Rv 40+5,kaikki ärsyttää!

Rv 41 ja samanlainen päivä, onneks vauva synty seuraavana päivänä, mieskin sano jälkeen päin 2et olit kun perseeseen ammuttu karhu."



eli jospa sullakin on sairaalaan lähtö jo tosi lähellä, tsemppiä koitokseen!

ja nyt jo ärsyttää ihan kaikki!! Esikoista odottaessa alkoi vasta joskus 35+ tämä ärsytys ja toivon totisesti, ettei tämä tällä kertaa kestä tästä loppuun asti!!!

ja melkeinpä kaikki asiat saa mut raivon valtaan. Haluaisin vaan käpertyä omiin oloihini ja olla rauhassa, mikä on vähän vaikeaa, kun on kaksi isompaa lasta. Jospa tää ennakoisi synnytystä?!?

Mua on tosiaan ärsyttäny jo muutaman päivän,varsinkin nuo isommat lapset jotka koko ajan hölisee,seuraa,puhua höpöttää ja kyselee..kun haluaisin olla rauhassa!



ap

ja lepää ja katso vaikka joku hyvä elokuva ja ennenkaikkea ole tyytyväinen tilanteeseesi! Vauvasi saa kehittyä masussa ja syntyy mitä todennäköisemmin elävänä ja terveenä. Kaksoseni syntyivät aikoinaan rv 25+6 ja elimme ensimmäiset kuukauden teho-osastolla menettämisen pelossa kun pienokaiset taistelivat hengestään ja heitä vietiin leikkauksesta toiseen. Selvisivät kuitenkin, mutta kuinka monta kertaa olemmekaan rukoilleet ja toivoneet, että jos vielä saamme lisää lapsia, he eivät syntyisi keskosina. Myös tutun tutulle syntyi tässä lähiaikoina kolmoset hyvin, hyvin varhaisessa vaiheessa ja jo ainakin yksi pienistä on menehtynyt kehittymättömyyteensä. Anteeksi kun vedin tähän tällaisen asian, mutta vain niin ärsyttää tuollaiset valitukset. Ja tsemppiä synnytykseen, kyllä se varmasti pikapuoliin on edessä.

mutta kyllä se loppuraskaus on tosi kurjaakin aikaa. Vaikka onkin onnellinen että lapsi saa kasvaa pitkään mahassa ja kaikki on mennyt siihen asti enemmän tai vähemmän hyvin. Itse olin todella väsynyt ja ahdistunut ja huonovointinen ja vihainen, kivulias ja huonosti nukkunut jo viikkoja ennen synnytystä. Hermo oli todellakin kireällä.



Vaikka ymmärrän mitä tarkoitat, ei se poista sitä miltä 40+viikoilla tuntuu. Varmasti apkin osaa asettaa vauvan hyvinvoinnin tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, mutta nuo tunteet nyt on niin inhimillisiä..



(näin ei ehkä saisi enää jatkaa, mutta joku voisi nyt tulla sinulle sitten sanomaan että "minä taas synnytin kuolleen, älä valita", kaikkeen asiaan voi aina hakea perspektiiviä jonkun toisen tilanteesta.)

Onnea teille pienokaisista

ap

oisin vaan halunnut rakentaa jonnekin jonkun pehmoisen, lämpöisen ja hämärän pesäkolon ja jäädä sinne hiljaisuuteen tutkimaan omia ajatuksia. Ulkomaailma oli vaan iso häiriötekijä. Tämä alkoi heinäkuussa ja lapsi syntyi syyskuussa joten ei ihan ennakoinut synnytystä. Olin kans kaamea kumppani. Mies oli vähän ihmeissään, koska siihen asti olin ollut erittäin hyväntuulinen ja tyyni tyyppi, kiitos raskaushormoonien.

Koeta kestää, kyllä se siitä.

joo, ihan totta, kyllä saan olla kiitollinen, että meillä on kaksi ihanaa lasta ja olenkin. Oikeastaan ajattelen sitä vielä joka päivä. Ja usein tulee mieleen, että mitä jos he eivät olisi jaksaneetkaan ja joskus tulee mieleen, että todella on myös niitä, joiden vauvat ovat menehtyneet. No, toisaalta tuo on ollut ainoa raskauteni, joten en todellakaan tiedä, kuinka raskasta se olisi siellä rv 40 hujakoilla, voin vaan kuvitella. Nää on niitä juttuja, joita ei varmasti kannata vertailla! Pääasia on, että kaikkien lasta haluavien pitäisi saada kokea raskauden ihanuus.

ennen synnytystä hermo niiiiiin kireellä!