestäni viety äärimmäisyyksiin.

Äiti35.