Lue keskustelun säännöt.
Olen täysin väsynyt tohon koiranpentuun
04.07.2022 |
Labbiksen pentu hankittiin kun lapset mankuivat vuositolkulla. No nyt tuo pentu on yksin mun vastuulla, kusee matot ja jyrsii tavarat, pyörii sängyissä ja pissailee niihinkin, haukkuu ja vinkuu. Huusholli vuorattu sanomalehdillä, lapset joskus vie sen ulos ja leikkii sen kans ulkona. Oikeesti haluaisin palauttaa koko pennun kun en jaksa. Turha hankinta! Ottaa päähän, ja maksoi sen verran ettei tänä kesänä voida lähteä edes matkalle. Onko muita jotka kypsyneet pentuun sen otettuaan vai vaan ihanaa ihanaa tyyppejä?
Kommentit (45)
Täällä oli aikaisempi keskustelu lapsista ja koirista: https://www.vauva.fi/keskustelu/4689594/teini-vinkui-koiranpentua-eika-…
Ei IKINÄ kannata kuvitella että lapset pitäisivät lupauksiaan siitä, että hoitavat koiraa. Äidille se jää, aina ja varmasti.
Lapsille on hyvä opetus jos palautatte nyt pennun. Puhu lasten kanssa ja selitä perusteellisesti, miksi näin tehtiin. Hyvä oppimiskokemus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä kasvattajaan ja neuvottele pennun palautuksesta. Noilla spekseillä ei ole odotettavissa mitään hyvää perheellenne tai koiralle, eikä mitään eläintä pitäisi koskaan hankkia lasten painostuksesta.
Koira on oikeasti vaativa lemmikki, sen pentuaikaan tulisi todella panostaa, ja sitä olisi jokaisen perheenjäsenen haluttava kasvattaa ymmärryksellä, rakkaudella ja innolla. Koirasta ei yleensä kasva itsekseen mukavaa perheenjäsentä, vaan yhteiselo on rakennettava alusta asti.
Tästä olen samaa mieltä. ja mitä pikemmin sen koiran palauttaa kasvattajalle, sen parempi.
Minulla tuli aloitusviestistä sellaiset fibat, että AP ei ole ottanut etukäteen riittävästi selvää siitä, mitä se vaatii, kun ottaa koiranpennun.
aktivoitte sitä liian vähän, jos siitä on tullut tasmanian tuholainen vol 2.0
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä kasvattajaan ja neuvottele pennun palautuksesta. Noilla spekseillä ei ole odotettavissa mitään hyvää perheellenne tai koiralle, eikä mitään eläintä pitäisi koskaan hankkia lasten painostuksesta.
Koira on oikeasti vaativa lemmikki, sen pentuaikaan tulisi todella panostaa, ja sitä olisi jokaisen perheenjäsenen haluttava kasvattaa ymmärryksellä, rakkaudella ja innolla. Koirasta ei yleensä kasva itsekseen mukavaa perheenjäsentä, vaan yhteiselo on rakennettava alusta asti.
Tästä olen samaa mieltä. ja mitä pikemmin sen koiran palauttaa kasvattajalle, sen parempi.
Minulla tuli aloitusviestistä sellaiset fibat, että AP ei ole ottanut etukäteen riittävästi selvää siitä, mitä se vaatii, kun ottaa koiranpennun.
Tai sitten ap perheineen on mainio paikka koiralle, ja ap nyt vaan tuulettaa tunteitaan, kun naskalihampailla on juuri nyt isketty suoraan sääreen. Jokainen kokenut koiraihminen tietää, että noita hetkiä tulee, eikä siinä ole mitään väärää, että vähän hakee vertaistukea.
Vierailija kirjoitti:
aktivoitte sitä liian vähän, jos siitä on tullut tasmanian tuholainen vol 2.0
Pentu on pentu. Sen kuuluu olla pieni hirviö hampaineen. Jos sitä aktivoi liikaa, moni pentu reagoi juuri hulluuskohtauksella väsymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti sitten ottaa vielä tosi aktiivinen, melko kookas ja voimakas rotu, joka tosiaankaan ei ole mikään lasten lenkitettävä... Ei hyvää päivää järjen köyhyyttä. Joku edellä tiedusteli labbiksen linjaa, mutta tapausta tuntemattakin voin sanoa, että käyttölinjaisten kasvattajat eivät takuulla myy pentujaan "lasten lemmikeiksi"... Yhteys kasvattajan ja sieltä neuvoja & opastusta, mieluiten pennun palautus!
Tuplauinnit tänään kahden Möllykän kanssa. Nyt mökin nurmikolla päikkärit kaikki ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aktivoitte sitä liian vähän, jos siitä on tullut tasmanian tuholainen vol 2.0
Pentu on pentu. Sen kuuluu olla pieni hirviö hampaineen. Jos sitä aktivoi liikaa, moni pentu reagoi juuri hulluuskohtauksella väsymykseen.
en minä kehottanut heitä aktivoimaan pentua liikaa, vaan kirjoitin, että he ovat aktivoineet sitä liian vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän koira kuoli viime vuonna ja 17-vuotias haluaisi ehdottomasti uuden koiran. Mankumalla mankui ja vannoi huolehtivansa koirasta yms. Miehen kanssa tiedettiin, että vaikka tyttö on fiksu nuori, niin aivan varmasti jää meidän huoleksi. Otettiin se uusi pentu ja toki hoivaili sitä, JOS ehti. Aina menossa, illat pois, välillä yönkin. Herää myöhään eli joku muu sai pennun sotkut siivota, viedä ulos jne. Toki, kyllä hän koirasta tykkää ja huolehtiikin monista asioista, mutta meidän koirahan se on. Vaikea kuvitella, että voisi viedä sen parin vuoden päästä mennessään. Sitä paitsi se olisi koirallekin epäreilua sulloutua johonkin pieneen kerrostaloboksiin tästä omakotitalosta asumaan aina menossa olevan omistajan kanssa. Mehän ollaan tässä aina. Mieskin tekee osittain töitä kotoa. Hyvää tietysti on, että meillä on koiralle hyvä hoitaja aina tiedossa sitten jatkossakin ja ei tarvi sitä miettiä, ketä kehtaisi pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pennun palautus ja saarna lapsille. Tai toisin päin: anna lapsille viikko aikaa. Tehkää yhdessä lista siitä mitä heidän täytyy tehdä koiran kanssa. Jos ei onnistu, koiran palautus.
Aika alkaa NYT.
Meillä teini-ikäinen tytär vinkui ja mankui koiraa vuosia. Ja itse olin potenut koirakuumetta jo vuosia, mutta hylännyt ajatuksen koska lapset oli vielä kuskausikäisiä harrastuksiinsa, siihen yhtälöön ei koira sopinut. Arvioin omaa elämäntilannetta, ennen kuin ehdotin miehelle että otettaisko koira ja ei pentua, koska sisäsiistiksi opettaminen on rankkaa. No kodinvaihtaja- koira löytyi sitten Torin kautta. Onneksi tykkään koirista, on aikaisempaa kokemusta ja arvasin tasan tarkkaan miten siinä teinin kanssa kävisi.
Koiraa EI KOSKAAN oteta lapsille ja lasten hoidettavaksi. Aikuinen päävastaa hoidosta aina!
Teini ulkoilutti koiraa noin kolme kuukautta säännöllisesti. Sitten maisemiin tuli muut jutut ja poikaystävä ja poikaystävällä useamman päivän notkuminen. Kivahan sitä koiraa on rapsutella ja höpötellä sille, mutta kivahan sitä on aamulla lumen tuiskutessa ja pakkasen purressa nukkuakin ja nähdä kavereita ja laitella meikkiä ja tukkaa vaikka koiralla olisi kamala pissahätä..... Nyt koira on ollut meillä 3 vuotta ja ulkoilutuksen ja ruokinnan hoidan minä, mitä nyt mies välillä käyttää, kun on hyvä päivä (hänellä vammautunut jalka ja ontuu, kävelykunto vaihtelee) eikä liian liukasta.
No, tämän kyllä tiedostin ja olin valmis hommaan. Eli koira on mun "iltatähti". Naapurin rouvalla ihan sama juttu, tyttö halusi koiran ja äidille jäi.....
Ota ap yhteys kasvattajaan ja luovu koirasta. Ihan koiran parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, jos ei haluta, että pentu pissaa sängyt, sohvat ja matot, niin sitä ei päästetä sänkyyn, eikä sohvalle. Kertaakaan. Matot otetaan pois, ja pennulle rajataan porteilla tila, jossa sen on turvallista olla yksinoloajat, kuten keittiö ja eteinen. Kun sisäsiisteys on opittu, voidaan tästä luopua.
Pöydille ei jätetä mitään kiinnostavaa tai syötävää, ja hella suojataan, ettei pentu saa levyjä päälle. Sille pitää antaa pureskeltavaa, ja esim. kongi täytettynä vaikka maksalaatikolla pitää pennun puuhastelemassa pitkän aikaa, varsinkin jos pakastaa kongin sisältöineen.
Ulkona joutuu ramppaamaan tämän tästä, aina kun pentu on syönyt, juonut, leikkinyt tai aikaa edellisestä kerrasta on kulunut riittävästi. Eli tarvittaessa vaikka viiden minuutin välein. Jos pennusta halutaan sisäsiisti ja kunnolla käyttäytyvä aikuinen koira, pentuaikana on oltava ahkera. Olen pahoillani, mutta vastuu siitä on sinulla ap.
Tämä kunnolla käyttäytyminen ei tule itsestään sekään, vaan opettamiseen ja kouluttamiseen on käytettävä runsaasti aikaa.
Nyt teillä on siis kaksi vaihtoehtoa, joko teette koko perheen voimin nämä kaikki vaadittavat pohjatyöt, tai sitten luovutte pennusta mahdollisimman pian. Pennulle löytyy osaava koti helpommin, kuin täysin kouluttamattomalle ja sisälle ruikkivalle aikuiselle koiralle, joka sinkoilee sinne tänne.
Et selvästi ole ollut selvillä realiteeteista koiraa hankkiessa. Pennut ovat aina yllättävän raskaita. Voisi jossain määrin verrata vauvan hoitoon, jos sen tekee kunnolla. Eli joutuu heräilemään jatkuvasti viemään ulos, joutuu seuraamaan sen tekemisiä koko ajan ja taas juoksemaan ulos sen kanssa. Sulla ei ole ilmeisesti ollut minkäänlaista suunnitelmaa sen kouluttamiseen, sisäsiisteyskasvatukseen tai miten käytännössä järjestät arkesi. Pentu ei "mene siinä sivussa" samalla tavalla kuin aikuinen, tavoille jo oppinut koira. Suosittelen, että teet suunnitelman, olet johdonmukainen ja noudatat sitä. Rutiineilla saat ennen kaikkea homman toimimaan itsellesi, se vähentää turhautumista ja väsymystä ja pentukin rauhoittuu ja oppii. Tilanne ei ole toivoton, kunhan tajuat, että koiraa ei koskaan hankita lapsille, koska koirasta on PALJON työtä ja vastuuta, kuten olet juuri itse huomannut. Sun on nyt vain kannettava vastuu ja alettava toimia tilanteen mukaisesti. Mutta älä huoli, kyllä me kaikki pentujen omistajat tiedetään, mitä painjaista se voi olla. Itse epäröin vuosia haluanko toista pentua, kun eka oli niin rasittava ja rajoittava. Etsin aikuista koiraa mieluummin, mutta päädyin lopulta pentuun, kun sopivaa ei löytynyt. Nyt toki helpottaa, kun tiedän kunnolla mihin olen ryhtynyt ja olen varautunut henkisesti paremmin. Silti TODELLA turhauttavaa välillä.
Koiran voi onneksi aina viedä lopetettavaksi. Ongelma ratkaistu.
Meillä on tällähetkellä 4kk ikäinen pentu. Koira on hankittu lapsen toiveesta, johon kaikki oikeastaan jotenkin innostui. Lapsi on teini-iässä ja hoitaa pääosin pentua. Koko perhe kuitenkin mukana ja tukena hoidossa, koko perhe kouluttaa ja niin edelleen. Ei ole ongelmaa oikeastaan ollut, pentupureskelu, haukkuminen ja kiellettyjen asioiden tekeminen kuuluu pentuaikaan. Tästä se lähtee, hyvässä vauhdissa jo koulutuksessa ja koko ajan kehitytään. Koiraa oli perheeseemme toivottu jo useiden vuosien ajan ja nyt vihdoin eletään pennun kanssa.
EI TODELLAKAAN kannata pitää pentua, jos vanhemmat ei halua sitoutua ollenkaan. Pennun ollessa pieni kodinvaihto on varmasti helpompi kuin sitten myöhemmin eli kannattaa kääntyä kasvattajan puoleen.
Me otimme uuden pennu kun edellisestä koirasta aika jätti ( syöpä)..ei sitä muistanutkaan kuinka paljon pentukoira vaatii..jyrsii, kalvaa, puree, pissii jne jne. Asumme onneksi omakotitalossa jossa iso piha. Käytimme pentualustoja ja heti käytti niitä eli pissimisestä ei tullut oikeastaan ongelmaa ja sitten aivan yhtäkkiä puolen vuoden iässä koira tekee tarpeensa vain ulos.. eikä enää syö huonekaluja, kenkiä, seiniä jne..olin odottanut, että kestää ainakin sen vuoden ennen kuin asiat tasaantuvat, mutta hyvinhän tuo meni. Nyt koirasta oikein nauttii.. herättää kyllä aikaisin, mutta antaa nukkua yöt. Aluksi tuntui, ettei jaksa enää kun eläkeläisikäisiä olemme. Pikkuinen murrosikä on nyt meneillään eikä aina heti tottele kutsua sisälle kun ulkona on niin mukavaa, mutta ajan kanssa. En kadu, sillä elämä ilman koiraa olisi tylsää. Mutta viimeinen koira on nyt.
Vain yhden ei kuulu perheessä hoitaa pentua. Kaikkien pitää sitoutua.
Kyllä se siitä kasvaa vielä isoksi ja elää seuraavat 20 vuotta, ja kolme kertaa ainakin pitää säästä riippumatta ulos päästä.