Olen täysin väsynyt tohon koiranpentuun

Googlaa puppy blues.

Antaa kakaroiden vinkua ja ottaa se koira sitten kun muuttavat omaan asuntoon.

Nyrkkisääntö numero yksi näissä asioissa on, että aikuisen tulee muistaa, että koira jää loppujaan aina heidän huolehdittavakseen.

Koiraa hankkiessa pitää tiedostaa että se koiran hoito on AINA 100% aikuisen vastuulla vaikka lapset kuinka koiraa vinkuessaan lupaisivat huolehtia ulokilutuksesta, leikittämisestä, turkin hoidosta jne. Koira hankitaan vaan jos aikuinen tietää olevansa valmis koiranhoitoon. Pentu on käytännössä perheen uusi vauva ja vie ihan samalla lailla aikaa ja enrgiaa kuin ihmislapsi.

Myykää jatkoon koiratallin kautta .Ei tuo ole hyvä kenellekään. 

Noissa fiiliksissä jos todella olet, kannattaa luopua nyt heti eikä myöhemmin.

Yhteys kasvattajaan.

Meillä ei käyty kesällä siksi missään, koska ei haluttu jättää pientä koiranpentua hoitolaan eikä toisaalta ottaa mukaan, kun ei ollut sisäsiisti.

Eikö teillä ole pentuaitausta? Säännöllisesti ulos. Ei pääsyä sänkyihin/sohvalle ollenkaan. Eikö mies hoida koiraa ollenkaan?

Koiranpennun ensimmäinen vuosi on työläs.

Koirakoulu, kun aika tulee. Vastuu täytyy ottaa ja tuo paljon iloa arkeen :)

Palautus kasvattajalle. On todella väärin koiraa kohtaan, jos se aikuisena joutuu taas vaihtamaan kotia.

Mä oon niin väsynyt mun naukuvaan kattiin. Koirat sen sijaan on ihania ja perheenjäseniä jotka välittää sinusta aidosti eikä vain sillon kunn haluaa jotain. Anna takas kasvattajalle saa paremman kodin koira pieni

Olisipa hyvä jos ihmiset vähän perehtyisivät koiriin ennen kuin sellaisen hankkivat. Varaa nyt teille pentukurssi niin pääsette yhdessä treenaamaan ja saat vähän vinkkejä sen vintiön kouluttamiseen. 

Mulla oli joskus ekan pennun kans tollaista. Muistan että se oli jotenkin hirveän raskasta. Nyt pentuja on ollut useampi, ja ne on ekan

jälkeen mennyt siinä sivussa, kun sitä ei itse enää jaksa stressata joka asiasta. Vuoden päästä se tilanne on jo toinen. 👌

Koiranpentu on ihana ja kamala. Jos lapset yli 10 v, vastuuta lapsia. Elektroniikka lähtee, ellei sovittu määrä koiranhoitojuttuja tule tehtyä.

Pitikö rakentaa täydellistä perheidylliä ja nyt koirasta tulikin syypää kun...?

Pennun saa sisäsiistiksi helposti näyttämällä mallia eli mene pennun kanssa ulos ja väännä kunnon jöötti polun varteen. Pentu tekee saman 99% varmuudella

Ota yhteyttä kasvattajaan ja neuvottele pennun palautuksesta. Noilla spekseillä ei ole odotettavissa mitään hyvää perheellenne tai koiralle, eikä mitään eläintä pitäisi koskaan hankkia lasten painostuksesta.

Koira on oikeasti vaativa lemmikki, sen pentuaikaan tulisi todella panostaa, ja sitä olisi jokaisen perheenjäsenen haluttava kasvattaa ymmärryksellä, rakkaudella ja innolla. Koirasta ei yleensä kasva itsekseen mukavaa perheenjäsentä, vaan yhteiselo on rakennettava alusta asti.

pitää opettaa sisäsiistiksi kuten lapset eli, ruoka juoma ja potalle=ulos! Aluksi monta kertaa päivässä ja aina kun tekee tarpeensa pitää kehua .

Pitää välttää tilanteita joissa pentu kiihtyy, tai pelästyy

Onko kyseessä käyttölinjainen vai näyttelylinjainen labradorinnoutaja? Käyttölinjainen labradori vaatii paljon virikkeitä sekä liikuntaa tai metsästystä. Minkä ikäinen pentu on?

Meillä täysi-ikäinen tytär otti koiranpennun. Siinä vaiheessa, kun lupasin, että hän saa koiranpennun kotiini ottaa, kerroin, että jos siitä huolehtiminen jää minun vastuulleni, huolehdin sille uuden kodin.

Kouranpentu sitten tuli, ja päätti, että keittiö on paikka, missä pissataan ja kakataan. Eli joka aamu, kun minä ensimmäisenä koko perheestä heräsin, ja menin keittiöön, jouduin etsimään sieltä ne pissalätäköt ja siivoamaan ne, etten sotkisi sukkiani siihen pissaan. Ahdisti, mutta kun tytöt muuten huolehtivat koirasta hyvin, annoin tämän anteeksi. Opin myös tulkitsemaan koiran käyttäytymisestä, milloin se aikoo pissata, ja mieluummin vein sen ulos kuin annoin sen pissata keittiööni. Lapset (nuoremmatkin) kyllä käyttivät sitä kiltisti ulkona, kun pyysin.

Tytär koirineen muutti omilleen, ja koira oppi saman tien sisäsiistiksi. Kun tytär tuli koiran kanssa meillä käymään, meni koira ensi töikseen keittiöön ja pissasi lattialle. Silloin tehtiin yhdessä päätös, että koiraa ei päästetä meillä keittiöön, ja aina, kun se pyrki keittiöön, se vietiin ulos. Tätä kesti varmaan yli puoli vuotta, ja lukuisia vierailuja. Lopulta koira oppi, että meidän keittiö ei ole pissapaikka.

Sitten tuli meidän vuoromme muuttaa. Nykyisessä kodissamme koira ei ole kertaakaan edes suunnitellut pissaamista sisällä.