Miten adhd diagnoosi
Mietin vain, että mitä tarvitaan adhd diagnoosiin.
Tottakia tarkkavaisuuden sekä ja/tai impulsiivisuus/yliaktiivisuus oireita. Tarvitaanko alaikäisellä vanhempien lausunto? Entä riittääkö vaikka veljen? Entä tuleeko vanhemmille mitään ilmoitusta jos erikseen kiellän että olen hakeutumut testeihin?
Kommentit (25)
On parempi, että sun vanhemmat tietää, koska sulle voidaan puoskaroida lääkkeitä ja sulle voi tulla toinen tai useampi diagnoosi. Autismin kirjoa? Miksi et halua kertoa vanhemmille?
Vierailija kirjoitti:
On parempi, että sun vanhemmat tietää, koska sulle voidaan puoskaroida lääkkeitä ja sulle voi tulla toinen tai useampi diagnoosi. Autismin kirjoa? Miksi et halua kertoa vanhemmille?
Ei ole autosmikirjoa, opettajat yläasteella meinas tunkea testeihin, mut ei voinu pakottaa sillon ku sanoin et ei oo mitää ongelmii. Näin tarkemmin ajateltuna se olis ollu parasta mitä olis voinu tapahtua. En halua kertoa vanhemmille koska eivät usko ongelmiin, vähättelevät niitä ja ovat miutnekin todennäköisesti nihkeitä asian suhteen. Veljellä add diagnoosi, mutta se todettiin hänellä jo ihan lapsema. Uskon että ajattelevat että huijaan ja käytän tekosyynä laiskuudelle...
Oletko sama joka kyseli adhd:sta jo aikaisemmin tänään? Mitähän varten se keskustelu poistui?
Diagnoosin kannalta on oleellista saada tietoa oireiden pitkäkestoisuudesta, ei välttämättä vanhemmilta. Neurologi/psykiatri voi haastatella veljeäsi tai tutkia koulusta saatua aineistoa, jos siis esim. noista opettajien epäilyistä on kirjallisia dokumentteja.
Löydät adhd:sta ja sen diagnosoinnista paljon tietoa netistä, myös esim. diagnoosiin käytetyistä kyselylomakkeista. Palstalla nyt saatetaan sanoa vähän mitä vaan joten älä luota pelkästään täällä lukemaasi...
Käsittääkseni alaikäisen terveystiedot eivät välttämättä kuulu vanhemmille, hänellä on oikeus yksityisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sama joka kyseli adhd:sta jo aikaisemmin tänään? Mitähän varten se keskustelu poistui?
Diagnoosin kannalta on oleellista saada tietoa oireiden pitkäkestoisuudesta, ei välttämättä vanhemmilta. Neurologi/psykiatri voi haastatella veljeäsi tai tutkia koulusta saatua aineistoa, jos siis esim. noista opettajien epäilyistä on kirjallisia dokumentteja.
Löydät adhd:sta ja sen diagnosoinnista paljon tietoa netistä, myös esim. diagnoosiin käytetyistä kyselylomakkeista. Palstalla nyt saatetaan sanoa vähän mitä vaan joten älä luota pelkästään täällä lukemaasi...
Joo olen just se. Täällä nää palstalaiset ei vissiin tykkää että täällä puhutaan adhdsta. Tosiaan pääsin juuri yläasteelta niin varmasti esimerkiksi lv jonka kanssa keskustelimme asioista muistaa, vaikkei ole kirjannutkaan niitä. Eikö ne voi vaikka soittaa opettajalle jos menen kysymään häneltä muistaako ja voiko hänelle soittaa sitävarten. Tarvitaanko vielä ala-asteelta jotain todisteita? On varmaan jotain todistuksia, missä 1-2 luokilla esimerkiksi käytös numero tyydyttävä, sähläämisen, puhumisen ansiosta.
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Joo olen just se. Täällä nää palstalaiset ei vissiin tykkää että täällä puhutaan adhdsta. Tosiaan pääsin juuri yläasteelta niin varmasti esimerkiksi lv jonka kanssa keskustelimme asioista muistaa, vaikkei ole kirjannutkaan niitä. Eikö ne voi vaikka soittaa opettajalle jos menen kysymään häneltä muistaako ja voiko hänelle soittaa sitävarten. Tarvitaanko vielä ala-asteelta jotain todisteita? On varmaan jotain todistuksia, missä 1-2 luokilla esimerkiksi käytös numero tyydyttävä, sähläämisen, puhumisen ansiosta.
Olin lisäksi tukiopetuksessa kielissä ja matikassa. Keskiarvoni nousi yläasteella, ja epäilen syyksi että luokkamme oli paljon pienempi ja muutnekin rauhallisempi, olin juurikin se häirikkö siellä tunneilla, kyllä enkä ole siitä kovin ylpeä.
Lv nimenomaan voi antaa luotettavampaakin tietoa kuin mitä vanhemmat, varsinkin jos nämä eivät oikein ymmärrä mistä on kyse. Adhd-diagnoosin kannalta koulun sujuminen ja keskittyminen siellä on hyvin olennaista.
Vierailija kirjoitti:
Lv nimenomaan voi antaa luotettavampaakin tietoa kuin mitä vanhemmat, varsinkin jos nämä eivät oikein ymmärrä mistä on kyse. Adhd-diagnoosin kannalta koulun sujuminen ja keskittyminen siellä on hyvin olennaista.
Eli siis uskot sen riittävän minun lausunnon lisäksi?
Voi kai siltä ihan ruoraan kysyä onko pakko haastatella vanhempia asiasta ja riittäisikö vaikka lv:n haastattelu? Kai se osaa sitten vastata ihan suoraan siihen kysymykseen ja jos sanoo et on pakko haastatella vanhempia, että voi saada siagnoosin voiko sitä juttua pistää sitten jöihin etten sitten halua sitä?
Diagnoosin saamiseen kuuluu että oireet on olleet jo varhaislapsuudessa ennen kouluikää. Eli kyllä sinun vanhempiasi haastatellaan.
Voi toki olla, että myös varhaiskasvatuksen opettaja voisi kommentoida millainen olit lapsena. Olitko päiväkodissa?
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lv nimenomaan voi antaa luotettavampaakin tietoa kuin mitä vanhemmat, varsinkin jos nämä eivät oikein ymmärrä mistä on kyse. Adhd-diagnoosin kannalta koulun sujuminen ja keskittyminen siellä on hyvin olennaista.
Eli siis uskot sen riittävän minun lausunnon lisäksi?
Voi kai siltä ihan ruoraan kysyä onko pakko haastatella vanhempia asiasta ja riittäisikö vaikka lv:n haastattelu? Kai se osaa sitten vastata ihan suoraan siihen kysymykseen ja jos sanoo et on pakko haastatella vanhempia, että voi saada siagnoosin voiko sitä juttua pistää sitten jöihin etten sitten halua sitä?
En ole ammattilainen joten en uskalla sanoa. Sen tiedän että aikuisten adhd pystytään ja joudutaan diagnosoimaan ilman vanhempien haastattelua, jos nämä ovat vaikka jo kuolleet. Ja muistan kyllä lukeneeni jostain nuoremmastakin jonka vanhemmat olivat niin hankalia tyyppejä etteivät suostuneet auttamaan, mutta kyseinen henkilö sai diagnoosin. Sinunkin tapauksessasi on muitakin lähteitä sekä add-perheenjäsen.
Mutta hoitotaholta saat enemmän tietoa! Ja vaikka hirvittäisikin, on parempi yrittää saada diagnoosi jo nyt nuorena kuin että rimpuilet oireiden kanssa vuosikymmeniä etkä saa esim. opintoja tehtyä. Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosin saamiseen kuuluu että oireet on olleet jo varhaislapsuudessa ennen kouluikää. Eli kyllä sinun vanhempiasi haastatellaan.
Voi toki olla, että myös varhaiskasvatuksen opettaja voisi kommentoida millainen olit lapsena. Olitko päiväkodissa?
Joo en ole ollut. Mitne voisin kertoa kriittiselle vanhemmalle epäileväni tälläistä asiaa?
Jos kerran veljelläsi on add, asiahan ei ole ihan vieras vanhemmillesi (sehän on samaa häiriötä vähän eri ilmenemismuodossa). Onko heidän siis vaikea hyväksyä että sinullakin voisi olla jotain nepsypoikkeamaa vai onko teillä vain huonot välit?
Olet joka tapauksessa pian aikuinen, ei diagnoosin saaminen voi jäädä vanhempiesi vastahakoisuudesta kiinni. Kyllä siihen löytyy jotkut muut keinot.
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran veljelläsi on add, asiahan ei ole ihan vieras vanhemmillesi (sehän on samaa häiriötä vähän eri ilmenemismuodossa). Onko heidän siis vaikea hyväksyä että sinullakin voisi olla jotain nepsypoikkeamaa vai onko teillä vain huonot välit?
Olet joka tapauksessa pian aikuinen, ei diagnoosin saaminen voi jäädä vanhempiesi vastahakoisuudesta kiinni. Kyllä siihen löytyy jotkut muut keinot.
En tiedä veljeni on minua kymmenisen vuotta vanhempi. Eli siis ikäeroa on aika paljon. Eikö hän voisi muuten antaa lausunnon? Jos sanon hänelle, että ei kerro vanhemmilleni mitään. Kyllä häneen voin luottaa... välit on vähän nihkeet mut kyllä toimen tuun. Mutsi on vaan vähä semmonen ylihuolehtiva ja kun musta tuntuu et se on siks ylihuolehtiva ku toetää etten pärjää ihan normi asioissa tai saa hoidettua niitä jos joku ei ole kokoajan muistuttelemassa. Voi toki olla jo opittu tapa kun veljelläni oli tälläisiä haasteita myös. Voi toki olla ettei hyväksy asiaa.
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosin saamiseen kuuluu että oireet on olleet jo varhaislapsuudessa ennen kouluikää. Eli kyllä sinun vanhempiasi haastatellaan.
Voi toki olla, että myös varhaiskasvatuksen opettaja voisi kommentoida millainen olit lapsena. Olitko päiväkodissa?
Joo en ole ollut. Mitne voisin kertoa kriittiselle vanhemmalle epäileväni tälläistä asiaa?
Niin miten voisin ottaa asian puheeksi kotona?
En haluaisi ihan suoraan nostaa kissaa pöydälle ja kertoa että epäilen itselleni adhd
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosin saamiseen kuuluu että oireet on olleet jo varhaislapsuudessa ennen kouluikää. Eli kyllä sinun vanhempiasi haastatellaan.
Voi toki olla, että myös varhaiskasvatuksen opettaja voisi kommentoida millainen olit lapsena. Olitko päiväkodissa?
Joo en ole ollut. Mitne voisin kertoa kriittiselle vanhemmalle epäileväni tälläistä asiaa?
Niin miten voisin ottaa asian puheeksi kotona?
En haluaisi ihan suoraan nostaa kissaa pöydälle ja kertoa että epäilen itselleni adhd
Entäs jos menisit ensin opiskelijaterveydenhuollon kautta jollekin ammattilaiselle. Siellä tehdään alkukartoitus, joka antaa jo suuntaa osuvatko omat epäilysi oikeaan. Silloin sinulla olisi jo jotain kättä pitempää josta voit kertoa vanhemmillesi, tai jos kertominen tuntuu tosi vaikealta, voit kysyä neuvoja siihen hoitavalta taholta.
Itse diagnoosi on joka tapauksessa pitkä ja monivaiheinen prosessi.
Alaikäinen ei noihin tutkimuksiin pääse ilman että vanhemmat osallistuu, monesti aikuisetkin joutuu pyytämään vanhemmat näihin mukaan haastateltavaksi. Ne omat vanhemmat ovat tunteneet sut kuitenkin vauvasta asti ja osaavat kertoa millainen oot ollut missäkin iässä, tää on erittäin tärkeä tieto tutkimuksissa.
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosin saamiseen kuuluu että oireet on olleet jo varhaislapsuudessa ennen kouluikää. Eli kyllä sinun vanhempiasi haastatellaan.
Voi toki olla, että myös varhaiskasvatuksen opettaja voisi kommentoida millainen olit lapsena. Olitko päiväkodissa?
Joo en ole ollut. Mitne voisin kertoa kriittiselle vanhemmalle epäileväni tälläistä asiaa?
Niin miten voisin ottaa asian puheeksi kotona?
En haluaisi ihan suoraan nostaa kissaa pöydälle ja kertoa että epäilen itselleni adhd
Kysy onko teidän suvussa ADHD tai, se on erittäin periytyvää...
Mulla tutkittiin adhd aikuisena ja mun äitiä haastateltiin mun lapsuudesta ja teini-iästä.