Muistan, kun lapsena kaverin äiti osti kaverille hampurilaisen ja ranskisten lisäksi vielä sundaen

En halunnut kun tulin täyteen lastenateriasta.

En saanut eikä meillä turhan usein käyty hampurilaisellakaan.

Minä en lapsena ollut edes kuullut sanaa sundae.

Olen 70- luvun kasvatti. Meidän kylille tuli Hesburger kun täytin 17v. Lähimpään Mäkkiinkin oli pitkä matka. En todellakaan saanut jätskiä hamppispaikasta ja vain kourallisen verran hamppariakaan grilliltä koko lapsuuteni aikana.

Omille lapsille tietty ostan joskus sen jätskinkin mäkistä.

Ei käyty koskaan hampurilaispaikassa, mutta ei sellaista paikkakunnalla ollutkaan. Hampurilaisia ostettiin kaupasta ja niitä syötiin aamupalaksi ennen kouluun menoa. Joskus myös koulussa oli hampurilaisia ruokana, mutta ne olivat sellaisia jättikokoisia.

60-luvulla lapsena Kainuussa Ristijärvellä ei ollut mäkkäriä. Ei ole vieläkään.

Eikä ollut kavereitakaan. Kaikki olivat muuttaneet Ruotsiin. Ranskis tarkoitti E-osuuskaupan ranskanleipää. Sitä ei ostettu, pettua syötiin ja järvestä kalaa.

Olin siitä erikoinen lapsi, etten tykännyt juurikaan makeasta. Ruoka kylläkin maistui ja se näkyi myös kropassani. :)

No en todellakaan saanut jätskiä! Lapsuuteni elin 90-luvulla ja meidän lähellä oli mäkkäri. Siellä käytiin tyyliin kerran vuodessa jos esim. äiti oli illan poissa niin saatiin siskon kanssa kinuttua isältä hampparit. Koskaan ei saatu edes happy mealia koska lelut on krääsää, aina vaan tavalliset hamppariateriat. Ei uskallettu edes haaveilla jädeistä :D. Nykyään käydään omien lasten kanssa silloin tällöin mäkissä tms kun kiire iskee (kerran kuussa ehkä, joskus harvemmin ja joskus useammin) ja otetaan samalla jädet. Ei sinne mennä terveellisesti syömään.

Me ei käyty koskaan hampurilaisella. Kerran pääsin kaverin perheen kanssa Carrolsin. Saatiin pirtelö jälkkäriksi. Ikimuistoinen reissu, josta nyt noin 40 v aikaa.

Meidän perhe ei koskaan käynyt missään hampurilaispaikassa. Grillikioskilla, joka oli sen ajan (80-luku) tyypillinen pikaruokapaikka, kävimme joskus harvoin.

Jälkiruokaa ei otettu ylipäätään koskaan käydessämme ulkona syömässä. Kerran yhdessä kiinalaisessa ravintolassa sai ilmaisen jälkiruoan, niin sen me lapset saimme ottaa.